Manganoseeni

Manganoseeni eli bis(syklopentadienyyli)mangaani (C10H10Mn) on metalloseeneihin kuuluva mangaanin organometalliyhdiste.

Manganoseeni
Tunnisteet
CAS-numero 73138-26-8
IUPAC-nimi Bis(η5-syklopentadienyyli)mangaani(II)
SMILES C1C=CC=[C-]1.C1C=CC=[C-]1.[Mn+2][1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C10H10Mn
Moolimassa 185,12 g/mol
Sulamispiste 172 °C[2]

Ominaisuudet ja valmistus

Manganoseeni on huoneenlämpötilassa kellanoranssia kiteistä ainetta. Yhdiste on ainoita ionirakenteisia metalloseeneja ja rakenne koostuu mangaani-ionien ja syklopentadienyyliligandien muodostamasta siksak-ketjusta. Jokainen mangaani-ioni on sitoutunut kahteen syklopentadienyyliligandiin, joiden haptisuus on 2 ja yhteen, jonka haptisuus on 3. Manganoseenilla on kaksi spintilaa: niin kutsuttu korkean spinin tila, jossa spin on 5/2 ja matalan spinin tila, jossa spin on 1/2. Näistä matalan spinin tila on stabiili 150–158 °C:n lämpötilaan asti, jolloin spintila muuttuu. Korkean spin-tilan manganoseeni on rakenteeltaan metalloseeneille tyypillisesti niin kutsuttu sandwich-yhdiste, ja mangaani-ioni on sitoutunut kahteen päällekkäin olevaan syklopentadienyyliligandiin. Tässä muodossa yhdiste on väriltään vaaleanpunaista. Manganoseeni on hyvin kosteus- ja ilmaherkkä kemikaali ja se voi olla pyroforista. Manganoseeni reagoi hiilimonoksidin kanssa siten, että toinen syklopentadienyyliligandeista korvautuu kolmella karbonyyliligandilla. Yhdiste on paramagneettista.[2][3][4][5][6]

Manganoseenia voidaan valmistaa vedettömän mangaani(II)kloridin ja syklopentadienyylinatriumin välisellä reaktiolla. Liuottimena käytetään tetrahydrofuraania.[2][4]

Lähteet
  1. Bis(cyclopentadienyl)manganese – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.7.2016.
  2. N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1065–1066. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  3. John Hartwig: Organotransition Metal Chemistry, s. 114. University Science Books, 2010. ISBN 978-1-891389-53-5. (englanniksi)
  4. Wolfgang A. Herrmann: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 7–8. Thieme, 1999. ISBN 978-3131030610. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.7.2016). (englanniksi)
  5. Didier Astruc: Organometallic Chemistry and Catalysis, s. 252. Springer, 2007. ISBN 978-3-540-46128-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.7.2016). (englanniksi)
  6. Richard A. Layfield: Manganese(II): the black sheep of the organometallic family. Chemical Society Reviews, 2008, 37. vsk, nro 6, s. 1098–1107. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.