Mankala-periaate

Mankala-periaate on Suomessa käytetty toimintatapa, jossa usea yhtiö perustaa voittoa tuottamattoman osakeyhtiön yhteistä tarkoitusta varten. Malli on käytössä erityisesti energia-alalla, jossa on useita Mankala-yhtiöitä, joita on perustettu yhden tai useamman voimalaitoksen rakentamista ja operointia varten. Osakeyhtiön osakkaat rahoittavat laitoksen rakentamisen ja ylläpidon ja vastavuoroisesti ne saavat rakennetusta laitoksesta sähköä omakustannushintaan.

Käytäntö on laillinen, koska korkein hallinto-oikeus (KHO) hyväksyi sen kahdessa ratkaisussaan vuosina 1963 ja 1968 (KHO 1963 I 5 ja KHO 1968 B II 521). Toinen ratkaisuista koski Oy Mankala Ab:tä, siksi tätä toimintamallia alettiin kutsua Mankala-periaatteeksi. Tuolloin kiista koski sitä, että kunnat halusivat että niiden alueella tuotettu sähkö olisi arvostettu siirtohintaa korkeampaan hintaan siksi, että alihintaiseksi epäilty sähkö vähensi kuntien yritystulosta saamia kunnallisveroja, joka kuntien näkökulmasta vaikutti peitellyltä osingonjaolta. [1]

Mankala-yhtiöt ovat osakeyhtiöitä ja osakkaiden vastuu määräytyy osakeyhtiölain mukaisesti. Mankala-yhtiön omistajat sopivat osakassopimuksessa vastaavansa voimayhtiölle yhtiön energian tuotannon aiheuttamista kustannuksista omistustensa suhteessa. Näitä ovat esimerkiksi käyttö- ja huoltokustannukset, verot, vakuutukset, lainat ja polttoainekustannukset.

Keväällä 2010 europarlamentaarikot Satu Hassi ja Heidi Hautala (vihr) esittivät EU-parlamentille kirjallisen kysymyksen (E2217-10) Mankala-periaatteen laillisuudesta. Heidän mielestään kyse oli peitellystä osingonjaosta. EU-komissio tutki asiaa, mutta lopetti tutkimukset marraskuussa 2012.

Mankala-yhtiöitä ovat esimerkiksi Teollisuuden Voima, Pohjolan Voima ja Fennovoiman suomalainen osakas, Voimaosakeyhtiö SF.