Majajärvi (Ylöjärvi, Niemenperä)

Järvi on 750 metriä pitkä, 250 metriä leveä ja sen pinta-ala on 12,2 hehtaaria. Järveä ympäröi karu metsämaasto ja siihen laskee kuusi metsä- ja suo-ojaa muun muassa Karhunevalta ja Pehkusolta. Karhunevan suolampi yhdistettiin samalla Majajärveen. Järven laskuoja lähtee järven pohjoiskulmasta ja se laskee puoli kilometriä alempana Pirttijärveen ja sen jälkeen Karhejärven Korpilahteen. Veden laskennallinen viipymä on 169 vuorokautta.[1][3][4][5]

Rantaviivan pituus on 1,9 kilometriä ja rantaan on rakennettu yli kymmenen vapaa-ajan asuntoa sekä yksi kiinteä maatila. Niille johtaa tie yhdystieltä 2773. Järven itäpään rantaa pitkin ohittaa Tampere-Seinäjoki-junarata kaksiraiteisena. Ylöjärven ja Hämeenkyrön välinen raja kulkee järven poikki siten, että yli puolet järvestä kuuluu Ylöjärven puolelle.[1]

Järven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1990, 2002 ja 2003. Vesi on melko kirkasta, mutta väriltään ruskeaa ja siinä on runsaasti humusta. Veden happamuustaso on niin alhainen, että vesi on hapahkoa. Järven puskurikyky happamoitumista vastaan on vain välttävä. Järven ravinnetaso on lievästi reheville järville ominainen. Fosforipitoisuus on vaihdellut pintavedessä 19−30 µg/l ja typpipitoisuus vastaavasti 580−680 µg/l. Ravinteita on hieman enemmän kuin luontaisesti tulisi olla ja syyksi voidaan olettaa vapaa-ajan asuntojen tuomaa lisäkuormitusta. Järven veden happipitoisuudessa ei ole suuria ongelmia, vaikka tutkimustuloksia ei olekaan käytettävissä siltä ajalta, jolloin järvessä olisi ollut veden lämpökerrostuneisuutta. Alkutalvella 1990 happitilanne oli erittäin hyvä ja joulukuussa 2002 ja toukokuussa 2003 vedenkierto oli juuri päättynyt ja tilanne oli silloinkin erinomainen. Majajärvi soveltuu virkistyskäyttöön melko hyvin.[3]

Viime jääkauden loppuvaiheessa, jolloin mannerjäätikkö oli sulanut ja sen reuna perääntynyt näille seuduille, paljastui alueella paksu pohjamoreenin kerrostuma. Järvi on syntynyt moreenikerrostumassa olleeseen painanteeseen. Alue oli aluksi veden alla, mutta joutui aallokon huuhomaksi, kun maankohoaminen nosti sen pinnalle. Lähialueiden savikot syntyivät tämän huuhtoutumisen seurauksena.[6]

Järvelle rakennettiin vapaa-ajan asuntoja vasta vuoden 1962 peruskartan julkaisemisen jälkeen.[7]