Mangas Coloradas

Santa Ritan kauvoskaupunki kasvoi myöhemmin hetkellisesti. Kuva 1919.

1800-luvun alussa nykyisen New Mexicon alueelta Santa Rita del Cobresta tehdyt kuparilöydöt saivat apassit tekemään sopimuksen meksikolaisten kanssa vuonna 1822. Tuolloin chiricahua-apassien päämiehenä toiminut Juan José Combás salli kaivostoiminnan aloittamisen kansansa mailla. Osa chiricahuoista vastusti kaivoksia ja siirtyi asumaan kauemmas Ojo Calienten lämpimille lähteille johtajanaan Cuchillo Negro (Baishan)[5].

Mangas Coloradasin viha meksikolaisia kohtaan sai alkunsa vuonna 1837, kun Santa Ritan pienessä kaivoskaupungissa surmattiin joukko sinne juhliin kutsuttuja chiricahuoita. Kyseessä oli päänahanmetsästäjien virittämä ansa. Chihuahuan maakunnan hallitus oli luvannut tietyn rahasumman jokaisesta apassin päänahasta ja tämä lupaus johti joukkosurmiin. Ammuttujen joukossa oli myös Juan José Combás.[6][7]

Verilöylyssä mukana ollut Mangas Coloradas menetti vaimonsa, mutta onnistui itse pakenemaan pienen poikansa kanssa. Tapauksen jälkeen hän yhdisti voimansa Cuchillo Negron ja muiden chiricahua-johtajien kanssa ja hävitti meksikolaisasutukset Santa Ritassa ja sen ympäristöstä.[8]

Yhdysvaltain armeijan liikkuessa apassien maiden halki vuonna 1846 valloittamaan Kaliforniaa, tarjosi Mangas Coloradas apuaan meksikolaisten maakuntien valtaamisessa. Yhteistyö toimi hyvin chiricahuoiden osallistuessa kenraali Stephen W. Kearnyn sotilasosaston rinnalla taisteluihin Meksikon sodassa.[1] Seuraavan vuosikymmenen kultalöydöt chiricahuain mailta ennakoivat heille kuitenkin huonoa tulevaisuutta. Mangas Coloradas pyrki säilyttämään rauhanomaiset suhteensa Pino Altosin kullankaivajiin, jotka elivät sekä apassien että satunnaisten navajo-ryhmien alituisen hyökkäysuhan alla. Saatuaan kutsun kullankaivajien kylään Mangas Coloradas käveli suoraan ansaan. Kaivosmiehet sitoivat chiricahua-johtajan puuhun ja ruoskivat häntä säälimättömästi.[4].[9]

Kullankaivajien käsittelyn jälkeen vapaaksi päästetyn Mangas Coloradasin henkiset haavat eivät parantuneet. Hän pyysi apua vävyltään Cochiselta. Kostotoimenpiteet pantiin täytäntöön, ja chiricahuat autioittivat Pino Altosin kaivoskylän. Vuonna 1861 luoteinen New Mexico ja Arizonan kaakkoiset alueet saivat vastaanottaa lukuisia Mangas Coloradasin ja Cochisen johtamia iskuja. Vuonna 1862 he veivät soturinsa kenraali James H. Carletonin kolonnaa vastaan. Taistelut kävivät kuitenkin raskaiksi chiricahuoille. Monta hyvää soturia kuoli ja lisäksi Mangas Coloradas sai vastaanottaa suru-uutisen. Meksikolaiset joukot olivat surmanneet hänen veljensä. Taistelujen loppuvaiheessa Mangas Coloradas haavoittui rintaan ja putosi hevosensa selästä. Pelästyneet soturit kantoivat vertavuotavan johtajansa pois rintamalta ja lopettivat sodan vähäksi aikaa.[10]

Cochise päätti yrittää pelastaa Mangas Coloradasin hengen. Hän ei luottanut apassien omiin parantajiin, vaan kuljetti soturisaattueen kanssa Mangas Coloradasin meksikolaiseen Janosin kylään, jossa oli laajan maineen saavuttaneen lääkärin vastaanotto. Pahasti haavoittunut Mangas Coloradas luovutettiin tohtorin käsiin uhkavaatimuksen myötä: "Jollet paranna häntä, koko kaupunki kuolee!"[11] .[12]

