Mandylion

Kuningas Abgar V pitelee Mandylionia. Ikoni 900-luvulta.

Ortodoksinen perinne nojaa Eusebioksen kirkkohistoriaan, joka kuvaa Jeesuksen ja Abgarin kirjeenvaihtoa. Abgarin lähettämän sanansaattajan, Ananiaksen, tuoman kirjeen pohjalta Kristus lähetti lepraa sairastavalle kuninkaalle liinan, johon hän oli kuivannut vastapestyt kasvonsa ja johon hänen kasvonpiirteensä olivat itsestään siirtyneet. Abgarin lähettämä sanansaattaja Ananias oli lähetetty Jerusalemiin, kuninkaan kuultua Jeesuksesta. Palatessaan hän toi mukanaan liinan ja kirjeen, jossa oli lupaus Taddeuksen, joka oli eräs 70:stä apostolista (ei kuitenkaan sama kuin opetuslapsi Taddeus), saapumisesta myöhemmin Edessaan. Vaikka Kristus kirjeessään oli luvannut hänen ylösnousemuksensa jälkeen lähetettävän Taddeuksen parantavan kuninkaan, kuningas parantuikin legendan mukaan silkan liinan voimasta jopa ennen opetuslapsen tuloa.[5][2] Taddeus saapui lupauksen mukaisesti Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen saarnaten evankeliumia ja kastaen Edessan asukkaat kristinuskoon.[2]

Abgar laittoi pyhän liinan kultaisiin ja helmikoristeisiin kehyksiin ja asettaen sen näytille kaupunginportin seinäsyvennykseen. Ikonin yläpuolelle hän kirjoitti sanat: ”Oi Kristus Jumala, älä anna kenenkään, joka Sinuun uskoo, joutua häpeään.” Liina oli kaupunkilaisten hartaan kunnioituksen kohteena useita vuosia.[2]

Erään roomalaiskatolisen legendan mukaan kyseessä on ollut huntu, jonka Veronika-niminen nainen tarjosi myötätunnon osoituksena pyyhkeeksi Kristukselle tämän ollessa kantamassa ristiään Golgatalle, ja kankaaseen jäi Jeesuksen hien ja veren peittämien kasvojen kuva. Tämä lienee kuitenkin keskiajalla syntynyt legenda, jonka varhaisempi muoto kertoi kankaan olleen Veronikan haltuun päätynyt Kristuksen kasvopyyhe, johon Jeesus oli pyyhkinyt verensekaisen hikensä Getsemanen ahdistuksensa yhteydessä ennen pidättämistään.[3]

Ian Wilsonin spekulaation mukaan, poiketen ortodoksisesta ja katolisesta perimätiedosta, Taddeus saattoikin matkustaa Edessaan Kristuksen hautaukseen käytetty liina mukanaan. Tämä liina olisi sama, jonka Joosef Arimatialainen oli lahjoittanut Kristuksen hautaukseen. Tätä versiota on kerrottu myös keskiajan bysanttilaisessa ja syyrialaisessa perimätiedossa[6]. Siten vasta Kristuksen hautauksen ja ylösnousemuksen jälkeen olisi syntynyt legenda sairaan kuninkaan ihmeparantumisesta. Opetuslapset juutalaisina eivät olisi voineet itse pitää hallussaan käärinliinaa, koska se oli ollut yhteydessä kuolleeseen ja kuvana rikkoi myös juutalaiskristillisyydessäkin tuolloin vallalla ollutta kuvakieltoa. Toisaalta opetuslapset eivät kuvan arvon ymmärrettyään olleet halunneet sitä hävittääkään, jolloin hyvä paikka liinan säilyttämiselle olisi ollut ei-juutalainen, Kristukseen suopeasti suhtautuva Edessa. (Abgar V hallitsi Edessaa vuosina 13–50 jaa.)[4][3]

Wilson spekuloi edelleen, että Mandylionia vanhoissa kuvissa kehystävä kultaverkko on mahdollisesti asetettu Taddeuksen taitteleman käärinliinan päälle siten, että Kristuksen pään kohdalle jäi pyöreä aukko – eikä koko kangasta siten olisi päästy taittelemaan auki.[3] Joissakin vanhoissa lähteissä Mandylioniin myös viitataan nimellä ”neljästi kaksinkertainen”.[4] Siten Wilson ehdottaa Mandylionin mahdollisesti olleen sama esine kuin Torinon käärinliina.[3]

Muutamia vuosia Abgarin kuoleman jälkeen kristittyjä alettiin vainota ja esine piilotettiin vuonna 57 kaupungin länsiportin yläpuolelle, josta se löydettiin vuonna 525.[3] Ortodoksinen perimätieto puolestaan kertoo liinan löytyneen vuonna 545 Persian hallitsijan Khosrau I:n hyökättyä Edessaan. Tällöin piispa Eulabeios sai ilmestyksen, jossa Neitsyt Maria eli ”Kaikkein Pyhin Jumalansynnyttäjä” ilmoitti hänelle ikonin sijainnin ja kehotti ottamaan ikonin esille sinetöidystä, muuratusta syvennyksestä. Ikoni tulisi myös pelastamaan kaupungin persialaisilta. Piispa löysikin ikonin seinäsyvennyksestä, jolloin sen edessä paloi yhä lampukka. Kuva oli myös kopioitunut syvennyksen lautoihin ja tiiliin. Ikonia kannettiin ristisaatossa kaupungin muureilla ja persialaiset perääntyivät. Sillä välin liina oli ollut unohdettuna[2]. Wilsonkin viittaa liinan mystiseen rooliin tapauksen yhteydessä, joka hänen mukaansa tapahtui vuonna 544[3].

Ortodoksisen perimätiedon mukaan ”käsittä tehty Kristus” -ikonista tunnetaan myös muita legendaarisia variantteja, jotka ovat syntyneet itsestään. Niistä tunnetuimmat ovat Kamulian ja Caramidan ikonit.[2]