Manon Lescaut (Puccini)

• "Donna non vidi mai" (des Grieux)
• "In quelle trine morbide" (Manon)
• "Vieni! Colle tua braccia stringi Manon che t’ama" (Manon ja Des Grieux)
• "INTERMEZZO"
• "No! Pazzo son!" (des Grieux)
• "Sola, perduta, abbandonata" (Manon)

Manon Lescaut 1.2.1893 Teatro Regio, Torino

Kapellimestari Alessandro Pomé

• Manon Lescaut – Cesira Ferrani
• Lescaut – Achille Moro
• Renato Des Grieux – Giuseppe Cremonini
• Geronte – Alessandro Polonini
• Edmondo – Roberto Ramini
• Muusikko – Elvira Ceresoli
• Tanssimestari – Roberto Ramini
• Yövahti – Roberto Ramini

Myöhempinä vuosina Manonin kuuluisia esittäjiä ovat olleet mm. Renata Tebaldi, Licia Albanese, Mirella Freni ja Kiri Te Kanawa. Des Grieuxin roolissa on nähty mm. Beniamino Gigli, Jussi Björling sekä Placido Domingo.

I näytös, Amiens

On ilta majatalon edustalla lähellä Pariisin porttia. Edmondo kiusoittelee onnettomannäköistä Des Grieux’a. Des Grieux vastaa serenadina heille kaikille: Tra voi, belle, brune e bionde (Joukossanne kauniit brunetit ja blondit). Arraisista saapuu postivaunut, ja esiin astuu Manon Lescaut, hänen veljensä Lescaut sekä valtion virkamies Geronte de Ravoir. Manonia ollaan viemässä luostariin. Des Grieux rakastui ensi silmäyksellä kauniiseen neitoon ja laulaa hurmioituneena. Donna non vidi mai simile a questa (Koskaan en ole nähnyt noin hurmaavaa neitoa). Rikas Geronte on iskenyt silmänsä Manoniin, ja hän sopii kersantti Lescautin kanssa päivällisestä. Geronte valmistelee majatalon isännän kanssa lähtöä kahden Manonin kanssa. Edmondo on paljastaa Des Grieux’ille Geronten juonen Manonin ryöstämiseksi. Des Grieux’illa on vaikeuksia taivutella Manonia karkaamaan kanssaan. Lopulta rakastavaiset häipyvät Geronten tilaamilla vaunuilla.

II näytös, Pariisi

Manon Lescaut on jättänyt Des Grieux’in ja asettunut asumaan Geronten loistokkaaseen huoneistoon Pariisissa. Manon kaunistautuu ja kersantti Lescaut saapuu. Manon valittaa Lescautille ympärillä olevan vain silkkisiä verhoja ja kylmyyttä In quelle trine morbide (Täällä kylmässä huoneessa). Manon kaipaa takaisin pieneen yksinkertaiseen rakkauden täyttämään. Lescaut kertoo opettaneensa Des Grieux’ille uhkapeliä ja Des Grieux haluaa tulla varakkaaksi saadakseen Manonin takaisin.

Muusikot tulevat sisälle, Manonin kunniaksi esitetään Geronten säveltämä Madrigaali. Manon maksattaa muusikoille. Lescaut lähtee etsimään Des Grieux’ia. Geronte saapuu tanssimestarin kanssa aloittaakseen minuettioppitunnin. Vieraat ihailevat Manonin tanssitaitoa tanssimestarin johdolla. Manon nauttii hetkestä L’Òra o Tirsi, è vaga e bella (Hetki on miellyttävä ja kaunis). Lopuksi Manon tanssii gavotin Geronten kanssa.

Vieraiden lähdettyä Manon ottaa käsipeilin ja ihailee itseään, ja ovelle ilmestyy Des Grieux. Manonilla ja Des Grieux’illa on upea rakkausduetto Vieni! Colle tua braccia stringi Manon che t’ama (Tule! Sulje syliisi sinua rakastava Manon). Geronte yllättää rakastavaiset. Manon käskee Gerontea katsomaan peilistä itseään ja sitten rakastunutta paria. Geronte loukkaantuu ja poistuu vihaisena.

Lescaut saapuu ja kiirehtii rakastavaisia pakenemaan. Geronte on pyytänyt pidättämään Manonin irtolaisena ja varkaana. Manon ei halua jättää jalokiviään, ja lähtö viivästyy. Santarmit saapuvat Geronten kanssa, ja Manon pidätetään.

Intermezzo

III näytös, Le Havre

Aukio Le Havren satamassa. Manon muiden kurtisaanien kanssa lähetetään maanpakoon Ranskan siirtomaahan Louisianaan. Des Grieux’illa ja Lescautilla on suunnitelma Manonin vapauttamiseksi vankeudesta. Suunnitelma kuitenkin epäonnistuu.

Laivan lastaus alkaa. Kersantti sotilaineen tulee ulos parakista ja perässä ovat naiset kahleissa. Naiset huudetaan kuljetettavaksi yksi kerrallaan. Heidät tuodaan esiin, ja kansa kommentoi heidän ulkonäköään. Des Grieux vetoaa laivan kapteeniin, että voisi lähteä mukaan laivaan. Guardate, pazzo son (Armoa, olen hulluuden partaalla). Kapteeni myöntyy Des Grieux’in pyyntöön, ja Des Grieux nousee Manonin jälkeen laivaan.

IV näytös, uudella mantereella

Erämaa New Orleansin territorion rajalla. Maisema on paljas ja kumpuileva. Horisontti on kaukaisuudessa, taivas on pilvessä. Yö laskeutuu. Manon ja Des Grieux ovat lähteneet yhdessä Ranskan New Orleansista. Manon pyörtyy, ja Des Grieux yrittää virvoittaa häntä ja lähtee etsimään vettä. Manon kuvaa kovaa kohtaloaan upeassa loppuhuipentumassa Sola, perduta, abbandonata (Yksin, langenneena, hylättynä). Manon lysähtää Des Greiux’in käsille ja vakuuttaa rakkauttaan. Manonin huokaa viimeisiksi sanoikseen: Le mie colpe travolgerà l’oblio - ma l’amor mio ... non muor... (Minun syntini unohdetaan, mutta rakkauteni ei kuole koskaan).

• Manon Lescaut libretto italiaksi