Maksimilian I Joosef

Maksimilian Joosefin isä oli Pfalzin vaaliruhtinaskuntaa hallinneeseen Wittelsbachin hallitsijasukuun kuulunut pfalzkreivi ja Pfalz-Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Fredrik Mikael. Hänen äitinsä oli suvun toiseen haaran kuulunut Maria Franziska von Pfalz-Sulzbach. Nuorena Maksimilian Joosef palveli Ranskan armeijassa, jossa hän sai 1777 everstin ja 1778 maréchal de campin sotilasarvon. Hän erosi armeijasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Hän peri vuonna 1795 pojattomana kuolleelta isoveljeltään Kaarle II Augustilta Zweibrücken-Birkenfeldin herttuan arvon. Kun hänen kaukainen sukulaisensa, Pfalzin ja Baijerin vaaliruhtinas Kaarle Teodor kuoli vuonna 1799 ilman perillisiä ja tämän koko sukuhaara sammui, Maksimilian Joosefista tuli Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian IV. Hän peri samalla myös Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan arvot. Nämä alueet olivat tuolloin osittain Ranskan ja osittain Itävallan miehittämät.[1][2]

Maksimilian Joosef liittyi vuonna 1799 Itävallan painostuksesta sotaan Napoleonin Ranskaa vastaan. Hän kuitenkin teki vuonna 1801 Ranskan kanssa erillisrauhan, jossa hän luopui perintömaistaan Reinin länsipuolella ja sai hyvityksenä lupauksen kompensaatiosta. Napoleon palkitsi hänen uskollisuutensa liittämällä hänen valtakuntaansa vuonna 1803 Würzburgin, Bambergin, Freisingin ja Augsburgin ruhtinaspiispakunnat, vuonna 1805 Ansbachin ja vuonna 1809 osia läntisestä Itävallasta. Joulukuussa 1805 allekirjoitetussa Pressburgin rauhassa Baijeri korotettiin kuningaskunnaksi ja Maksimilian Joosef kruunautti itsensä kuninkaaksi 1. tammikuuta 1806 nimellä Maksimilian I.[1][2] Hän pysyi Ranskan liittolaisena Napoleonin sodissa, osallistui Reinin liittoon ja lähetti 30 000 miestä Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Ranskan sotaonnen käännyttyä Maksimilian Joosef vaihtoi puolta ja liittoutui lokakuussa 1813 Itävallan kanssa sillä ehdolla, että saisi pitää kuningaskuntansa. Hän joutui palauttamaan joitain alueita Itävallalle 1814 ja 1816, mutta sai vastineeksi Napoleonin sotien jälkeisissä rauhanjärjestelyissä takaisin Reinin länsipuolisia alueita.[1]

Christian Daniel Rauchin veistämä Maksimilian I Joosefin patsas Münchenin Max-Joseph-Platzilla.

Maksimilian I Joosef oli aikanaan Saksan vapaamielisimpiä hallitsijoita. Hän antoi jo vuonna 1808 Baijerille perustuslain, ja korvasi sen toukokuussa 1818 uudella perustuslailla, jonka yhteydessä perustettiin muun muassa kaksikamarinen parlamentti. Hän kehitti ja modernisoi Baijerin hallintoa yhdessä luotetun ministerinsä Maximilian von Montgelasin kanssa, kunnes erotti tämän vuonna 1817 poikansa, kruununprinssi Ludvigin pyynnöstä.[1][2] Maksimilian Joosef perusti myös kuninkaallisen Münchenin taideakatemian vuonna 1808.[2]

Maksimilian Joosefin puoliso oli vuodesta 1785 Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Vilhelmina ja tämän kuoltua vuodesta 1797 Badenin prinsessa Karoliina. Maksimilian Joosefin seuraajaksi tuli hänen poikansa Ludvig I. Vanhimman tyttärensä Augustan kuningas naitti Italian varakuninkaana toimineelle Napoleonin poikapuolelle Eugène de Beauharnaisille.[2] Nuoremmista tyttäristä Karolina Augusta nai ensin Württembergin kruununprinssi Vilhelmin ja sitten Itävallan keisari Frans I:n, Elisabeth Ludovika Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:n, Amalia Augusta Saksin kuningas Juhanan, Sofia Itävallan arkkiherttua Frans Kaarlen ja Maria Anna Saksin kuningas Fredrik August II:n.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maksimilian I Joosef Wikimedia Commonsissa