Malin liikenne

Valtaosa Malin henkilö- ja tavaraliikenteestä tapahtuu maanteitse, mutta myös rautatie-, joki- ja lentoliikenteellä on merkitystä. Mali on sisämaavaltio. Tärkeimmät merisatamat ovat Senegalin Dakar ja Norsunluurannikon Abidjan.[1]

Malin liikennevälineet ovat usein huonokuntoisia ja vaarallisia.
Vesibussi Moptin lähellä Nigerjoella.
Air Malin kone Senoun lentokentällä.

Maantiet

Malin maantieverkon pituus on 89 024 kilometriä (vuonna 2005). Maanteistä noin 24 000 kilometriä on kunnossa pidettyjä ja 5 700 kilometriä asfaltoituja. Kansallisesti merkittävien maanteiden (route national) pituus on 14 102 kilometriä.[2]

Pääteiden kuntoa pidetään yleensä tyydyttävänä. Eniten huomiota kiinnitetään kaupunkien ja tuotantokeskusten sekä naapurimaiden välisten yhteyksien ylläpitoon. Tieverkon tiheys ja teiden liikennemäärät ovat muihin Afrikan maihin verrattuna vähäiset, ja maaseudulla vain 14 % väestöstä asuu alle kahden kilometrin päässä ympäri vuoden ajokelpoisesta maantiestä.[3] Maan pohjoisosassa tilanne on vielä huonompi. Esimerkiksi Timbuktuun ja Kidaliin ei ole lainkaan päällystettyjä tieyhteyksiä.[4]

Vuonna 2016 Malissa oli 382 458 ajoneuvoa. Teillä tapahtui 5 532 onnettomuutta, joissa loukkaantui 7 024 ja kuoli 541 henkilöä. Moottoripyörät olivat osallisena kolmessa neljäsosassa onnettomuuksista.[5]

Rautatiet

Malissa on 728 kilometriä metrin levyistä rautatietä. Dakarin–Nigerin rautatie johtaa Koulikorosta Bamakon kautta Senegaliin. Strategisesti tärkeän radan kunto on kehno, ja se kaipaa pikaista uudistamista. Suunnitellut ratahankkeet johtaisivat Bamakosta Bougounin ja Sikasson kautta Guineaan ja Norsunluurannikolle.[6]

Rautatietä operoinut Transrail-yhtiö kuljetti 29 124 matkustajaa ja 211 000 tonnia rahtia vuonna 2015. Vuonna 2016 liikennemäärät putosivat yhteen kolmasosaan edellisvuotisesta.[5]

Jokiliikenne

Nigerjoki on liikennöintikelpoinen Koulikorosta Gaoon ja Bamakosta Guinean Kouroussaan ja Kankaniin. Senegaljoki on liikennöintikelpoinen Kayesista tai Ambidédista Senegalin Saint-Louisiin. Jokiliikennettä hoitavat Compagnie Malienne de Navigation eli Comanav ja joukko pienyrittäjiä. Tärkeimmät satamat ovat Koulikoro ja Mopti. Comanavin alukset pystyvät liikkumaan vain korkean veden aikaan. Liikenteen volyymi on vähäinen, mutta sillä on suuri merkitys Nigerin sisämaasuiston asukkaille.[7]

Lentoliikenne

Malissa on 26 lentoasemaa, mutta säännöllisiä lentoja on ainoastaan Bamakoon, Gaoon, Kayesiin, Moptiin ja Timbuktuun[8]. Bamakon Senoun kansainvälinen lentoasema käsitteli vuonna 2016 11 638 lentoa, 681 511 matkustajaa, 53 tonnia postia ja 10 739 tonnia rahtia[5]. Maan sisäinen liikenne on vähäistä heikon turvallisuustilanteen ja korkeiden hintojen takia. Lentoliikennettä harjoittaa kaksi kotimaista ja 16 kansainvälistä yhtiötä.[8]

Merisatamat

Malin käyttämiä merisatamia ovat Norsunluurannikon Abidjan, Senegalin Dakar, Togon Lomé, Guinean Conakry, Beninin Cotonou, Mauritanian Nouakchott ja Ghanan Tema. Tärkeimmät tuontikäytävät johtavat Dakarista Bamakoon (1 200–1 428 kilometriä), kun taas vienti suuntautuu etupäässä Abidjaniin (1 225 kilometriä). Norsunluurannikon levottomuudet 2000-luvun alussa vähensivät Abidjanin merkitystä.[9] Vuonna 2012 valmistui uusi eteläinen liikennekäytävä Dakariin[10].

Kaikki öljytuotteet tuodaan maahan ulkomailta[4]. Pitkien välimatkojen takia Malin kuljetuskustannukset (30 % tuonnin arvosta) ovat korkeammat kuin muilla Länsi-Afrikan mailla tai sisämaavaltioilla yleensä[11].

Lähteet
  • Mali: Note sur le secteur des transports. Abidjan: Banque Africaine de Développement, 2014. Teoksen verkkoversio.
  • Mali’s Infrastructure: A Continental Perspective. Washington, DC: The World Bank, 2011. Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. Trade Policy Review: The member countries of the West African Economic and Monetary Union (WAEMU). Annex 5: Mali, s. 350–352. World Trade Organization, 2017. Teoksen verkkoversio.
  2. Mali: Note sur le secteur des transports, s. 20.
  3. Mali’s Infrastructure, s. 11–12.
  4. A Fragile Recovery: Operations and Logistics in Post-Conflict Mali, s. 24. c4ads, 2014. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Le Mali en chiffres 2012–2016 Instat. 2018. Arkistoitu 4.5.2018. Viitattu 4.5.2018.
  6. Mali: Note sur le secteur des transports, s. 26–30.
  7. Mali: Note sur le secteur des transports, s. 30–33.
  8. Mali: Note sur le secteur des transports, s. 33–34.
  9. Mali: Note sur le secteur des transports, s. 41–42.
  10. Mali/Senegal: Road Development and Transport Facilitation Project: The Southern Bamako-Dakar Corridor African Development Bank Group. Viitattu 8.7.2018.
  11. Mali’s Infrastructure, s. 13.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.