Maniche

Maniche aloitti uransa Benfican junioreissa. Vuodet 2002–2005 hän pelasi Portossa, ja voitti seuran paidassa UEFA Cupin (2003), Mestarien liigan (2004), kaksi Portugalin-mestaruutta (2003–2004) sekä yhden Portugalin cupin (2003). Mestarien liigan voiton jälkeen Maniche myytiin 16 miljoonalla eurolla Venäjälle Dinamo Moskvaan.

Tammikuussa 2006 hänet lainattiin Englannin Valioliigan Chelseaan puoleksi vuodeksi. Manichen alku Chelsean paidassa ei ollut lupaava hänen saatuaan punaisen kortin heti ensiminuuteilla avausottelussaan West Ham Unitedia vastaan. Ulosajo ei juurikaan Chelseaa haitannut vaan se voitti ottelun lopulta maalein 4–1. Maniche oli osa joukkuetta kun Chelsea voitti sen historian toisen Valioliiga-mestaruutensa.

Maniche siirtyi Espanjan pääsarjassa pelaavaan Atlético Madridiin 30. elokuuta 2006 yhdeksällä miljoonalla eurolla.[1] Ura Atléticossa oli myrskyisä eikä portugalilainen koskaan sopeutunut kunnolla madridilaisjoukkueeseen. Jo ensimmäisen Atlético-kautensa aikana Maniche nostatti kohua rattijuopumuspidätyksellä,[2] tappelunujakalla harjoituskentällä[3] sekä lausunnoillaan lehdistölle, jotka voitiin tulkita joukkueen ja sen pelitavan vähättelemiseksi.[4] Joulukuussa 2007 suhteet päävalmentaja Javier Aguirreen viilenivät tuntuvasti. Espanjalaislehtien mukaan Maniche oli vilpillisesti esittänyt olevansa loukkaantunut välttyääkseen pelaamasta Espanjan Cupin ottelua alemman sarjatason Granada 74:tä vastaan.[5] Välirikon seurauksena Maniche lainattiin italialaiseen Interiin puolen vuoden mittaisella sopimuksella tammikuussa 2008.[6] Lainalta paluun jälkeen Maniche pyysi anteeksi aiempaa käytöstään ja ilmoitti halukkuudestaan jatkaa uraansa Atléticossa.[7] Kun Aguirrekin vihdoin leppyi,[8] Maniche teki paluun pelaavaan kokoonpanoon ja syyskauden 2008 hyvien otteiden johdosta seuran arveltiin tarjoavan hänelle jatkosopimusta.[9] Maniche ei kuitenkaan enää kuulunut helmikuussa 2009 päävalmentajaksi nimitetyn Abel Resinon luottopelaajiin ja jäi yhä useammin pelaajalistan ulkopuolelle.[10] Myöhemmin keväällä Manichen jätettyä saapumatta yhdessä joukkuetoverinsa Giourkas Seitaridisin kanssa kotiotteluun Sporting Gijonia vastaan seura rankaisi häntä määräaikaisella erottamisella.[11] Lopulta pelaaja ja seura purkivat sopimuksen saman vuoden toukokuussa.[12]

Maniche siirtyi Kölniin heinäkuussa 2009[13] ja uudessa seurassa hän sai myös säännöllisesti peliaikaa.[14] Hänen peliesityksensä eivät kuitenkaan pidemmän päälle täyttäneet asetettuja odotuksia ja hänen motiivinsa pelata Bundesliigassa kyseenalaistettiin saksalaislehdistössä.[15] Kauden päätteeksi Köln tiedotti pelaajan ja seuran purkaneen sopimuksen keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Syyksi ilmoitettiin Manichen halu palata takaisin kotimaahansa oman perheensä pariin.[16]

Kesäkuussa 2010 hän solmi Sportingin kanssa yksivuotisen sopimuksen. Siirron yhteydessä Maniche mainitsi isänsä olevan Sportingin kannattaja ja vieneen tämän lapsena katsomaan seuran otteluita.[17] Sportingissa vietetyn kauden jälkeen Maniche oli vuoden verran ilman seuraan, kunnes toukokuussa 2012 hän ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.[18]

Portugalin maajoukkueessa Maniche pelasi ensimmäisen kerran vuonna 2003. Hän oli mukana EM-kilpailuissa 2004 ja MM-kilpailuissa 2006.

• Intercontinental Cup: 1
  • 2004, Porto
• Mestarien liiga: 1
  • 2004, Porto
• UEFA Cup: 1
  • 2003, Porto
• Portugalin superliiga: 2
  • 2003, Porto
  • 2004, Porto
• Portugalin cup: 1
  • 2003, Porto
• Valioliiga: 1
  • 2006, Chelsea

Kesällä 2013 Manichesta tuli Portugalin pääsarjassa pelaavan Paços de Ferreiran apulaisvalmentaja. Seuran päävalmentajaksi oli tuolloin palkattu Manichen entinen pelitoveri Costinha.[19] Kaksikko erotettiin kuitenkin jo saman vuoden lokakuussa seuran ollessa sarjataulukon viimeisenä.[20]

• Maniche Portugalin jalkapalloliiton sivustolla^{[vanhentunut linkki]} (portugaliksi)