Maiwandin taistelu

Maiwandin taistelu käytiin toisen afgaanisodan aikana. Jaqub Khanin veli Muhammad Aijub Khan päätti yrittää ottaa valtaistuimen itselleen ja heinäkuussa 1880 hän lähti suuren sotajoukon kanssa kohti Kandaharia. Joukkoon oli liittynyt entisiä Afganistanin armeijan sotilaita, sekä uskonnollisista syistä hänen riveihinsä saapuneita taistelijoita.

Brittikenraali G.R.S. Burrowsin komentama brittiosasto eteni puolestaan Kandaharista kohti Helmandjokea estääkseen 'Aijub Khanin joukkoja ylittämästä jokea. Brittejä oli yhteensä 2 599 ja mukanaan heillä oli 3 000 huolto- ja kuljetusjoukkoihin kuulunutta, sekä kuusi tykkiä. Toiset kuusi tykkiä saatiin brittien afgaaniliittolaisilta, jotka loikkasivat 'Aijub Khanin puolelle. Afgaanien oli tarkoitus pitää asemat Girishissä ja loikkaus teki joen puolustamisesta mahdotonta Britit vetäytyivät Khushk-i-Nakhudiin jonkin matkan päähän Kandaharista. 26. heinäkuuta brittien tiedustelu ilmoitti 'Aijub Khanin etujoukkojen edenneen Maiwandiin. Afgaanien joukkoihin kuului arviolta yli 25 000 miestä ja 30 tykkiä. Burrows päätti edetä joukkoineen Maiwandiin ja ottaa yhteen afgaanien kanssa näiden vielä marssiessa.[1]

Brittien ratsuväki pakenee taistelukentältä. Richard Caton Woodvillen maalaus vuodelta 1883.

Afgaaniarmeija Maiwandissa havaittiin noin kello kymmeneltä aamulla 27. heinäkuuta. Britit ottivat hyökkäämisen sijaan puolustusasemat, minkä myötä aloite siirtyi afgaaneille. Afgaanien ratsuväki hyökkäsi brittien vasenta siipeä vastaan ja jalkaväki uhkasi sitä oikealla. Martini–Henry-kivääreillä varustetut britit torjuivat afgaanit oikealla ja pyrkivät etenemään vasemmalla hajottaakseen afgaanien hyökkäyksen. Eteneminen pysähtyi kuitenkin afgaanien tykkituleen. Afgaanit olivat kärsineet kuitenkin suuria tappioita ja he ryhmittyivät uudestaan. Afgaanit hyökkäsivät uudelleen noin kello puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Brittien tykistön ammukset olivat loppuneet ja upseeriensa menettäneinä osa yksiköistä alkoi paeta. Brittien ratsuväen hyökkäys ei onnistunut ja 100 sotilasta brittien takavartiostossa saarrettiin ja tuhottiin. Burrows tajusi tilanteen kääntyneen toivottomaksi ja määräsi joukkonsa vetäytymään kohti Kandaharia, jonne saavuttiin seuraavana päivänä.[1]

Britit olivat menettäneet taistelussa 962 sotilasta kaatuneina ja 161 haavoittuneina. Afgaanien tappioita voi vain arvioida, mutta he menettivät ehkä noin 5 500 kuolleina ja 1 500 haavoittuneina. Maiwandin taistelu lukeutuu brittien Viktoriaanisen kauden suurimpiin tappioihin.[1] Paštujen keskuudessa taistelun sankariksi nostettiin Malalai-niminen nainen, joka innosti laulaen taisteluun osallistuneita sotureja eturivin joukossa saaden lopulta surmansa luodista. Sittemmin Afganistanissa hänet on nostettu kansallissankarin asemaan.[2]

Afgaanit etenivät edelleen Kandahariin, joka piiritettiin.[1] Afgaanien voitostaan saavuttama etu jäi kuitenkin lopulta vähäiseksi, sillä Kabulista saapunut 10 000:n britin armeija voitti heidät Frederick Robertsin johdolla.[2]

Maiwandin taisteluun osallistuneista hahmoista ehkä tunnetuin on fiktiivinen Sherlock Holmesin apuri Tohtori Watson.[2]