Maiko

Geishan koulutus on pitkä ja vanhanaikainen, ja siihen kuuluu monta vaihetta. Ensimmäinen vaihe on shikomi, jolloin tyttö tulee asumaan geishataloon ja tutustuu geishan elämään lähemmin. Muinoin, kun geishaksi joutuivat usein köyhät tytöt jo pieninä lapsina, palvelijatarvaihe kesti vuosia ja sisälsi peruskoulutusta, esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opettelemisen. Nykyään, kun koulutukseen hakeudutaan vasta normaalin peruskoulun jälkeen, shikomi-vaihe kestää vain muutaman kuukauden.

Geisha aloittaa uransa shikomi-harjoittelijana (仕込み shikomi) nykyään vasta noin 15-vuotiaana tai vanhempana, koska okiyat edellyttävät maikokokelaidensa suorittaneen vähintään peruskoulun loppuun. Shikomi voi alueensa, okiyansa ja valintansa mukaan pukeutua joko tavalliseen kimonoon tai länsimaisiin vaatteisiin. Shikomi avustaa palvelijan tavoin maikoja ja geishoja näiden askareissa ja oppii samalla ammatin vaatiman etiketin. Tämä vaihe on lyhentynyt ajan myötä ja nykyisin kestää yleensä kuukauden. Kun shikomivaihe on ohi, tytöstä tulee minarai-harjoittelija (見習い minarai). Termi tarkoittaa katsomalla oppimista. Minarai puetaan melkein samoin kuin maiko, mutta asuissa on joitakin merkittäviä eroja, joista obin darari-solmun lyhyemmät "hännät" on helppo huomata. Myös kimonon hihat ovat maikon hihoja lyhyemmät. Minarain tukka laitetaan maikojen wareshinobu-nutturalle. Minarai saa tulla kokeneempiensa kanssa töihin, mutta hänen ei odoteta viihdyttävän vieraita.

Kun minarai on oppinut tarpeeksi, hänestä tulee maiko (舞妓). Ensimmäisellä päivällä maikona on oma nimityksensä, misedashi (店棚 tai 見世棚), joka tarkoittaa myytäväksi esillä olemista. Ulkoiselta asultaan maikot ovat värikkäämpiä ja näyttävämpiä kuin geikot, mutta he eivät ole viihdytystaidoissaan vielä täysin harjaantuneita. Maikolla on harjoittelunsa tukena ohjaava geisha, oneesan eli isosisko, jonka seurassa hän käy töissä. Maikot käyvät läpi kuusi koulutusvaihetta ennen geishaksi valmistumista. Kolmannesta vaiheesta neljänteen siirtymisellä on oma nimensä, mizuage (水揚げ, みずあげ; "vedestä nostaminen").

Noin 20 vuoden iässä maiko päättää, haluaako hän tulla geishaksi vai ei. Jos maiko menee naimisiin, hän ei voi jatkaa työtään maikona eikä edetä geishaksi.

Geishaksi tulemisen seremonia on nimeltään erikae, joka tarkoittaa sananmukaisesti kauluksen kääntämistä. Tämä viittaa aikaan tai hetkeen, jolloin maiko vaihtaa pukuunsa kuuluvan punaisen kauluksen geishalle kuuluvaan valkoiseen.

Maikon tulee koko koulutuksensa ajan, myös vapaa-ajallaan, pukeutua kimonoon ja pitää hiuksensa Edo-kauden tyyliin vahalla kammattuna, jotta hän oppisi esiintymään niissä luontevasti.

Maikon koulutukseen kuuluu runsaasti erilaisia oppitunteja. Tärkeitä aiheita ovat erityisesti perinteinen musiikki, jota soitetaan muiden muassa fue-huilulla, telineessä pidettävällä Shime-daiko-rummulla ja olkapäällä pidettävällä ko-tsuzumi-rummuilla ja etenkin kolmikielisellä shamisenilla. Lisäksi opiskellaan perinteisiä laulutyylejä, perinteistä tanssia ja japanilaista teeseremoniaa.

