Mannanmäen–Järvenkylän taistelut

Mannanmäen–Järvenkylän taistelut olivat 17.–19. maaliskuuta 1918 Hämeenkyrön Kostulassa ja Järvenkylässä käytyjä Suomen sisällissodan taisteluja. Ikaalisten suunnasta hyökänneiden valkoisten tarkoituksena oli edetä punaisten hallussa olleiden Kyröskosken ja Hämeenkyrön kautta Siuroon katkaisemaan Tampere–Pori-rata. Taistelut käytiin Ikaalisten ja Hämeenkyrön välisen maantien varrella sijaitsevien Mannanmäen ja Kyröskoskenharjun rinteillä, jonne punaiset olivat rakentaneet puolustusasemansa. He onnistuivat torjumaan valkoisten molemmat läpimurtoyritykset, mutta vetäytyivät lopulta Kyröskoskelle, jossa taisteltiin neljä päivää myöhemmin.

Mannanmäen–Järvenkylän taistelut
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä:

17.–19. maaliskuuta 1918

Paikka:

Hämeenkyrö

Lopputulos:

valkoisten hyökkäykset torjutaan

Osapuolet

valkoiset

punaiset

Komentajat

Ernst Linder

Anton Leinonen

Vahvuudet

n. 1 150

1 100–1 500

Tappiot

27 kaatunutta

ainakin 7 kaatunutta

Edeltävät tapahtumat
Katso myös: Ikaalisten taistelut

Sodan käynnistyttyä rintamalinja muodostui helmikuun alussa Ikaalisten ja Hämeenkyrön väliin. Kyrösjärven itäpuolella punaisten hallussa oli vielä Viljakkalan pohjoispuolella sijaitseva Luhalahden kylä. Hämeenkyröön perustetun punaisten esikunnan rintamapäällikkönä toimi Pispalasta kotoisin ollut viilari Anton Leinonen. Valkoiset perustivat oman tukikohtansa Ikaalisiin, jota punaiset yrittivät helmi-maaliskuun aikana toistuvasti vallata.[1]

Alueella toiminutta valkoisen armeijan Satakunnan ryhmää komensi eversti Ernst Linder. Valkoisten suurhyökkäyksen käynnistyessä 15. maaliskuuta hänellä oli Ikaalisissa noin 1 600 miestä.[2] Punaisten vahvuus oli tuolloin 1 100–1 500 miestä, joista 800–900 oli Kyröskoskelta, Hämeenkyröstä ja Viljakkalasta. Lisäksi seudulla oli Varsinais-Suomen ja Uudenmaan punakaartilaisia sekä 80 Tampereelta lähetettyä venäläistä, jotka toimivat tykki- ja konekiväärimiehinä. Punaisten joukoista huomattava osa oli Tampereen puolustukseen liittyvissä huolto- ja kuljetustehtävissä.[3]

Ikaalisten suunnalla valkoisten tarkoituksena oli edetä Hämeenkyrön kautta 40 kilometrin päähän Siuroon katkaisemaan Tampereen ja Porin välinen rata. Suunnitelman mukaan rata piti katkaista jo heti 15. maaliskuuta, mutta joukot pääsivät liikkeelle vasta samana iltapäivänä. Punaisten ensimmäiset asemat olivat viisi kilometriä Ikaalisten eteläpuolella Sikurin kylässä, josta he aamuyöllä 16. maaliskuuta vetäytyivät Osaraan, ja sieltä edelleen päivän kuluessa Kyröskoskelle. Puolustuslinja perustettiin Kyröskoskenharjun rinteille Järvenkylän Alasen talon ja Kyröskosken välille tykistön ollessa asemissaan hieman etelämpänä Nuutissa.[2] Tampereen esikunta lähetti paikalle myös lisävoimia, sillä Kyröskoskelle saapui ainakin yksi Helsingin punakaartin komppania.[4] Kyrösjärven itäpuolella punaiset vetäytyivät Luhalahdesta Viljakkalaan, jossa taisteltiin 17. maaliskuuta valkoisten yrittäessä kiertää Hämeenkyrön punaisten selustaan.[2]

16. maaliskuuta valkoiset kokosivat Osaraan 650 miehen osaston, joka muodostui jääkärivänrikki Johan Koivulan johtamasta Turun pataljoonasta sekä jääkärivänrikki Gunnar Wikströmin johtamasta Oulun 1. komppaniasta. Lisäksi siihen kuului jääkärivänrikki Reino Ericssonn konekiväärikomppania, ruotsalaisen kapteenin Ivar Enhörningin tykkipatteri sekä Vähänkyrön ja Kauhajoen suojeluskuntalaisia.[5] Kyrösjärven toisella puolella punaisten tyhjäksi jättämässä Inkulan kylässä oli luutnantti Yrjö Rehnbäckin johtama 550 miehen osasto sekä luutnantti Karl Lillierin 120 miehen hiihto-osasto.[6]

Taistelut

Mannanmäen taistelu
Valkoisten muistomerkiksi rakennettu Mannanmäen näkötorni.

