Manghitit

Manghitit olivat turkkilainen heimo, joka vaikutti Keski-Aasiassa. He sulautuivat myöhemmin muuhun väestöön, mutta heidän jälkeläisensä nousivat johtaviin asemiin Buharan emiirikunnassa.

Buharan viimeinen emiiri ja Manghit-dynastian viimeinen hallitsija Mohammed Alim Khan Sergei Prokudin-Gorskin 1911 ottamassa alkuperäisessä värivalokuvassa..

Manghitit polveutuivat mangkitien mongoliheimosta. 1200-luvulla he muuttivat länteen Mongoliasta ja asettuivat Dasht-i Qipchaqiin. Seuraavan vuosisadan aikana he olivat levinneet Volga ja Uraljokien väliselle alueelle. Pieniä määriä heitä muutti myös Pohjois-Kaukasukselle ja Pohjois-Afganistaniin. Kiptšakien alaisuudessa Volgalla asuneet manghitit alkoivat puhua turkkilaista kieltä 1300-luvulla ja he tulivat myöhemmin tunnetuiksi nogaina. Muualla he sulautuivat uzbekkeihin, karakalpakeihin ja kazakeihin.[1]

Manghitit eivät muodostaneet yhtenäistä yhteisöä, vaan he jakautuivat useisiin pienempiin ja suurempiin ryhmiin. Osa alkoi ottaa osaa poliittiseen elämään Buharassa ja muissa kaanikunnissa. Esimerkiksi ennen kuin Shaybani Khan sai vallan Transoxaniassa vuonna 1503 manghiti nimeltä Khoja (Khwaja) Qazi Manghit Ura-tepen muinaista kaupunkia. 1700-luvun puolivälissä manghitit saivat vallan Buharassa ja manghitihallitsijoiden dynastia johti maata vuoteen 1920 saakka.[1]

Lähteet

Chahryar Adle, Irfan Habib ja Karl M. Baipakov: History of civilizations of Central Asia – Volume V, s. 53-54. UNESCO Publishing, 2003. ISBN 92-3-103876-1. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[UNESCO-1] Chahryar Adle, Irfan Habib ja Karl M. Baipakov: History of civilizations of Central Asia – Volume V, s. 53-54. UNESCO Publishing, 2003. ISBN 92-3-103876-1. (englanniksi)