Mannakka

Mannakka[1] (ven. Ма́нновка, Mannovka) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Suuren-Lutskan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Laukaanjoen oikealla rannalla[2] 27 kilometriä kunnan keskuspaikasta Kingiseppskistä[3] luoteeseen. Kylässä on 11 vakituista asukasta (vuonna 2011)[4].

Mannakka
Манновка, Mannovka

Mannakka

Koordinaatit: 59°26′53″N, 28°18′40″E
Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Suuri-Lutska
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2011) 11











Mannakan kylä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisten vuosina 1618–1623 laatimassa verokirjassa[5]. Vuonna 1848 siellä oli 126 asukasta, jotka olivat kaikki inkeroisia[6]. 1800-luvun alussa asukkaat olivat tilanomistajan maaorjia ja myöhemmin valtion talonpoikia,[7][8] jotka kuuluivat Haavikon ortodoksiseen seurakuntaan[9]. Vuonna 1862 kylässä oli 23 taloa ja 168 asukasta[10]. Neuvostoaikana Mannakka kuului aluksi Tiensuun[11] ja myöhemmin Koskinan (Koškino) kyläneuvostoon[12].

Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, jotka jakautuvat suurempaan pohjoiseen ja pienempään eteläiseen kylänosaan[2]. Valtaosa taloista toimii kesäasuntoina[13]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 30 henkeä[14].

Mannakkaan johtaa asfaltoitu maantie Jaamasta[15]. Kylästä on linja-autoyhteys Jaamaan[16].

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 141. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015).
  2. Materialy, s. 75.
  3. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 92. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Materialy, s. 91.
  5. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 455. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  6. von Köppen, Peter: ErklärenderText zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40. St.-Petersburg: , 1867.
  7. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 67. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
  8. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 26. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
  9. Istoriko-statistitšeskije svedenija o S.-Peterburgskoi jeparhii, s. 314. S.-Peterburg: S.-Peterburgski jeparhialnyi istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
  10. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 212. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864.
  11. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 239. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 69. Leningrad: Lenizdat, 1990. ISBN 5-289-00612-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. Materialy, s. 101.
  14. Materialy, s. 211.
  15. Materialy, s. 107.
  16. Materialy, s. 111.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.