Manojoen unioni

Sierra Leone ja Liberia tekivät 3. lokakuuta 1973 Manojoen julistuksen tulliliiton perustamiseksi ja taloudellisen yhteistyön vahvistamiseksi.[1] Julistuksen allekirjoittivat Sierra Leonen presidentti Siaka Stevens ja Liberian presidentti William Tolbert.[2] Guinea liittyi unioniin 1980 ja Norsunluurannikko 2008.[1] Unionin alkuperäisenä tarkoituksena on edistää taloutta ja alueellista yhtenäisyyttä.[3]

Unioni toimi tehokkaasti sen alkuvuosina. Se toteutti monia yhteisiä projekteja ja perusti Manojoen metsätieteellisen instituutin ja Manojoen tietoliikenne- ja posti-instituutin. Se otti lokakuussa 1977 käyttöönsä ulkoisen tariffin ja vapautti vuonna 1981 sisäisen kaupan.[1]

Unioni ajautui 1980-luvun puolivälissä vaikeuksiin, kun nopeasti kasvanut henkilökunta söi ison osan budjetista eivätkä jäsenvaltiot pystyneet maksamaan jäsenmaksujaan. Liberian ja Sierra Leone sisällissodat sekä jäsenvaltioiden taloudelliset vaikeudet rampauttivat unionin. Sen toiminta jäädytettiin 1991 ja seuraava kokous järjestettiin vasta 1994, jolloin käsiteltiin lähinnä turvallisuusasioita.[1]

Jäsenvaltiot tapasivat vuonna 2000 Monroviassa aloittaakseen uudelleen unionin toiminnan. Ne lupasivat järjestää Freetowniin unionin sihteeristölle pienen henkilökunnan.[1] Unionin toiminta laajeni edelleen vuonna 2008, kun Norsunluurannikko liittyi siihen ja jäsenvaltiot lupasivat palauttaa täysimittaisen toiminnan.[2]

Lähde: [4]

• Cyril Bright, Liberia (1974–1978)
• Ernest Eastman, Liberia (1978–1983)
• Augustus F. Caine, Liberia (1983–1987)
• Abdoulaye Diallo, Guinea (1988–2005)
• Abraham Boure, Guinea (2007–2010)
• Habib Diallo, Guinea (2010–2011)
• Hadja Saran Daraba Kaba, Guinea (2011–2017)
• Medina Wesseh, Liberia (2017–)

• Mays, Terry M.: Historical Dictionary of International Organizations in Africa and the Middle East. Lanham, Boulder, New York, London: Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-1-4422-5017-8. Google-kirjat (viitattu 5.8.201).

• Manojoen unionin kotisivut (englanniksi)