Maltankoira

Maltankoira (englanniksi ja italiaksi Maltese) on kääpiökokoinen seurakoirarotu, joka on kotoisin keskisen Välimeren alueelta. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on Suomessa toistaiseksi melko harvinainen, mutta rodun suosio on viime vuosina kasvanut. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis melitaeus[3].

Maltankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa Keskisen Välimeren alue
( Malta/ Italia)
Määrä Suomessa rekisteröity 3 407[1]
Alkuperäinen käyttö satamien rottakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä bichon maltais, Maltese, Malteser
FCI-luokitus ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat
alaryhmä 1.1 Bichonit
#65
Ulkonäkö
Paino 3–4 kg
Säkäkorkeus uros 21–25
narttu 20–23 cm
Väritys valkoinen

Maltankoira on Suomen seitsemänneksi kallein koirarotu. Vuonna 2014 pennun keskihinta oli 1740 euroa[4].

Ulkonäkö

Koira on pienikokoinen ja pitkärunkoinen, ja sillä on pitkä, runsas, valkoinen karvapeite, jossa ei ole aluskarvaa. Turkki on hyvin kaunis ja tuo koiraan tiettyä eleganttiutta ja arvokkuutta. Karvapeite on silkkistä ja suoraa, eikä siinä yleensä ole ainakaan erityisen huomattavia kiharoita. Joissakin kohdin turkissa saattaa kuitenkin olla kevyesti lainehtivaa karvaa. Säkäkorkeus on uroksilla 21–25 cm, nartuilla 20–23 cm. Painoa on 3–4 kg.

Luonne ja käyttäytyminen

Vuoden 2012 terveyskyselyyn ilmoitettiin 41 Suomen noin 500 maltankoirasta, Omistajien vastausten perusteella koirista noin 90 % on leikkisiä tai ystävällisiä. 70 % rohkeita tai vilkkaita, 30 % rauhallisia, 25 % varautuneita, vajaa 20 % hallitsevia tai eroahdistuneita, vajaa 10 % alistuvia tai aggressiivisia muita koiria kohtaan, noin 5 % arkoja tai paukkuarkoja ja muutama prosentti on aggressiivisia ihmisille[5].

Maltankoirat ovat miellyttämishaluisia ja oppivaisia, joten useimmiten ne on helppo kouluttaa. Maltankoira seuraa uskollisesti omistajaansa, eikä se viihdy yksin pitkiä aikoja. Pienen kokonsa vuoksi maltankoira ei yleensä sovi taaperoikäisten lasten lemmikiksi. Maltankoira on peloton, joten se tervehtii yleensä kaikkia ystävinään.

Alkuperä

Rodun esivanhemmat asuivat Välimeren satamissa, missä ne saalistivat rottia ja muita haittaeläimiä. Renessanssin aikaan ne olivat jo ylenneet salonkeihin, ja monet taiteilijat kuvasivat niitä maalauksissaan. Ajan myötä maltankoira jalostui seurakoiraksi. Rodun tarkka kotimaa on epäselvä, mutta Italian kennelliitto ENCI listaa sen italialaiseksi roduksi[6], ja myös FCI luokittelee sen vastuumaaksi Italian[7].

Etymologia

Rodun nimi ei viittaa siihen, että rotu olisi kotoisin Maltan saarelta, vaan adjektiivi "maltalainen" juontaa juurensa turvapaikkaa tai satamaa tarkoittavasta seemiläisestä kantasanasta malat. Sana esiintyy monessa keskisen Välimeren paikannimessä kuten Mélédan (kroatiaksi Mljet, lat. Melita) saari Adrianmerellä, Melitan kaupunki Sisiliassa ja Maltan saari. Varsinkin kroatialaiset väittävät, että rotu olisi todistetusti kotoisin Mélédanin saarelta, minkä vuoksi he kutsuvatkin rotua usein nimellä mljetski pas tai mljetski psić - vapaasti käännettynä mljetin- eli mélédaninkoira.[8]

Ammattilaisen harjaama maltankoira.

