Malin kansan demokraattinen liitto

Malin kansan demokraattinen liitto[1] (ransk. Union démocratique du peuple malien eli UDPM) oli Malin hallitseva ja ainoa poliittinen puolue presidentti Moussa Traorén aikana vuosina 1979–1991.

Moussa Traoré ilmoitti puolueen perustamisesta syyskuussa 1976 osana suunnitelmaa palauttaa Mali sotilasvallasta siviilihallintoon. Suunnitelman toteuttaminen lykkääntyi, koska osa hallitsevan sotilasjuntan jäsenistä kuten Kissima Doukara ja Tiécoro Bagayoko vastustivat ajatusta. Myös tavalliset malilaiset, joilla oli huonoja kokemuksia vuonna 1968 syrjäytetyn presidentti Modibo Keïtan Sudanin liitosta, suhtautuivat suunnitelmaan epäillen. Tilannetta vaikeuttivat nuorten upseerien vallankaappausyritys, Bamakon opiskelijalakko ja mielenosoittajien vangitseminen Modibo Keïtan hautajaisten aikana toukokuussa 1977. Syksyllä 1977 ja tammikuussa 1978 hallitus vapautti Keïtan entiset puoluetoverit, joita ei kuitenkaan päästetty osallistumaan uuden puolueen perustamiseen.[2]

Doukaran ja Bagayokon vangitsemisen ja toukokuussa 1978 tapahtuneen hallituksen uudelleenjärjestelyn jälkeen tie oli vapaa sotilaiden kontrolloimaan siviilihallintoon siirtymiselle. UPDM:n perustava kokous pidettiin maaliskuussa ja yleiset vaalit kesäkuussa 1979. Moussa Traoré valittiin presidentiksi ja lakia säätävä kansalliskokous täytettiin puolueen ehdokkailla. Kansalliskokouksen vaalit järjestettiin uudelleen vuosina 1982, 1985 ja 1988 ja Traoré valittiin jälleen presidentiksi vuonna 1985. Kilpailevien ehdokkaiden puuttuessa Traoré ja hänen puolueensa saivat vaaleissa 98–99 prosenttia äänistä.[2]

UDPM:n järjestörakenne vastasi ylhäältä johdetun demokraattisen sentralismin periaatteita. Puoluekokousten välillä valtaa piti kerran vuodessa kokoontunut 137-jäseninen kansallinen neuvosto ja 19-jäseninen toimeenpaneva keskustoimisto, johon monet sotilasjuntan jäsenet siirtyivät.[2][3] Pääsihteerinä toimi presidentti Traoré ja pää-äänenkannattajana sanomalehti L’Essor. Puolueen osia olivat Malin naisliitto ja nuorisoliitto.[3]

Puolueen ohjelman mukaan sen tavoitteena oli itsenäiseen talouteen perustuvan kansallisen demokratian luominen. Taloudellisen kehityksen perustaksi mainittiin sosialismi, jonka rakentamiseen ei kuitenkaan ollut riittäviä edellytyksiä. Ohjelman mukaan maan kehitys nojasi valtionsektoriin ja suunnitelmatalouteen, joiden rinnalla sallittiin kotimaisten ja ulkomaisten yksityisyritysten toiminta. Ulkopolitiikassa UDPM ilmoitti tukevansa kansallisia vapautusliikkeitä, sotilaallista liittoutumattomuutta, liennytystä ja aseidenriisuntaa sekä hyvien suhteiden luomista kaikkien maiden kanssa.[3]

Vuoden 1981 ylimääräinen puoluekokous päätti aloittaa Malin talouden liberalisoinnin[2]. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimaa kansantalouden terveyttämislinjaa jatkettiin vuosina 1983 ja 1985[2][3]. Vuoden 1987 puoluekokous asetti Djibril Diallon johtaman lautakunnan tutkimaan korruptiota, mikä johti oikeudenkäynteihin ja kolmeentoista kuolemantuomioon. Traoréa uhannut puolueen kakkosmies Amadou Baba Diarra syrjäytettiin vuonna 1988.[2]

Vuonna 1989 Malissa ryhdyttiin vaatimaan monipuoluejärjestelmää, mihin Traoré pyrki vastaamaan puolueen sisäistä demokratiaa kehittämällä. Loppuvuodesta 1990 maahan syntyi järjestäytynyt demokratialiike sekä opiskelijoiden ja ammattiyhdistysliikkeen mielenosoituksia, jotka yritettiin tukahduttaa armeijan avulla. UDPM:n poliittinen sihteeri Djibril Diallo ja hallintosihteeri Bouillé Siby ilmoittivat kannattavansa monipuoluejärjestelmään siirtymistä. Traoré menetti valtansa verisiä demokratiamielenosoituksia maaliskuussa 1991 tapahtuneessa sotilasvallankaappauksessa, jolloin myös UDPM lakkautettiin. Viranomaiset torjuivat yrityksen sen perustamiseksi uudelleen vuonna 1993.[2]