Manfred Winkelhock

Winkelhockin moottoriurheilu-ura alkoi VW Junior Cupissa vuonna 1976. Hän ajoi vuosina 1978–1981 Formula 2 -sarjassa. Winkelhockille sattui tunnettu onnettomuus F2-autolla vuonna 1980 Nürburgringillä: hänen autonsa teki ilmassa voltin ja törmäsi seinään, minkä jälkeen hän käveli loukkaantumattomana omin voimin pois paikalta.[3]

Formula 1 -sarjassa Winkelhock kilpaili vuosina 1980 ja 1982–1985. Hänen ensimmäinen GP-kilpailunsa oli Italian Grand Prix 1980, jossa hän korvasi loukkaantunutta Jochen Massia Arrowsilla. Hän kuitenkin karsiutui aika-ajoissa eikä päässyt osallistumaan itse lähtöön. Uuden tulemisen F1:een hän teki kaudella 1982, jolloin hän ajoi saksalaisessa ATS-tallissa. Hän ajoi vain harvoin maaliin asti ja muutamassa kilpailussa matkanteko päättyi jo aika-ajoihin.[4] Hän kuitenkin saavutti kauden toisessa kilpailussa Brasiliassa F1-uransa ainoat kaksi MM-pistettä. Winkelhock ajoi ATS:llä vielä seuraavat kaudet 1983[5] ja 1984,[6] mutta kausiin mahtui paljon keskeytyksiä. Kauden 1984 viimeisessä kilpailussa Winkelhock ajoi Brabham-autolla ja sijoittui kymmenenneksi. Tulokset olivat edellisten kausien kaltaisia myös kaudella 1985, jolloin hän ajoi RAM-tallissa. Hän tosin ajoi kaudella vain yhdeksän kilpailua, koska hän kuoli kesken kauden.

Winkelhock osallistui urallaan myös kahteen DTM-kilpailuun.[7] Winkelhock kilpaili paljon urheiluautoilla, ja hän voitti Monzan tuhannen kilometrin ajon yhdessä Marc Surerin kanssa vuonna 1985.