Malaysia Airlinesin lento 370

Lento 370 lennettiin Boeing 777-2H6ER -koneella. Koneen sarjanumero on 28420 ja rekisteritunnus 9M-MRO. Kone on 404:s valmistettu Boeing 777. Se lensi ensilentonsa 14. toukokuuta 2002, ja se toimitettiin uutena Malaysia Airlinesille 31. toukokuuta 2002. Lentokoneessa on kaksi Rolls-Royce Trent 892 -moottoria, ja se voi kuljettaa 282 matkustajaa. Kone 9M-MRO oli kulkenut 53 460 lentotuntia ja 7 525 sykliä, eikä ollut aiemmin osallisena merkittävissä ongelmatapauksissa.[5][6][7]

Lentoyhtiön toimitusjohtajan mukaan turmakoneen siivenkärki oli katkennut vuonna 2012, ja noin metri kärkeä oli repeytynyt. Kone kuitenkin korjattiin lentokuntoon, ja se sai luvan lentoihin.[8]

Boeing 777 -konetyyppiä pidetään turvallisuushistoriansa puolesta lähes virheettömänä, ja se onkin turvallisuudeltaan yksi parhaista.[9][10] Konetyypin ensimmäinen kaupallinen lento tehtiin kesäkuussa 1995, minkä jälkeen 777-konetyypille on tapahtunut vain neljä vakavaa onnettomuutta: Tammikuussa 2008 muutama matkustaja loukkaantui, kun polttoaineputkien jäätyminen ja siitä johtunut polttoaineensyöttöhäiriö aiheutti British Airwaysin lennon 38 moottoritehojen loppumisen ja kone teki pakkolaskun Lontoon Heathrow’n lentokentälle.[11] Vuonna 2011 Kairon lentoasemalla pysähdyksissä olleessa EgyptAirin koneen ohjaamossa syttyi tulipalo. Onnettomuus ei vaatinut kuolonuhreja.[12][13] Heinäkuussa 2013 kolme matkustajaa kuoli ja 181 loukkaantui, kun Asiana Airlinesin lento 214 epäonnistui laskeutumisessa San Franciscon kansainväliselle lentoasemalle.[14] Vuoden 2014 heinäkuussa 298 ihmistä sai surmansa, kun Malaysia Airlinesin lento 17 ammuttiin alas Ukrainan ilmatilassa.[15][16]

Kone nousi Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentoasemalta 8. maaliskuuta 2014 kello 0.41. Se oli matkalla Pekingin kansainväliselle lentoasemalle. Kone oli yhteydessä lennonjohtoon paikallista aikaa klo 1.19, mutta sen toisiotutkasignaali katosi klo 1.22.[17] Koneen toisiotutkavastain joko sammui tai se sammutettiin. Tällöin kone oli Etelä-Kiinan meren yllä ja sen kurssi oli koilliseen kohti Pekingiä.[18]

Malesian armeijan lähteiden mukaan koneesta saatiin tutkahavaintoja sen jälkeen, kun se katosi lennonjohtojen tutkista. Kone muutti oletettavasti kurssia Kota Bharun jälkeen ja laski korkeutta. Lentokoneen toisiotutkalähetin ei ollut päällä, joten se ei näkynyt siviililennonjohdolle. Lisäksi turmakone matkasi sotilaslähteiden mukaan vielä 500 kilometriä Malakansalmeen viimeisen yhteydenoton jälkeen.[19] Kun kone ohitti Penangin saaren, sen perämiehen matkapuhelin muodosti yhteyden saaren puhelinmastoon, vaikka lentäjien kuuluu sammuttaa puhelimet ennen koneeseen nousua. Perämiehen soittoyrityksestä ei ole kuitenkaan todisteita.[20]

Koneen ACARS-kommunikaatiojärjestelmä lähetti neljä tuntia koneen katoamisen jälkeen signaaleja, jotka satelliitit havaitsivat. Viimeinen varmistettu signaali oli Malesian aikaa kello 8.11, noin 7,5 tuntia katoamisen jälkeen. Viranomaiset saivat määritettyä ACARS-signaalin perusteella koneen oletetun sijainnin keskelle Intian valtamerta, Perthin länsipuolelle.[17]

Malesian pääministeri Najib Razakin 24. maaliskuuta 2014 antaman tiedotteen mukaan satelliittitiedot ja analyysit viittasivat siihen, että lento MH370 syöksyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä Intian valtamereen. Kaikki koneen matkustajat ja miehistön jäsenet kuolivat onnettomuudessa.[21]

