Mandariiniruusu

Mandariiniruusun löysi englantilainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija A. E. Pratt vuonna 1893 Kiinan Sichuanin (Setšuanin) maakunnasta Kangdingin kaupungin alueelta. Tunnettu brittiläinen kasvien keräilijä ja tutkija E. H. Wilson löysi sen samalta alueelta vuonna 1903 ja julkisti ruusun lähettämällä vuonna 1911 sen siemeniä Harvardin yliopiston Arnoldin arboretumiin.[2] E. H. Wilson oli Kiinan matkallaan lähetyssaarnaaja E. J. Moyesin vieraana, mistä kiitoksena Wilson nimesi ruusun E. J. Moyesin mukaan.[3] Kukkiva mandariiniruusu oli ensi kerran esillä brittiläisessä Veitchin ruusutarhassa kesäkuussa 1908, minkä jälkeen siitä tuli suosittu ruusu koristepensaana.[2]

Mandariiniruusu kasvaa luonnonvaraisena noin 1,8–3 metriä korkeaksi ja lähes yhtä leveäksi, suurikokoiseksi pensaaksi. Versot ovat tukevat ja pystyt ja niissä on kauttaaltaan neulamaisia piikkejä. Kukkivissa versoissa piikkejä on vähemmän. Lehdet ovat väriltään tummanvihreät, lehdyköitä on 7–13, muodoltaan soikeita, sahalaitaisia. Alta lehdet ovat vaaleanvihreät. Mandariiniruusu kukkii varhain alkukesästä. Kukkien väri vaihtelee kirkkaan punaisesta tumman viininpunaiseen. Kukat ovat halkaisijaltaan 5–6 cm ja niissä on viisi terälehteä. Heteet ovat punertavankeltaiset tai -ruskeat. Kukat ovat yksittäin tai muutaman kukan ryppäissä. Kukinta on runsas. Kukan tuoksu on heikko, villiruusun tuoksu. Loppukesällä muodostuvat kiulukat ovat väriltään oransseja, mutta muuttuvat syksyä kohti punaisiksi.[2][4][3][5][6]

Mandariiniruusun levinneisyysalue ulottuu Kiinassa lännen Tiibetistä, idän Hebein ja Shandongin maakuntiin ja pohjoisessa Qinghain ja Gansun maakunnista etelän Yunnanin ja Guizhoun maakuntiin.[7] Sen päälevinneisyysalue on Sichuanin ja Yunnanin maakunnissa, jotka sijaitsevat 2 700–3 800 metriä merenpinnan yläpuolella. Ruusun kasvuympäristönä ovat laaksot ja vuorten rinteet.[8]

Mandariiniruusun risteymät ja geneettiset muunnokset muodostavat tarhamandariiniruusujen eli Rosa Moyesii-ryhmän.[9] Tunnetuimpia tarhamandariiniruusuja ovat Rosa 'Geranium',[10] Rosa 'Eddie's Jewel',[11] Rosa 'Highdownensis'[12] ja suomalaisen puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin mukaan nimetty Rosa 'Bengt M. Schalin'[13].[4]

Mandariiniruusua käytetään koristepensaana yksittäin, aidanteena tai köynnösruusun tapaan. Se on sopiva kasvamaan esimerkiksi metsäalueella.[14] Puutarhassa hyvissä kasvuolosuhteissa mandariiniruusu kasvaa jopa 4 metrin korkuiseksi.[6] Se viihtyy parhaiten aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, tuoreessa ja vettä läpäisevässä maaperässä.[8] Suomessa mandariiniruusu on koristepensaana harvinainen. Sen risteymistä Rosa 'Geranium' on Suomessa myynnissä.[15]