Mannerheimin patsas (Mikkeli)
Päämajapatsas eli Mannerheimin patsas on Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimia esittävä patsas Mikkelin Savilahdessa Hallitustorilla. Sen teki kuvanveistäjä Kalervo Kallio ja pronssinen veistos paljastettiin alkuperäisessä sijoituspaikassaan Mikkelin Suur-Savon (nykyisin Marskin) aukiolla Mannerheimin syntymän 100-vuotispäivänä 4. kesäkuuta 1967. Vuonna 2003 patsas siirrettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä nykyiselle paikalleen kaupungin ydinkeskustaan.
Mannerheimin patsas | |
---|---|
Nimi | Mannerheimin patsas |
Toinen nimi | Päämajapatsas |
Tekijä | Kalervo Kallio |
Valmistumisvuosi | 1967 |
Taiteenlaji | kuvanveisto |
Korkeus | 390 cm |
Leveys | 101 cm |
Syvyys | 162 cm |
Sijainti | Hallitustori |
Paikkakunta | Mikkeli |
Koordinaatit |
Taustaa ja patsaskiistoja
Ensimmäinen valtuustoaloite Mannerheimin patsaan saamiseksi Mikkeliin tehtiin vuonna 1954. Valtuusto päätti periaatteessa hyväksyä ehdotuksen, mutta patsashanke alkoi toteutua vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Kaupunginhallitus esitti vuoden 1964 viimeisessä kokouksessa valtuustolle, että kaupunki luovuttaisi patsasta varten paikan Hallitustorilta lääninhallituksen talon edestä.[1]
Valtuuston mielipiteet patsaan paikasta jakautuivat jyrkästi. Ensimmäisessä kokouksessa asia pantiin pöydälle ja samana päivänä pidetyssä toisessa kokouksessa ehdotettu paikka hyväksyttiin, mutta päätöksestä valitettiin, koska se oli tehty samana päivänä toisessa budjettikokouksessa, josta ei ollut laillisesti lähetetty kutsua asialistoineen. Lääninoikeus hylkäsi valituksen, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi vuonna 1966 valtuuston ja lääninoikeuden päätökset patsaan sijoituspaikasta.[1]
Keväällä 1966 valtuusto päätti luovuttaa paikan patsaalle, jonka paikasta päätettiin sopia myöhemmin. Neuvotteluja käytiin Suomen marsalkan päämajakaupungin patsastoimikunnan edustajien ja valtuustoryhmien valitsemien edustajien välillä. Näissä neuvotteluissa ehdotettiin patsaan paikaksi Kirkkopuistoa. Kaupunginhallitus pyysi asiasta lausunnon sekä patsaan tekijältä, kuvanveistäjä Kalervo Kalliolta, että keskustan asemakaavan laatijalta, professori Olli Kiviseltä. Molemmat suosittelivat Hallitustoria, koska patsas oli mittasuhteiltaan suunniteltu nimenomaan sinne ja se oli jo valettu kipsiin. Kirkkopuistoa ei katsottu sopivaksi, koska siellä jo olevat muistomerkit ja keskellä puistoa oleva lintuveistos olisi jouduttu siirtämään. Neuvotteluissa ehdotettiin patsaan paikaksi myös Asemapuistoa, jota Kivinen ei pitänyt sopivana tulevien liikennejärjestelyjen takia.[1]
Vuoden 1964 kunnallisvaaleissa valittu vasemmistoenemmistöinen kaupunginvaltuusto ei kuitenkaan hyväksynyt patsaan paikaksi Hallitustoria. Lokakuussa 1966 löytyi lopulta valtuuston kaikkia osapuolia tyydyttävä paikka Suur-Savon aukiolla. Paljastustilaisuudessa 4. kesäkuuta 1967 oli noin 7 000 osallistujaa. Puheen piti eduskunnan puhemies Johannes Virolainen ja patsaan vastaanotti kaupungin edustajana valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja K. F. Haapasalo.[1]
Vuonna 1991 teki neljä kokoomusvaltuutettua aloitteen patsaan siirtämisestä Lääninhallituksen edustalle, mihin Kalervo Kallio oli sen mitoittanut ja suunnitellut. Aloite ei mennyt läpi silloisessa valtuustossa ja patsaan siirtäminen jäi odottamaan suotuisampia aikoja.
Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Mikkelin kaupunginvaltuuston voimasuhteet muuttuivat ja uusi valtuusto hyväksyi vuoden 2002 lopulla aloitteen Päämajapatsaan siirrosta Mikkelin torin reunalle. Keskustelua aiheutti lähinnä noin 70 000 euron siirtokustannukset. Mannerheimin lounaspaikkana tunnettu Mikkelin klubi järjesti sitä varten kansalaiskeräyksen.
Uusi paikka Mikkelin torin reunalla vihittiin käyttöön 4. kesäkuuta 2003.[2][3]
Lähteet
- Mikkelin kaupunki, historiaa, Muistomerkkejä ja patsaita, Päämajapatsas; Marskin aukio Mikkelin kaupunki. Arkistoitu 28.4.2008. Viitattu 13.4.2008.
- [[https://web.archive.org/*/http://www.mil.fi/ruotuvaki/arkisto/12_03/06.html Ruotuväki 12/2003, uutinen 25.6.2003. Viitattu 13.4.2008. arkistolinkki]]
- Koivisto, Maritta: Mikkelin Marskin patsaan ympäristö – vuoden 2003 Ympäristörakenne. Betoni-lehti, 2003, nro 4, s. 8–11. Betoniteollisuus ry..