Manna

Manna on ruokaa, jolla Vanhan testamentin mukaan Jumala ruokki päivittäin israelilaiset, kun nämä olivat 40 vuoden vaelluksellaan Siinain erämaassa.

Mannan keräys. James Tissot noin 1896–1902.

Israelilaiset löysivät mannansa aina aamukasteen jäljiltä. Sitä ei tiedetä, mitä ainetta manna oli, ja mannaa on Raamatussakin kuvattu vaihtelevasti. Teologisesti manna on selitetty muun muassa osoituksena Jumalan rakkaudesta ja armosta, ja toisaalta kuuliaisuuden opetuksena.

Etymologia

Sanan manna etymologia on epävarma. Vanhemman käsityksen mukaan sana tulisi heprean sanavartalosta mnh, joka tarkoittaa lahjaa. Uudemman teorian mukaan sana tulisikin sanavartalosta myn, joka viittaa eritteeseen, tai se tulisi jostain toisesta kielestä kuin hepreasta. Arabian kielessä sanaa mann käytetään edelleen viittaamaan siinailaisen tamariskin ”mannaan”.[1]

Kuvaus
Yhden kuvauksen mukaan mannan väri muistutti bdelliumia, eräiden puiden pihkaa.

Manna on leivän kaltaista ruokaa, jota löytyi autiomaasta israelilaisten 40 vuoden vaelluksella.[1] Mannasta kerrotaan sekä Toisessa (16:13–35) että Neljännessä Mooseksen kirjassa (11:6–9). Lisäksi se mainitaan uudelleen muutamassa myöhemmin kirjoitetussa raamatunkohdassa.[1] Manna mainitaan kolmesti myös Koraanissa.[2]

Mannaa kerrotaan löytyneen aamukasteen jäljiltä, ja aurinko sulatti sen.[1] Joissain kohdissa mannan kerrotaan sataneen taivaasta.[3]

Mannasta annetaan Raamatussa tarkkoja mutta vaihtelevia kuvauksia. Yhtäältä manna kuvataan hienoksi ja hiutalemaiseksi aineeksi. Mannaa kuvataan myös leivän, viljan tai korianterinsiemenen kaltaiseksi, valkoiseksi tai bdelliumin väriseksi ja hunajavohvelin tai ruokaöljyn makuiseksi.[1]

Käyttö

Jumala kehotti israelilaisia keräämään aamuisin vain niin paljon mannaa kuin he yhdessä päivässä kuluttivat, sillä yli jäänyt manna pilaantuisi yön aikana. Ennen sapattia sai kuitenkin kerätä kahden päivän annoksen, sillä sapattina mannaa ei löytynyt. Tämä riitti israelilaisille, sillä kaikkina arkiaamuina maassa oli uutta mannaa.[1]

Ruoanvalmistuksessa manna ensin jauhettiin tai vatkattiin ja sitten keitettiin tai paistettiin kakuiksi. Ruoan makua on kuvattu yhtäällä herkulliseksi, toisaalla pahanmakuiseksi.[1]

Mannan tulo jatkui säännöllisenä aina siihen asti, kunnes israelilaiset 40 vuoden vaelluksen jälkeen saapuivat luvattuun maahan. Israelilaiset juhlistivat mannan merkitystä pitämällä pienen määrän sitä liitonarkissa.[1]

Biologiset selitykset
Tamariskipuuta on esitetty mannan lähteeksi.

Mannaksi on ehdotettu kolmea Siinailla esiintyvää ainetta. Vanhin ehdotus on Lecanora esculenta -jäkälä, joka kasvoi aikoinaan Siinain kallioilla.[1] Se on syötävää ja voi tuulen siirtämänä peittää maan jopa 20 senttimetrin paksuudelta.[4] Itiöitä se sen sijaan tuottaa vain pieniä määriä ja lisäksi vain päivänvalon aikaan.[1]

Toinen ehdokas mannaksi on jonkin kukkivan puuvartisen kasvin, kuten kamelinkuropalon (Alhagi maurorum) tai mannasaarnen (Fraxinus ornusin), pihka.[1]

Kolmas ja suosituin ehdokas mannaksi on Tamarix gallica mannifera -tamariskipuulla elävien hyönteisten tuottama hiilihydraattipitoinen erite, mesikaste, joka muodostaa puun pinnalle jähmettyneitä pisaroita. Tätä eritettä syntyy kuitenkin vain muutaman viikon ajan alkukesällä. Koska mikään ehdokas ei kelpaa yksinään mannaksi, on ehdotettu, että mannalla tarkoitettiin kaikkia näitä aineita yhdessä.[1]

Teologinen merkitys

Teologiselta kannalta manna on selitetty usealla tavalla. Se on nähty osoituksena Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta kansaansa kohtaan sekä todistuksena hänen voimastaan. Toisaalta manna on nähty Jumalan tapana osoittaa, että israelilaiset ovat riippuvaisia hänestä.[5] Antamalla mannaa Jumalan on nähty opettavan nöyryyttä ja kuuliaisuutta ja koettelevan israelilaisia, kasvattamaan heidät riippuvaisiksi Jumalasta ja samalla luottamaan Jumalaan, tai tarkistaa, tottelisivatko he Jumalan antamia ohjeita.[1]

Manna on nähty myös Jumalan armon vertauskuvana. Jokaiselle päivälle on uusi armonsa, joka riittää aina.[6] Siunattua ehtoollisleipää on joskus verrattu mannaan.[7] Martti Lutherin yksi hartauskirjoista on Mannaa Jumalan lapsille, missä manna on synonyymi Jumalan sanalle.

Kristillinen perinne tuntee myös myöhempiä tapauksia mannasta. Esimerkiksi ortodoksit kunniottavat pyhää Johannes Teologia, Jeesuksen opetuslasta, jonka haudalle ilmestyi tarinan mukaan mannaa vuosien ajan.[8]

Lähteet
  1. Strawn, B. A. (toim. Alexander, T. Desmond & Baker, David W.): ”Decalogue”, Dictionary of the Old Testament: Pentateuch, s. 560–562. InterVarsity Press, 2003. ISBN 978-0-8308-1781-8.
  2. Andrew Rippin: Wiley Blackwell Companion to the Qur'an, s. 308. John Wiley & Sons Inc., 2017. ISBN 978-1-118-96480-4. Lähde Google-kirjoissa. (englanniksi)
  3. 2. Moos:16:4, Psalmit 78:39,40; Psalmit 105:40; Nehemia 9:15; Johanneksen evankeliumi 6:31
  4. Heino Lepp: Diyarbakir's heavenly bread and other manna of things 2011. Australian National Botanic Gardens and Australian National Herbarium. Viitattu 6.5.2023.
  5. John Barton & John Muddiman (toim.): The Oxford Bible Commentary, s. 78. Oxford University Press, 2001. ISBN 978-0-19-927718-6. (englanniksi)
  6. Jaakko Pirttiaho: Hengelliset vitamiinit Yksin Armosta ry. Viitattu 8.4.2023.
  7. Matias Roto: Mannaa autiomaassa elämän leivän esikuva Kotimaa. Viitattu 8.4.2023.
  8. Pyhän apostoli Johannes Teologin haudan manna Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.4.2023.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.