Mandrill

Mandrill on New Yorkin Brooklynissä vuonna 1968 perustettu funk-yhtye.

Yhtyeen tyyliin kuuluu voimakas eri musiikinlajien yhdistely. Afroamerikkalaisen populaarimusiikin tyylien lisäksi yhtyeen musiikissa leimaavaa ovat latino-vaikutteet sekä paikoin rock-soundi. Levyistä kaupallisesti parhaiten on menestynyt Composite Truth (1973), ja sitä pidetään yhtyeen parhaana levynä.

Ryhmän perustivat kolme veljestä: Carlos Wilson (pasuuna, laulu), Lou Wilson (trumpetti, laulu) sekä Ric Wilson (saksofoni, laulu). Veljekset syntyivät Panamassa, mutta kasvoivat musikaalisessa perheessä Brooklynissä Bedford-Stuyvesantin naapurustossa. Yhtye soitti aluksi triona ja harjoitteli kauneushoitolassa, jossa Wilsonien äiti työskenteli. Myöhemmin mukaan tulivat Claude Cave (koskettimet, perkussiot, laulu), Bundie Cenac (basso), Charles Padro (rummut, perkussiot, laulu) ja Omar Mesa (kitara, laulu). Nimen yhtye lainasi afrikkalaiselta paviaanilajilta sen värikkään kuonon ja perhekeskeisen laumahierarkian vuoksi. Seitsemänjäseniseksi kasvanut yhtye liittyi Polydor levy-yhtiöön ja julkaisi debyyttialbuminsa Mandrill vuonna 1970. Jazz- ja latino rock-vaikutteinen esikoiselevy nousi Billboardin listalla sijalle 48.[1]

Debyytin jälkeen Fudgie Kae korvasi Bundie Cenacin yhtyeen basistina. Uutta albumia sävellettäessä Wilsonien lisäksi muu yhtye osallistui enemmän kappaleiden tekoon kuin edellisellä julkaisulla. Mandrill is julkaistiin vuonna 1972 ja siltä otettu single Git It All oli yhtyeen ensimmäinen single, joka nousi Billboardin soul-listalle. Toisen albumin julkaisun jälkeen Charles Padro jätti Mandrillin ja uudeksi rumpaliksi tuli Neftali Santiago.[1]

Mandrill saavutti tähänastisen uransa huippukohdan kolmannella albumillaan Composite Truth, joka menestyi kaupallisesti kahta edeltänyttä levyä paremmin. Levyn kappaleista Fencewalk ja Hang Loose on tullut hittejä ja yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Vuonna 1973 ilmestynyt Composite Truth sijoittui soul-albumien listalla sijalle 28, joka on yhtyeen korkein listasijoitus. Vielä samana vuonna Mandrill julkaisi albumin Just Outside of Town, jossa uutta oli blues- ja country-vaikutteet. Santanan ja Betty Davisin kanssa levyttänyt kitaristi Douglas Rodriguez korvasi Omar Mesan ennen seuraavaa albumia.[1]

Vuonna 1974 ilmestynyt tupla-albumi Mandrilland jäi yhtyeen viimeiseksi Polydor Recordsin kautta julkaistuksi levyksi. Seuraavaksi levy-yhtiöksi tuli United Artists, joka julkaisi yhtyeen seuraavan albumin Solid vuonna 1976. Levy-yhtiön vaihdon aikaan tapahtui myös henkilövaihdoksia, kun Rodriguez, Kae ja Santiago lähtivät yhtyeestä. Heidän tilalleen tulivat Brian Allsop (basso), Andre Lock (rummut) ja Tommy Trujillo (kitara). Seuraavana vuonna ilmestyneellä albumilla Beast from the East yhtyeeseen liittyi neljäs Wilsonin veljes, kun Wilfredo "Wolf" Wilson tarttui bassoon ja perkussioihin.[1]

Kahden heikommin menestyneen levy jälkeen Mandrill siirtyi United Artistsilta Arista Recordsille. Vuonna 1977 ilmestynyt We Are One ei ole yhtä kokeellinen kuin yhtyeen aikaisemmat levyt. Lisäksi latino- ja afrikkavaikutteet ovat aikaisempaa pienemmässä roolissa. Mandrill teki Aristalle vielä kaksi levyä – New Worlds vuonna 1978 ja Getting in the Mood kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1982 Montage Records julkaisi Mandrillin levyn Energize, joka oli yhtyeen viimeinen studioalbumi ennen vuoden 2020 paluulevyä Back in Town.[1]

Lou Wilson, vanhin perustajaveljeksistä, menehtyi sydänhalvaukseen tammikuussa vuonna 2013. Hän kuitenkin ehti osallistua albumin Back in Town tekemiseen ja häntä kuullaan albumin jokaisella kappaleella.[2]

Mandrillin musiikkia kuullaan elokuvissa kuten The Greatest (1977) ja The Warriors (1979).

Lukuisat hip hop -artistit ovat samplanneet Mandrillin musiikkia. Tunnetuimpia näistä ovat Public Enemy, Ice Cube ja Kanye West.[3]