Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry (MLL, ruots. Mannerheims Barnskyddsförbund rf) on vuonna 1920 perustettu avoin kansalaisjärjestö, joka edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia. MLL:n tavoitteena on lapsiystävällinen Suomi. Sen ansioksi voidaan laskea kattavan neuvolajärjestelmän rakentamisen Suomessa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Perustettu 4. lokakuuta 1920
Toimiala lastensuojelutyö
Puheenjohtaja Linnea Karlsson
Pääsihteeri Milla Kalliomaa
Päätöksentekoelin liittokokous
Aiheesta muualla
Sivusto

Mannerheimin lastensuojeluliitto on SOSTEn jäsenjärjestö.

Historia

”Työn määränpäänä olkoon, että jok'ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvunaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi.” Carl Gustaf Emil Mannerheim kutsui näillä sanoilla kansalaisia lasten oloja parantavaan työhön. Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti toimintansa vuonna 1920 nimellä Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto.[1] Perustamisessa keskeinen aloitteentekijä oli kenraalin sisar, vapaaherratar, ylihoitaja Sophie Mannerheim, joka toimi sen liittovaltuuston varapuheenjohtajana 1920–1928. Valtuuston ensimmäinen puheenjohtaja oli kansleri E. N. Setälä. Vuosina 1920–1960 hallituksen puheenjohtajana toimi Arvo Ylppö. Ensimmäinen sihteeri (toiminnanjohtaja) oli kouluneuvos Erik Mandelin.

Liiton perustavassa kokouksessa Mannerheim itse vastusti aluksi ehdotusta, jonka mukaan liitto saisi hänen nimensä, mutta hän taipui muiden osanottajien yksimieliseen toivomukseen. Mannerheim tiesi, että köyhyydellä, puutteellisilla asuinoloilla, tietämättömyydellä ja suoranaisella välinpitämättömyydellä sekä niistä aiheutuneilla lasten aliravitsemuksella, sairauksilla ja suurella kuolleisuudella oli ollut osuutensa vuosien 1917–1918 tapahtumiin. Valtionhoitajana toimiessaan Mannerheim oli todennut, ettei suuri osa maan miespuolisesta nuorisosta läpäissyt kutsunnoissa lääkärintarkastusta heikon fyysisen kunnon vuoksi. Toisaalta hän tiesi myös, ettei hänen nimeään arvostettu hieman aikaisemmin päättyneen kansalaissodan hävinneellä puolella. Vasemmistossa vallinneita asenteita kuvasi, että vielä vuonna 1927 silloinen sosialidemokraattinen Tannerin hallitus esitti budjettiehdotuksessaan, että liitto saisi 100 000 markan suuruisen lisämäärärahan käytettäväksi rajaseutujen lastenhuoltotyöhön ja pikkulasten huoltoon, ”kuitenkin edellyttäen, että liitto ottaa yleisempää laatua olevan nimen, joka olisi omiansa yhdistämään maan kaikki kansalaispiirit”.[2]

Kalliossa sijainnut Lastenlinna vihittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton käyttöön lokakuussa 1921. Edessä piispa Jaakko Gummerus, ylihoitaja Sophie Mannerheim, kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim, ylihoitaja Toini Leikola, professori Arvo Ylppö ja tämän takana koulu­neuvos Erik Mandelin.

Liiton ensimmäinen tehtävä oli estää imeväisyyskuolleisuutta. Yksinäisten äitien turvakotina toiminut Lastenlinna siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton omistukseen ja sen toimintaa muutettiin perusteellisesti. Arvo Ylpön aloitteesta Lastenlinnaan perustettiin Suomen ensimmäinen neuvola vuonna 1922. Liitto rakensi alayhdistystensä avulla Suomeen kattavan neuvolaverkoston, jonka ylläpito siirtyi kunnille vuonna 1944 säädetyn kunnallisen äitiys- ja lastenneuvolalain myötä.