Tärkeä osa koulutusta on kiertely vanhempien geishojen mukana juhlissa ("ozashiki"), joissa maiko oppii keskustelutaitoja ja esiintymistä. Ozashikeissa maikot useimmiten esittävät tanssia ja seuraavat keskustelua.

Maiko kävelyllä vapaa-ajallaan.

Maikojen hyvin koristeellinen asu on yleinen kohde kaikenlaisessa Japania kuvaavassa materiaalissa, mainoksissa tai matkailuesitteissä. Tosin usein kuvan sanotaan esittävän geishaa tai vain "kimonoa".

Maiko pukeutuu edustustilanteissa pitkähihaiseen furisode-kimonoon, johon tavallisten neitojen furisodeista poiketen on ommeltu laskokset harteille ja hihoihin. Tämä on vanha lasten kimonoissa käytetty tapa: tytön kimono hankittiin ylisuurena ja sitä pienennettiin laskoksilla lapsen kasvun mukaan. Maikon asuun kuuluu myös lukuisia muita "lapsellisia" piirteitä kuten korkealle ja tiukasti kiedottu obi, kirkkaat värit ja runsaat kuviot, leveään kulmaan asetellut kimonon kaulukset, runsaat roikkuvat hiuskoristeet sekä korkeat okobo-getat.

Maikon kimonoasuun kuuluu aluskimono, joka näkyy kun helmaa kannetaan ulkona kädessä. Siihen kuuluu punavalkoinen, kirjailtu kauluksensuojus (han'eri). Han'erin väri riippuu maikon koulutuksen asteesta: mitä lähempänä hän on geishaksi etenemistä, "eri-kaea", sitä enemmän valkoista on suhteessa punaisen määrään. Asuun kuuluvat myös roikkuva obin solmu (darari-musubi), punainen obiage ja kampaukseen kiinnitetyt, vuodenaikaan sopivat koristeet (kanzashi). Työajan ulkopuolella kimono on tavallista mallia, mutta maikon on pidettävä kimonoa ja viikoittain kunnostettavaa vahattua kampaustaan joka päivä koko harjoittelunsa ajan.

Ehostus

Gionin alueen maiko Kiotossa. Punaamaton ylähuuli ja runsaat hiuskoristeet viittaavat melko varhaiseen koulutusvaiheeseen. Vihreä rengasmainen koriste osoittaa hänen kuuluvan Gionin hanamachiin.

Maikon meikki poikkeaa hieman geishan meikistä. Koska maiko ei käytä peruukkia, hiusrajaan jätetään ohut maalaamaton raja, minkä tarkoituksena on myös saada ehostus muistuttamaan perinteistä nō-teatterin naamiota. Nuori, vasta-alkanut maiko maalaa vain osan alahuulestaan punaiseksi. Koulutuksessa edistymisen myötä myös huulien maalattu alue kasvaa. Ensimmäisenä kahtena vuotenaan maiko käyttää melko voimakasta vaaleanpunaista sävyä poskiensa ja silmiensä alueella, myöhemmin vähemmän ja vaaleampaa. Maikojen meikissä punaiset ovat enemmän vaaleanpunertavia, "kirsikankukan sävyjä".

Sekä geishalle että maikolle jätetään maalaamaton kaksihaarainen alue niskaan. Nämä kapeat kaistat paljasta ihoa korostavat niskaa ja kiihottavat mielikuvitusta, luoden näin selkeän eroottisen vaikutelman. Juhlallisimpia tilaisuuksia ja aikoja varten maalaamaton alue tehdään kolmihaaraiseksi.

• Geisha

• Geisha - Liza Dalby
• Geisha - The Secret history of a vanishing world - Lesley Downer
• Geisha - A living tradition - Kyoko Aihara

• Karyukai (englanniksi)
• Geisha - My Story (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Immortal Geisha (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• e-koito.com (Arkistoitu – Internet Archive) (japaniksi)