Makeapihlaja

Makeapihlaja (Sorbus aucuparia var. edulis) on kotipihlajan lajikeryhmä, johon kuuluvat lajikkeet on saatu aikaan jalostamalla siten, että kotipihlajaa on risteytetty muiden puiden tai pensaiden kanssa. Makeapihlajalajikkeiden marjat ovat makeampia ja miedomman makuisia kuin tavallisen kotipihlajan. Makeapihlajan marjat sopivat tavallisen kotipihlajan marjojen tapaan hilloon tai mehuun ja myöskin viiniin ja marmeladiin. Marjoja käytettäessä viiniin niitä voi käyttää esimerkiksi omenan kanssa.[1]

Makeapihalajan risteymiä on esimerkiksi kotipihlajan ja siperianorapihlajan risteytys, 'Granatnaja' (Sorbus aucuparia x Crataegus sanguinea). Sen menestymisvyöhykkeitä ovat I-VI. Se kehitettiin Venäjällä 1925. Se tuottaa satoa jo melko nuorena ja on runsassatoinen. Se ei kuitenkaan ole kovin pitkäikäinen. Sen marjat ovat isoja ja kypsyttyään ne ovat tummanpunaisia.[2] Toinen makeapihlajalajike on kotipihlajan ja musta-aronian risteytys, 'Likornaja' (Sorbus aucuparia x Aronia melanocarpa). Sen menestymisvyöhykkeitä ovat I-IV. Se kehitettiin Venäjällä 1905. Se tuottaa satoa jo nuorena, mutta se tarvitsee erityisen pölyttäjähyönteisen. Marjojen satoaika on syyskuun puolivälissä ja kypsinä ne ovat lähes mustia, purppuran värisiä. Ne muistuttavat musta-aronian marjoja sekä maun että koon suhteen.[3]