Joitakin kuukausia myöhemmin Mangas Coloradas palasi kansansa luo Mimbres-vuorille (Mimbres Mountains). Hän sai kuulla, että kenraali Carleton oli antanut ohjeet kaikkien miespuolisten apassien surmaamisesta. Mangas Coloradasia tukeneet mescalerot oli vangittu Bosque Redondon reservaattiin, ja useita hänen heimoveljiään oli teloitettu. Kaiken muun lisäksi eräs chiricahuain kylistä oli joutunut isorokon saastuttamaksi. Vanhana ja sotaan väsyneenä Mangas Coloradas oli valmis rauhaan tietäen, että sopimusratkaisu olisi apassien kannalta viisain teko.[13]

Lentävien muurahaisten aikaan (apassikalenterin tammikuu) vuonna 1863 muuan meksikolainen ratsasti Mangas Coloradasin leiriin valkoisen lipun kanssa.[11] Mangas Coloradas sopi tapaamisen Kalifornian sotavoimien virkamiesten kanssa neuvotellakseen rauhasta. Mimbreño-päällikön soturit varoittivat johtajaansa Yhdysvaltain petollisuudesta, mutta Mangas Coloradas ei uskonut vastapuolen tekevän mitään pahaa vanhalle miehelle, joka halusi keskustella rauhasta. Hän otti mukaansa valkoisen lipun ja 15 soturiaan. Nähtyään amerikkalaisten nostavan leirissään rauhanlipun Mangas antoi sotureilleen määräyksen palata takaisin. Muiden apassien ratsastaessa pois chiricahua-johtaja joutui useiden aseistettujen sotilaiden ympäröimäksi. Jälleen kerran Yhdysvaltain armeija oli pettänyt hänet.

Aseistetut miehet saattoivat Mangas Coloradasin Fort McLeanin linnakkeen pihamaalle, jonne kenraali Joseph Westin komennuskunta saapui katsomaan vankia.[14] Mangas Coloradas pysytteli vaiti. Sotilaat määrättiin pitämään silmällä Mangas Coloradasta, jota vartioitiin yön ajan ulkona nuotion äärellä. Silminnäkijän mukaan joukko sotilaita lämmitti pistimiään tulessa ja sohi niiden kuumilla kärjillä Mangas Coloradasin jalanpohjia. Kun mimbreño-johtaja nousi ylös moittiakseen sotilaiden käytöstä ja suojellakseen itseään, vartiomiehet ampuivat häntä useita kertoja kuolettavasti.[15] [16]

Virallinen sotilasraportti kertoi Mangas Coloradasin kuolleen yrittäessään paeta.[15] [1] Tapauksen jälkeen armeijan kirurgi leikkasi Mangas Coloradasin pään irti sen suuren koon takia. Kallo keitettiin ja puhdistettiin ja lähetettiin lopuksi Smithsonian-instituuttiin lisätutkimuksia varten.[16] Seuranneissa pseudotieteellisissä tutkimuksissa kallo mitattiin ja hänen aivonsa punnittiin. Tulos osoitti, että Mangas Coloradasin aivot olivat painavammat kuin siihenastista ennätystä pitäneellä Daniel Websterillä.[17] Coloradasin tekemän ennätyksen rikkoi vuonna 1955 kuollut Albert Einstein.[18]

• Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku "Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)" Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
• Ball, Eva: Indeh: An Apache Odyssey, Univ of Oklahoma Press, 1988. ISBN 978-0806121659
• Brown, Dee: Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage Books 1991. ISBN 9780099526407
• Debo, Angie: Geronimo The Man, His Time,His Place, Univ of Oklahoma Press, 1982.ISBN 978-0806118284 (englanniksi)
• Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset, Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9
• Ricky, Donald: Indians of Arizona: Past and Present, Somerset Pubs, 1999. ISBN 978-0403098637
• Worcester, Donald: The Apaches: Eagles of the Southwest Univ of Oklahoma Press, 1992. ISBN 978-0806123974 259 - 262 (englanniksi)