Talvi- ja jatkosotien aikana Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti avustuksia sotaorvoille sotakummien kautta. Liiton alaisuuteen perustettiin erityinen sotakummivaliokunta, jonka avulla saatiin osittain kotimaasta, mutta varsinkin ulkomailta, runsaasti rahavaroja sotaorpojen avustamiseen. Lahjaksi saadulla ulkomaanvaluutalla ostettiin ulkomailta kahvia ja sokeria, joita myytiin valtioneuvoston suostumuksella melko korkeaan hintaan. Sotakummivaliokunnan tehtäväkentän laajennuttua jatkuvasti se muodostettiin Mannerheimin lastensuojeluliitosta toiminnallisesti kokonaan riippumattomaksi elimeksi vuonna 1944. Tästä huolimatta Mannerheim-liiton nimi säilytettiin valiokunnan nimessä muiden siihen liittyneiden järjestöjen toivomuksesta.[3] Osaltaan liitto järjesti myös sotalasten siirtoja Tanskaan ja Ruotsiin.

Sotakummivaliokunnan itsenäistyminen Mannerheim-liitosta jäi juridisesti loppuun saattamatta, mikä osoittautui kohtalokkaaksi, kun vuonna 1958 kävi ilmi, että valiokunnan sihteerinä toiminut rouva Karin Sauramo oli kavaltanut valiokunnan varoja yli 30 miljoonan markan arvosta. Julkisuudessa väitettiin kavalluksen tapahtuneen nimenomaan Mannerheim-liiton piirissä, ja asiasta löi rumpua varsinkin Ilmari Turjan Uusi Kuvalehti. Kohun seurauksena arkkiatri Arvo Ylppö, joka oli Sauramon jutun yhteydessä joutunut rajun syytösryöpyn kohteeksi, erosi Mannerheim-liiton keskushallituksen puheenjohtajan paikalta. Karin Sauramo tuomittiin kuritushuoneeseen, minkä jälkeen Mannerheim-liiton ympärillä vallinnut kohu vähitellen laantui.[4]

Neuvoloiden siirryttyä kunnille Mannerheimin Lastensuojeluliitto keskittyi kodinhoitajien koulutukseen ja terveiden elintapojen edistämiseen. 1970-luvulla liitto ryhtyi kehittämään hyvinvointipalveluja lasten terveydenhoidossa, päivähoidossa sekä kouluissa. Osa tätä oli sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminnan aloittaminen.

Toiminta

Liitto tarjoaa monia palveluita:

  • Lyhytaikaista lastenhoitoapua
  • Erilaisia vertaistukiryhmiä
  • Päiväkerhoja
  • Tukioppilas- ja tutortoiminta
  • Kesäleirit
  • Lasten ja nuorten puhelin
  • Vanhempainpuhelin

Lisäksi liitto tiedottaa ja pitää erilaisia kampanjoita lasten asioiden parantamiseksi.

Toimintaa rahoittavat STEA ja Lasten Päivän Säätiö, sekä lahjoitukset ja keräykset.

Päättäjät

Liittokokous on Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylin päättävä elin. Liittokokouksessa valitaan liittovaltuusto, johon kuuluu 38 jäsentä. Liittokokous kokoontuu joka kolmas vuosi, viimeksi se pidettiin Kuopiossa vuonna 2017.

Liittovaltuusto valitsee liittohallituksen, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi yhdeksän jäsentä.

Talous

Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[5] 130 000 € 130 000 € 100 000 € 80 000 € 80 000 € 80 000 € 80 000 €

Katso myös

Lähteet

  1. Kouvalainen, Kauko: Mannerheim ja lapset Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 3.11.2014.
    Historia – MLL Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 4.11.2015.
  2. Heinrichs, Erik: Mannerheim Suomen kohtaloissa I, s. 388–389. (2. painos.) Helsinki: Otava, 1961.
  3. Ylppö, Arvo: Elämäni pienten ja suurten parissa, s. 376–377. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1964.
  4. Ylppö 1964, s. 377–379.
  5. Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Arkistoitu 24.5.2018. Viitattu 23.5.2018.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.