Mansikkakosken silta

Vuoksen ylitys Imatralla oli pullonkaulana valtatie 6:n liikenteelle. Vanha silta oli 4,5 metriä kapea yhdistetty rata- ja maantiesilta, jonka alatasolla kulkeva autoliikenne kärsi kolmen metrin korkeusrajoituksesta. Muilla Vuoksen ylittävillä silloilla oli painorajoitus. Koska siltaa suunniteltiin keskeiselle paikalle, tutkittiin koko kaupungin liikenneverkon ja Mansikkalan alueen kehittämistarpeet yleiskaavatasolla.[2]

Sillan suunnittelu alkoi vuoden 1967 alussa ja suunnitelmat valmistuivat alusrakenteiden osalta keväällä 1969 ja sillan päällysrakenteiden osalta saman vuoden marraskuussa. Sillan suunnittelija on insinööritoimisto Kruus & Myllymäki Ky:ltä tekniikan lisensiaatti Hannu Myllymäki. Sillan tilaaja oli Tie- ja vesirakennushallitus (TVH).[2]

Pohjaolosuhteiden vaihtelevuuden takia sillan kymmenestä tuesta neljä on perustettu maanvaraisina, kolme on teräsbetonisten lyöntipaalujen varassa ja kolme tukea on perustettu kalliolle. Sillan pääkannattajat ovat kaksi teräksistä kotelopalkkia, joita yhdistävät teräsristikot. Sillan kansirakenne on teräsbetonilaatta.[2]

Sillan alusrakenteet eli maa- ja välituet ja niiden perustukset[3] teki Oy Yleinen Insinööritoimisto. Urakkasopimus solmittiin joulukuun 1969 lopussa ja työt olivat valmiit tammikuussa 1971.[2] Teräksiset päällysrakenteet teki Valmetin Pansion tehdas. Päällysrakenneurakan sopimus allekirjoitettiin elokuussa 1970 ja teräsrakenteiden piti olla asennettua maaliskuun 1972 loppuun mennessä. Urakka kuitenkin myöhästyi useita kuukausia. Ensin terästoimitukset ulkomailta myöhästyivät ja lisämyöhästymistä aiheutti helmikuussa 1971 alkanut noin puolentoista kuukauden kestoinen metallilakko ja sitä seurannut ylikuumeneminen tuotannossa. Toukokuussa 1972 alkoi kuukauden mittainen kuljetusalan lakko, joka lopetti kuljetukset konepajalta. Teräsrakenteet saatiin asennettua paikoilleen vasta lokakuussa 1972.[4]

Konepajalla tehdyt osat koottiin lohkoiksi sillan länsipäässä ja asennettiin paikoilleen sillan itäpäästä lähtien osittain vetämällä ja osittain nosturien avulla. Kumpikin pääkannattimista asennettiin paikoilleen kahdessa osassa ja viimeisinä asennettavina osina olivat kotelopalkkien väliin tulleet teräsristikot.[4]

Alkuperäisen työaikataulun mukaan sillan teräsbetonikansi piti rakentaa kesällä 1972. Sillan käyttöönottoon oli paineita, valtatien liikennetilanne oli hankala ja Svetogorsk-hankkeen kuljetukset olivat alkamassa. TVH päätti tehdä kansirakenteet omana työnä ja sillan kannen rakentaminen alkoi 1972 elokuussa pohjoisen ajoradan valutöillä sillan itäpäästä alkaen. Kansilaatta valettiin ensin ja reunapalkit sen jälkeen erillisenä valuna. Betonointi oli valmis marraskuussa 1972. Pohjoisen ajoradan eristystyö ja suojabetonointi tehtiin syksyn aikana, ajoradalle levitettiin sepelikerros ja sille osalle tehtiin puiset kaiteet. Siltaa sallittiin käyttää omavastuulliseen liikenteeseen 21. joulukuuta 1972 alkaen.^lähde?

Lopullisesti silta valmistui seuraavana vuonna ja sen vihki käyttöön 3. syyskuuta 1973 samana päivänä 73 vuotta täyttänyt presidentti Urho Kekkonen.[5]

Mansikkakosken silta palkittiin RIL-palkinnolla vuonna 1974.[6] Sitä on korjattu viimeksi vuonna 2014.[7]