Manner

Manner on täysin veden ympäröimä, saarta suurempi, yhtenäinen maa-alue erotukseksi maanosista, jotka ovat ihmisen määrittämiä.

Mantereet

Maailman neljä veden ympäröimää mannerta.
Vaihtoehtoinen jako kuuteen mantereeseen.

Mantereiksi luetaan tavallisimmin seuraavat maa-alueet[1][2][3]:

Näitä pienempiä erillisiä maa-alueita pidetään saarina. Rajanveto perustuu lähinnä sovittuun määrittelyyn, sillä maapallon pienin manner, Australia (noin 7,7 milj. km2), on vain runsaat kolme kertaa niin suuri kuin suurin saari, Grönlanti (noin 2,2 milj. km2).

Mantereista kaksi suurinta ovat luonnostaankin keskeltä kapeita, ja nykyään molemmat on tästä kapeimmasta kohdasta keinotekoisesti katkaistu kanavilla, joista Suezin kanava valmistui vuonna 1879, Panaman kanava vuonna 1914. Niinpä myös Euraasia, Afrikka, Pohjois-Amerikka ja Etelä-Amerikka määritellään toisinaan mantereiksi. Näin määriteltynä mantereita ovat[4]:

Australian itäpuolella sijaitsevaa, suurimmaksi osaksi merenalaista Zealandiaa on myös ehdotettu mantereeksi, sillä se täyttää monet mantereen tunnusmerkit.[5]

Vaikka saaria ei puhtaan maantieteellisesti luetakaan osaksi mantereita, niin geologisesti mantereisiin liittyy myös mantereita ympäröivä mannerjalusta, jonka välityksellä monet mantereiden edustan saaret ovat samaa geologista kokonaisuutta läheisen mantereen kanssa. Kun merenpinnan korkeus vaihtelee, nämä mannerjalustan saaret voivat tällöin yhtyä mantereisiin tai erota niistä, kun merenpinnan korkeus muuttuu.

Maapallon pinta-alasta on mantereita noin 25 %.

Aiheeseen liittyviä muita käsitteitä

Maapallon maanosat vastaavat pitkälti mantereita, ja sanaa manner käytetäänkin suomen kielessä usein myös maanosan synonyyminä. Maanosista Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Afrikka muodostavat selkeät kokonaisuudet myös luonnonmaantieteellisesti. Eurooppa ja Aasia sen sijaan ovat luonteeltaan enemmänkin historiallisia nimityksiä, ja niitä vastaava luonnonmaantieteellinen kokonaisuus on Euraasia.

Myöskään mantereet ja mannerlaatat eivät vastaa toisiaan. Kun mannerlaatat liikkuvat, myös mantereet muuttavat muotoaan, yhtyvät ja erkanevat maapallon geologisen historian kuluessa. Niinpä muinaiset mantereet ovat poikenneet nykyisistä, ja myös tulevaisuudessa geologisen historian aikana mantereet tulevat muuttumaan.

Lähteet

  • Suuri tietosanakirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.

Viitteet

  1. Factum. Uusi tietosanakirja. 4. korn–md, s. 402. Helsinki: Weilin+Göös, 2004. ISBN 951-35-6643-9.
  2. Uusi tietosanakirja (Tietosanakirja Oy, 2. painos 1967)
  3. Nykysuomen sanakirja (5. painos 1963)
  4. Otavan suuri ensyklopedia (1983)
  5. Petri Pellikka: Saako maailma uuden mantereen? ”Jos joku vetäisi tulpan pois merenpohjasta ja pinta laskisi”, Zealandia paljastuisi Helsingin Sanomat. 21.3.2017. Viitattu 1.4.2017.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.