Mangrove

Mangrove tai mangrovesuo on puiden ja pensaiden muodostamaa tiheää kasvillisuutta, jota kasvaa trooppisilla tai subtrooppisilla runsassateisilla alueilla merenrannikoilla ja jokisuistoissa. Tavallisesti sitä esiintyy rannoilla matalassa vedessä ja vuorovesien vaihteluvyöhykkeellä, kuitenkin suojassa voimakkaimmilta aalloilta. Kasvualustana on hiekka tai lieju, jota kasvillisuus sitoo tehokkaasti.[1] Mangroven katsotaan yleensä muodostavan oman biominsa.[2][3]

Mangrovekasvillisuutta ja pönkkäjuurten vedenalainen verkosto
Mangrovekasvien hengitysjuuria, jotka kasvavat ulos mudasta

Kasvillisuus

Mangrovekasvin ”hikoilemaa” suolaa kiteytyneenä lehden alapinnalle

Varsinaisia mangrovelajeja katsotaan olevan 54 yhteensä 20 eri suvussa. Niitä esiintyy lähes yksinomaan mangrovemetsissä. Merkittävin heimo on mangrovepuukasvit (Rhizophoraceae), jonka suvuista punamangrovet eli mangrovepuut (Rhizophora) käsittää kahdeksan ja muut suvut yhdeksän mangrovelajia[4]. Muita merkittäviä mangrovesukuja ovat yhdeksän lajia käsittävä mustamangrovet (Avicennia) sekä viisi lajia käsittävä omenamangrovet (Sonneratia), joihin kuuluu muun muassa valko-omenamangrove (Sonneratia alba).

Mangrovekasvit jaetaan yleensä kahteen ryhmään: yksinomaisiin mangrovekasveihin ja niihin liittyviin magrevelajeihin. Yksinomaiset mangrovekasvit kasvavat vain mangroveympäristössä ja niiden kasvualue ei ulotu maalla kasvaviin kasviyhteisöihin. Ne ovat sopeutuneet suolaveteen, vesiympäristöön ja vähähappisiin oloihin.[5]

Mangrovekasveilla on kolmenlaisia juuria[1]. Pönkkäjuuret antavat puulle tukea epävakaalla kasvualustalla. Lieju on lähes hapetonta, joten lisäksi puut kasvattavat erityisiä hengitysjuuria hapen saamiseksi.[5] Niillä on näiden lisäksi juuria, jotka kasvavat mudan sisään ja sieltä ulos vaakatasossa.[6] Siemenet itävät usein vielä ollessaan kiinni emokasvissa, minkä jälkeen ne putoavat ja kaivautuvat terävän juurensa avulla tukevasti kasvualustaan.[5] Mangrovekasvit poistavat meriveden sisältämää suolaa ”hikoilemalla” sitä lehdissä olevien rauhasien kautta.[7] Osa kasveista poistaa ylimääräisen suolan varastoimalla sen kuoreensa tai siirtämällä sen lehtiin, jotka se sitten pudottaa.[2]

Eläimet ja muut eliöt

Mangrovealueilla tavataan eläimiä, joita ei ole muualla, koska ne ovat pitkälle erikoistuneet tähän ympäristöön. Siellä on muun muassa hyönteisiä, matelijoita, sammakkoeläimiä, lintuja ja nisäkkäitä sekä kaloja. Lisäksi siellä tavataan muita eliöitä, kuten bakteereja, sieniä, makroleviä ja selkärangattomia.[2]

Mangroven esiintyminen

Mangrovemetsien sijainti maapallolla (2000).

Mangrovea esiintyy trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla. Mangrovet ovat tyypillisesti rannikoiden ja suolaisen veden välissä paikoissa, joihin kertyy mutaa ja sedimenttejä.[5] Mangrovepuiden juuret estävät vuoroveden mukanaan tuomaa hienojakoista ainesta palaamasta merelle, ja mangrovealue laajentuu sen vuoksi. Mangrove saattaa laajentua merelle päin jopa 30 metriä vuodessa.[8] Sitomalla liejua mangrovekasvillisuus suojaa rannikoita eroosiolta ja jopa tsunameilta.[9]

Merkittävimpiä mangroven esiintymisalueita ovat Kaakkois-Aasia, Uusi-Guinea, Intia, Afrikan lounaisrannikko Senegalista Angolaan ja itärannikko Etelä-Afrikasta Keniaan, Madagaskar, Väli-Amerikka ja Brasilia.[10]

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman vuonna 2010 julkaiseman raportin mukaan mangrovemetsät tuhoutuvat neljä kertaa muita metsiä nopeammin.[11]

Lähteet

  • MacKinnon, John: ”6/ Mangrovesoita ja apinoita”, Borneo : Maailman villi luonto, s. 118–131. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10921-5.

Viitteet

  1. Mangrove Forests Missouri Botanical Garden. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
  2. Kathiresan, K. & Bingham, B. L.: Biology of mangroves and mangrove Ecosystems. Advances in Marine Biology, 2001, 40. vsk, s. 81-251. doi:10.1016/S0065-2881(01)40003-4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
  3. Mangrove Ecosystems The International Society for Mangrove Ecosystems (ISME). Arkistoitu 19.10.2019. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
  4. Tomlinson, P. B.: The botany of mangroves. Cambridge: Cambridge University Press, 1986. ISBN 0-521-25567-8. (englanniksi)
  5. Durst, Patrick B.: ”Mangroves trees and shrubs”, Trees and shrubs of the Maldives. Bangkok, Thailand: FAO Regional Office for Asia and the Pacific, 2007. ISBN 978-974-7946-94-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.10.2019).
  6. MacKinnon, John, s. 118.
  7. MacKinnon, John, s. 125.
  8. MacKinnon, John, s. 118, 125.
  9. Kinver, Mark: Tsunami: Mangroves 'saved lives' 25.12.2005. BBC News. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
  10. Wilkie, Mette Løyche & Fortuna, Serena: Part 1: Global Overview – Introduction Status and Trends in Mangrove Area Extent Worldwide. joulukuu 2003. Food and Agriculture Organization of the United Nations – FAO. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
  11. Mangrovemetsiä uhkaa tuho Yle Uutiset. 14.7.2010. Viitattu 19.10.2019.

    Aiheesta muualla

    • Mark Spalding & Francois Blasco & Colin Field (Toim.): World Mangrove Atlas. The International Society for Mangrove Ecosystems, 1997. ISBN 4906584039. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.10.2019).
    • Feller, Candy: Mangroves – Introduction Smithsonian – The Ocean Portal Team. huhtikuu 2018. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
    • Mangroves World Wildlife Fund – WWF. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.