Manaaja: Alku
Manaaja: Alku (Exorcist: The Beginning) on Renny Harlinin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2004. Elokuvan pääosissa ovat Stellan Skarsgård, Izabella Scorupco, James D'Arcy ja Ralph Brown. Manaaja: Alku on esiosa elokuvalle Manaaja.
Manaaja: Alku | |
---|---|
Exorcist: The Beginning | |
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Renny Harlin |
Käsikirjoittaja | Alexi Hawley |
Tuottaja |
Aaron Dem Guy McElwaine David C. Robinson |
Säveltäjä | Trevor Rabin |
Kuvaaja | Vittorio Storaro |
Leikkaaja | Mark Goldblatt |
Pääosat |
Stellan Skarsgård Izabella Scorupco James D'Arcy Ralph Brown |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta | 2004 |
Kesto | 116 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Edeltäjä | Manaaja III |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Paul Schrader ohjasi elokuvan melkein valmiiksi, mutta hänet erotettiin projektista ja Harlin palkattiin tekemään elokuva lähes alusta loppuun uudestaan. Schraderin kuvaama materiaali editoitiin myöhemmin elokuvaksi ja julkaistiin vuonna 2005 nimellä Dominion: Prequel to the Exorcist.
Tarina
Isä Merrin on menettänyt uskonsa Jumalaan ja ihmisiin toisen maailmansodan aikana. Hän työskentelee Afrikassa arkeologisilla kaivauksilla, josta on löytynyt muinainen bysanttilainen kirkko. Kirkon alla on vielä vanhempi pakanallinen temppeli. Temppelissä asuu Pazuzu-demoni, jonka Isä Merrin kohtaa uudestaan elokuvassa Manaaja.
Näyttelijät
Stellan Skarsgård | … | Isä Merrin |
Izabella Scorupco | … | Sarah |
James D'Arcy | … | Isä Francis |
Remy Sweeney | … | Joseph |
Julian Wadham | … | Majuri Granville |
Andrew French | … | Chuma |
Ralph Brown | … | Vääpeli |
Ben Cross | … | Semelier |
David Bradley | … | Isä Gionetti |
Alan Ford | … | Jefferies |
Antonie Kamerling | … | Luutnantti Kessel |
Eddie Osei | … | Emekwi |
Israel Aduramo | … | Jomo |
Patrick O'Kane | … | Bession |
James Bellamy | … | James |
Arvioita
Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä Manaaja: Alku käynnistyy siedettävän maltillisesti, mutta yltyy pian iljettäväksi ja vastenmieliseksi verimessuksi: ”Moista mässäilyä väkivaltaisuuksilla ei kukaan kykene puolustamaan elokuvan arvoilla, se on silkkaa sairasta sadismia.”[1]
Lähteet
- Maskula, Tapani: Pappi ja paholainen Turun Sanomat. 6.11.2004. Arkistoitu 16.4.2019. Viitattu 16.4.2019.