Tapausta selvittäneen malesialaisen tutkijaryhmän 500-sivuisen raportti julkaistiin kesällä 2018. Varmoja tietoja raportissa oli vähän, mutta useita huhuja ja salaliittoteorioita voitiin kumota. Raportin mukaan koneen kapteeni ja perämies olivat levänneitä, eikä heidän taustoistaan löytynyt mitään taloudellista, henkistä tai psyykkistä kuormitusta. Kone oli hyvässä kunnossa, ja se oli huollettu ohjeiden mukaan. Tiedustelupalvelut eivät kaksinkertaisen tarkistuksenkaan jälkeen löytäneet yhdenkään matkustajan taustoista mitään epäilyttävää.[18]

Tutkijoiden mukaan oli kuitenkin varmaa, että joku oli koneen ohjaimissa sen poiketessa reitiltään. Siten poikkeamista ei aiheuttanut tekninen vika eikä autopilotti. Koneen reitti vaikutti tarkoin harkitulta. Viimeisen yhteydenoton jälkeen kone kääntyi jyrkästi vasemmalle, ylitti Malesian, kaarsi loivasti oikealle ja jatkoi matkaa Thaimaan ja Indonesian välillä ennen kääntymistä kohti etelää. Kone lensi Andamaanienmeren yllä mahdollisimman kaukana rannikoilta, ehkä välttääkseen tutkat.[18]

Koneessa oli polttoainetta 7,5 tunnin lentoa varten, kun matka Kuala Lumpurista Pekingiin olisi kestänyt aikataulun mukaan 5,5 tuntia. Kun koneesta saatiin viimeinen, jo heikko signaali, se oli ollut ilmassa seitsemän tuntia 38 minuuttia. Siten tutkijoiden mukaan todennäköisin syy koneen putoamiseen oli polttoaineen loppuminen.[18]

Mikään terroristiorganisaatio ei ole ottanut vastuuta tapauksesta, eikä terrorismista ole tutkijoiden mukaan muitakaan viitteitä.[18]

Malesian hallinnon ja Australian liikenneturvallisuusviraston virallisen teorian mukaan koneessa syntyi jonkinlainen paniikki, joka esti kommunikoinnin. Matkustajat ja miehistön jäsenet menettivät tajuntansa ennen kuin laskeutumispaikkaa ehdittiin löytää, ja kone jatkoi autopilotilla matkaa, kunnes tuhoutui.[18]

Kiinan ilmavoimien Iljušin Il-76 laskeutumassa Perthiin, Australiaan. Kone auttoi etsinnöissä.

Kadonneen koneen etsinnästä tuli epätoivoinen tehtävä, sillä haravoitava alue oli satojentuhansien neliökilometrien laajuinen, ja meren syvyys oli useita kilometrejä. Myös näköhavaintoja koneesta pidettiin epätodennäköisinä, sillä oletetulla katoamisalueella liikennöi vain satunnaisia rahtilaivoja. Virallinen etsintäoperaatio aloitettiin Australian johdolla kymmenen päivän kuluttua matkustajakoneen katoamisesta.[18]

29. heinäkuuta 2015 mahdollisesti koneen siiven osa löydettiin Madagaskarin lähellä olevalta Réunionin saarelta, joka sijaitsee noin 3 000 kilometrin päässä uskotusta onnettomuuspaikasta. Osa kuljetettiin Toulouseen tutkittavaksi.[22] 3. syyskuuta Ranskan syyttäjät vahvistivat osan olevan onnettomuuskoneesta, sillä huoltonumerot täsmäsivät.[23]

Lisää kadonneen koneen pikkuosia löytyi Mosambikin rannikolta joulukuussa 2015 ja Etelä-Afrikan rannikolta maaliskuussa 2016. Kappaleiden löytöpaikat olivat linjassa koneen oletetun putoamispaikan ja merivirtojen vaikutuksista tehtyjen laskelmien kanssa.[18]

Koneen etsinnät päätettiin lopettaa tilapäisesti 17. tammikuuta 2017.[24]

Amerikkalainen Ocean Infinity -yhtiö ilmoitti 10. tammikuuta 2018 aloittavansa koneen etsinnät uudelleen.[25] Ocean Infinityn etsintä päättyi 29. toukokuuta 2018 tuloksettomana, kun yritys oli tutkinut merenpohjaa 86 000 neliökilometrin alueelta paikoin jopa kuuden kilometrin syvyydessä[26]. Muita yksityisiä tai virallisia etsintöjä ei ole suunniteltu[27].