Terveys

Vain puolet Suomen maltankoiranartuista kykenee synnyttämään normaalisti, puolessa synnytyksistä tehdään keisarileikkaus joko ennakolta tai synnytyksen kestäessä. Syinä leikkauksiin ovat olleet nartun pienikokoisuus suhteessa pentujen kokoon, polttoheikkous, polttojen loppuminen kesken, synnytyskanavan aukeamattomuus ja pennun jääminen synnytyskanavaan jumiin.[5]

Osalle koirista jalostettu liian lyhyt tai pieni kuono saattaa altistaa hengitystieongelmille, välihampaiden hammaspuutoksille ja kyynelkanavien ahtaumille[5].

Maltankoirilla esiintyy perinnöllisenä elimistön puolustusjärjestelmän häiriintymisestä johtuvaa keskushermoston tulehdussairautta nimeltä granuloosi meningoenkefaliitti (GME)[9].

Maltankoira ei kuulu perinnöllisten vikojen ja sairauksien seurantaohjelma PEVISAAN, eikä Suomen rotujärjestö JTO Maltalaiset näe tarvetta liittyä siihen. Jalostustietojärjestelmän tilastoiden perusteella maltankoirille tehdään terveystutkimuksia hyvin vähän. Lonkkanivel-, kyynärnivel- tai sydäntutkimuksista ei ole tuloksia saatavilla viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneistä koirista. Polvinivel- ja silmätutkimuksia on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty vain muutamalle prosentille koirista.[5]

Terveyskyselyn 2012 mukaan, jossa oli mukana noin 10 % Suomen maltankoirista, erilaisia tulehduksia esiintyi seuraavasti: ientulehdusta 27 %:lla, korvatulehduksia 22 %:lla, silmätulehduksia 15 %:lla sekä virtsatie-, hiiva- tai suolistotulehduksia 5 %:lla. Esiintyi myös yksittäisiä tulehdussairauksia; hännänpään tulehdus (johti hännän amputoimiseen), esinahan tulehdus, anaalirauhastulehdus, aivokalvontulehdus (joka ei ollut perinnöllinen) ja korvapunkin aiheuttama korvatulehdus.[5]

Hoito

Hyvin hoidettuna turkki ei takkuunnu, mutta jotkut pitävät karvan parin kolmen sentin mittaisena hoidon helpottamiseksi. Turkki tulee kammata päivittäin, koska se takkuuntuu ja likaantuu helposti. Aluskarvan puuttumisen vuoksi koirasta lähtee karvaa vain harjattaessa. Sanotaan, että sukulaistensa villakoiran ja bichon frisén tavoin rotu ei aiheuta allergiaa yhtä helposti kuin koirat yleensä. Koiralle syntyy helposti silmännurkkiin tummat läiskät, joita voi ehkäistä pitämällä kasvot puhtaina ja kuivina. Kannattaa myös suosia ruokaa, johon ei ole lisätty väriaineita.

Katso myös

Lähteet

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. Maltese. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 200. Chatto & Windus: Piccadilly.
  4. Top 10: Tässä ovat Suomen kalleimmat ja halvimmat koirarodut Ilta-Sanomat. 3.10.2014. Viitattu 1.1.2017.
  5. MALTANKOIRA - JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2014-2018 (s. 17 - luonne, 21 - terveyskysely, 23 - synnytys, 26 - hammaspuutos) JTO maltalaiset ry. 13.4.2013.
  6. Razze Italiane. Ente Nazionale Cinofilia Italiana. Viitattu 29.1.2020.
  7. Maltese. Federation Cynologique Internationale. Viitattu 29.1.2020.
  8. Hrvatski jezični portal - Izravna poveznica za pristup natuknici: maltézer. Viitattu 12.7.2014.
  9. Emma J O'Neill, Darren Merrett, Boyd Jones: Granulomatous meningoencephalomyelitis in dogs: A review. Irish Veterinary Journal, 1.2.2005, nro 2, s. 86–92. PubMed:21851667. doi:10.1186/2046-0481-58-2-86. ISSN 0368-0762. Artikkelin verkkoversio.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.