Mannanmäki on pari kilometriä Kyröskosken pohjoispuolella Järvenkylänjärven ja Kyrösjärven välisellä kapealla kannaksella sijaitseva korkea mäki, jolla oli suuri strateginen merkitys sen juurelta kulkevan maantien vuoksi. Aamuyöllä 17. maaliskuuta 400–500 punaista asettui Mannanmäen rinteille yllättääkseen maantiellä kulkevan valkoisten marssiosaston. Linderin joukot saapuivat paikalle noin kello 11, mutta väijytys epäonnistui, kun osa punakaartilaisista avasi tulen liian aikaisin valkoisten ollessa vasta parisataa metriä Mannanmäen pohjoispuolella Kostulan kansakoulun kohdalla. Kiivaan tulituksen johdosta valkoisten rivit menivät kuitenkin niin sekaisin, että Linder sai ryhmitettyä miehensä hyökkäykseen vasta iltapäivällä. Valkoisten tykistön moukaroidessa Mannanmäkeä päättivät punaiset perääntyä takaisin pääpuolustuslinjalleen, ja niin Linderin joukot pääsivät lopulta etenemään Mannanmäelle ilman vastarintaa. Valkoisten tappiot olivat viisi kaatunutta ja punaisten ainakin kaksi.[6][7]

Järvenkylän taistelu

Ensimmäisen yhteenoton jälkeen Linder siirsi Inkulassa olleet joukot Kyrösjärven jään ylitse Osaraan, ja määräsi heidät hyökäämään punaisten pääpuolustuslinjaa vastaan iltapäivällä 18. maaliskuuta. Hyökkäys alkoi illan hämärtyessä, ja pian näkyvyys heikkeni entisestään Kyröskoskenharjulle laskeutuneen sankan sumun johdosta. Eteneminen punaisten torjuntatulessa tapahtui hitaasti, mutta lopulta valkoiset saavuttivat heidän asemansa yön pimeydessä. Taistelu juuttui nyt paikoilleen ja muuttui sekavaksi puukoin ja pistimin käydyksi lähitaisteluksi.[6]

Tilanne laukesi kuudelta aamulla, kun venäläisupseeri A. Sokolov kokosi ammattisotilaistaan osaston, joka käynnisti rynnäkön kohti valkoisten sivustaa. Tämä sai heidän väsyneet kärkijoukkonsa pakenemaan hallitsemattomasti kohti Mannanmäkeä, jossa paniikki tarttui myös takalinjoilla olleisiin miehiin. Valkoiset vetääntyivät takaisin Ikaalisin, jonne saapunut majuri Aleksander Pell onnistui vihdoin rauhoittamaan sekasortoiset joukot. Valkoisten tappiot olivat 22 kaatunutta ja 128 haavoittunutta. Punaiset menettivät kaatuneina ainakin viisi miestä.[6][7]

Taistelujen jälkeen
Katso myös: Kyröskosken taistelu

Valkoisten peräännyttyä punaiset eivät jostain syystä ottaneet Mannanmäkeä haltuunsa, ja näin se jäi miehittämättömänä rintamalinjojen väliin.[6] Molemmat osapuolet kokosivat Järvenkylän taistelun jälkeen lisävoimia, ja ampuivat samalla tykistötulta toistensa asemiin neljän päivän ajan. Rintamalla nähtiin myös lentopommitus, kun Eino Rahjan Naistenlahden jäältä operoinut kone kävi 19. maaliskuuta pudottamassa muutaman pommin valkoisten asemiin.[2] Lopulta valkoiset käynnistivät hyökkäykset Kyröskoskelle ja Viljakkalaan 23. maaliskuuta.[8]

Muistomerkki

Valkoisen osapuolen muistomerkiksi rakennettiin Mannanmäen huipulle arkkitehti Arne Thulén suunnittelema näkötorni,[9] joka vihittiin käyttöön taistelujen 20-vuotispäivänä 25. maaliskuuta 1938. Rakennuksen ulkoseinässä on muistolaatta, ja sisätiloissa Ikaalisten rintamalla kaatuneiden 68 valkoisen nimet sisältävä marmoritaulu.[10]

Kirjallisuutta
  • Tamminen, Juuse: Ikaalisten rintamalla : muistelmia vuodelta 1918. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus, 1929.

Lähteet
  1. Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota 1, s. 47–48. Helsinki: Opetusministeriö, 1981. ISBN 951-85907-2-9.
  2. Lappalainen 1981, s. 137–140.
  3. Lappalainen 1981, s. 54.
  4. Niinenmaa, Jussi: Hämeenkyrön punaiset hanget 16.4.2018. Vasen Kaista. Viitattu 9.10.2018.
  5. Sisällissodan taistelupaikkakortisto (PDF) Arkistojen portti. 23.12.2013. Kansallisarkisto. Viitattu 9.10.2018.
  6. Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle, s. 161–169. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-01889-7-2.
  7. Suomen sotasurmat 1914-1922 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 9.10.2018.
  8. Lappalainen 1981, s. 141.
  9. Mannanmäen näkötornista kunnostetaan matkailukohde 5.4.2012. Yle Uutiset. Viitattu 9.10.2018.
  10. Mannanmäen taistelujen muistomerkki paljastettiin Marianpäivänä. Helsingin Sanomat, 27.3.1938, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.10.2018.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.