Mikrokosmos ja makrokosmos

Mikrokosmos ja makrokosmos ovat kreikkalaisesta filosofiasta peräisin olevia ajatuksia, joiden mukaan kaikki kaikkeuden tasot toimivat saman mallin mukaan. Tällöin makrokosmoksen nähdään tarkoittavan koko järjestäytynyttä maailmankaikkeutta (kosmos), ja mikrokosmoksen esimerkiksi ihmistä, joka käsitetään kaikkeudeksi pienoiskoossa.

Tieteessä makrokosmoksella on viitattu maailmankaikkeuteen, joka voidaan havaita ihmisaistein, esimerkiksi paljain silmin, mikroskoopilla tai kaukoputkella. Mikrokosmos, esimerkiksi atomit, on se kaikkeus jota havainnoidaan välillisesti.[1]

Historia

Antiikki

Sanat mikro- ja makrokosmos ovat peräisin kreikan kielestä, jossa mikro (μικρο) ja makro (μακρο) tarkoittivat ”pientä” ja ”suurta”, ja kosmos (κόσμος) ”järjestystä” ja ”järjestäytynyttä maailmankaikkeutta”.

Ajatus mikro- ja makrokosmoksesta saattaa olla peräisin Demokritokselta tai Pythagoraan piiristä. Ajatus on kulkenut Sokrateen ja Platonin kautta renessanssiajalle. Kreikkalaiset keksivät kultaisen leikkauksen, ja löysivät sen sovelluksia eri puolilta kaikkeutta, sekä kaikkeuden suurista piirteistä että sen pienistä yksityiskohdista. Monet kreikkalaiset ajattelijat etsivät asioille järkiperäisiä selityksiä, ja kultaisen leikkauksen toistuminen eri puolilla ja todellisuuden kaikilla tasoilla oli heille osoitus todellisuuden ykseydestä.

Keskiajalta uudelle ajalle

Renessanssiajalla noussut alkemia perustui pitkälti mikro- ja makrokosmoksen oletettuun yhteyteen. Samoin astrologia perustuu siihen ajatukseen, että tähdet ja kiertotähdet (eli osa makrokosmosta) vaikuttaisivat ihmisten elämään maan päällä (eli mikrokosmokseen).

Englantilainen fyysikko ja alkemisti Robert Fludd (1574–1637) perusti teoksensa Utriusque cosmi historia (”Kahden maailman historia”) mikro- ja makrokosmoksen väliseen vastaavuuteen. Näin teki myös Thomas Browne kaksiosaisessa teoksessaan vuodelta 1658: ensimmäinen osa, Hydriotaphia, Urn Burial, kuvasi mikrokosmosta, ihmisen pientä ja ajallista maailmaa, kun taas toinen osa The Garden of Cyrus edusti makrokosmosta, jossa kaikkialla läsnä olevat ja ikuiset quincunx-muodostelmat ilmenevät yhtä lailla taiteessa, luonnossa kuin kaikkeudessakin.

Nykyaika

1900-luvun alussa atomin rakenteen tutkimus sai fyysikot joksikin aikaa pitämään atomia aurinkokunnan pienoismallina. Bohrin atomimallissa elektronien oletettiin kiertävän atomin ydintä hyvin samaan tapaan kuin planeetat kiertävät aurinkoa. Täten käsitys, että kaikkeus toimii kaikilla tasoilla samaan tapaan, näytti saaneen vahvistuksen, mikä kiehtoi ihmisten mielikuvitusta. Kuitenkin atomi- ja kvanttifysiikan myöhempi kehitys osoitti pian tämän rinnastuksen harhaanjohtavaksi. Nykyisinkin fysiikassa on tapana puhua mikrotason tai mikromaailman ilmiöistä, kun on kysymys atomifysiikan mittakaavassa tapahtuvista ilmiöistä joiden käsittely edellyttää kvanttifysiikkaa. Sen sijaan jo pienimmät paljain silmin näkyvät kappaleet ovat tässä mielessä makromaailman olioita.

Käsitteitä mikrokosmos ja makrokosmos käytetään myös sosiologiassa, jossa mikrokosmoksella voidaan viitata pieneen joukkoon ihmisyksilöitä ja makrokosmoksella heistä koostuvaan suurempaan kokonaisuuteen. Samaan tapaan myös taloustieteessä puhutaan mikro- ja makrotaloudellisista ilmiöistä.

Lähteet
  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.