Malaijien saaristo

Malaijien saaristo eli Itä-Intian saaristo[1] on maailman laajin saaristo Kaakkois-Aasian niemimaan ja Uuden-Guinean välissä. Se käsittää Isot ja Pienet Sundasaaret, Molukit sekä Filippiinit. Saariston yhteenlaskettu maapinta-ala on yli kaksi miljoonaa neliökilometriä ja saarten lukumäärä noin 20 000. Toisinaan myös Australaasiaan kuuluva Uuden-Guinean saari lasketaan Malaijien saaristoon.

Malaijien saaristo
Malaijien saariston sijainti (Uusi-Guinea mukaan lukien).
Malaijien saariston sijainti (Uusi-Guinea mukaan lukien).
Saaria yht. 20 000
Suurin saari Borneo
Muita saaria Sumatra, Sulawesi, Jaava, Luzon
Pinta-ala 2 000 000 km²
Valtio
Valtio Brunei, Filippiinit, Indonesia, Itä-Timor, Malesia
Väestö
Väkiluku 350 000 000
Malaijien saaristo satelliittikuvassa keskellä

Malaijien saaristo on yksi maailman tuliperäisimmistä alueista. Alueella on useita tulivuoria sekä korkeita vuoristoja; korkein huippu Kinabalu (4 101 m) sijaitsee Sabahin osavaltiossa Borneon pohjoisosassa. Ilmasto on trooppinen saariston sijaitessa päiväntasaajan molemmin puolin. Sademäärät ovat länsiosissa yli 3 000 mm vuodessa ja itäosissa 1 000 – 3 000 mm.

Valtiot

Suurimmat saaret

Luonto

Joskus miljoonia vuosia sitten nykyiseltä Borneon saarelta oli maayhteys Manner-Aasiaan ja Borneolta puolestaan oli maayhteys nykyisen Filippiinien saarille. Tämän vuoksi kyseisillä saarilla eläimistö ja kasvisto on edelleen paljolti samanlainen. Filippiineihin kuuluvalla Mindoron saarella eläviä harvinaisia eläimiä ovat tamarao ja kääpiöpuhveli. Malesian sademetsissä elää orankeja, gibboneja, jaavanmakakeja ja muita apinalajeja. Näissä sademetsissä esiintyviä kissaeläimiä ovat leopardi, tiikeri ja sivettikissa. Samoilla alueilla elää myös intiantapiireja ja sumatransarvikuonoja. Malesian alueella on myös mangroverämeitä, missä esiintyy varaaneja ja krokotiilejä.[2]

Lähteet

  • CD-Facta 2005

Viitteet

  1. Otavan iso tietosanakirja, osa 5. Hakusana Malaijien saaristo. Helsinki: Otava, 1963.
  2. Marketta Kotilainen: Maailmalla, Aasia, s. 64-65, 103. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-33474-4.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.