Maik Johansen

Maik Johansen, kirjailijanimet: Willy Wetzelius ja M. Kramar, (28. lokakuuta 1895 Harkova – 27. lokakuuta 1937 Kiova) oli ukrainalainen runoilija, prosaisti, kääntäjä, kirjallisuusteoreetikko ja kielitieteilijä. Hän oli taustaltaan saksalais-ukrainalainen.[1]

Maik Johansen
Maik Johansen
Henkilötiedot
Syntynyt	28. lokakuuta 1895 Harkova
Kuollut	27. lokakuuta 1937 (41 vuotta) Kiova
Ammatti	kirjailija, kielitieteilijä, kääntäjä
Kirjailija
Salanimi	Willy Wetzelius ja M. Kramar
Tuotannon kieli	saksa, venäjä, ukraina
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Johansen opiskeli kielitieteitä Harkovan yliopistossa ja valmistui maisteriksi 1917. Vuoteen 1917 hän käytti kirjoittaessaan saksaa ja venäjää, mutta alkoi vuonna 1919 kirjoittaa yksinomaan ukrainaksi. Yhdessä Mykola H’vylovyin ja Volodymyr Sosjuran kanssa hän kirjoitti 1921 tärkeän Ukrainan kirjallisen manifestin, joka ilmestyi antologiassa Žovten. Hän oli alkuun Neuvosto-Ukrainan proletaarikirjailijoiden järjestön Hartin jäsen. Hän kuului 1925 kirjailijaryhmän Vaplite perustajajäseniin. Kun viranomaiset lakkauttivat Vapliten 1928, hän perusti yhdessä muiden kanssa kulttuurilehdet Literaturnyi jarmarok ja Universalnyi zhurnal. Hän oli Vapliten entisistä jäsenistä ainoa, joka julkisesti kyseenalaisti populistisemman kirjallisuusjärjestön Prolitfrontin perustamisen eikä liittynyt siihen vaan perusti epäpoliittisen Tekno-taiteellisen ryhmän A, joka kiellettiin 1930.[1]

Johansenin kolmesta runotuotantokaudesta ensimmäinen edustaa kokeellisuutta. Toisen kauden runot ovat muodoltaan kypsää ja hienostunutta runoa, ja ne on julkaistu koottuina kokoelmassa Jasen (1930, 'Saarni'). Vuoden 1930 jälkeinen runous pyrkii etsimään kompromissia korkeatasoisen taiteellisuuden ja sosialistisen realismin suuntaan tähtäävän puolueen yhä ankarammaksi käyvän painostuksen välillä. Johansen ei kuitenkaan alistunut vaan kirjoitti taiteellisesti viimeistellyn, tyylillisesti hillityn kokoelman Baljady pro viinu i vidbudovu (1933, 'Balladeja sodasta ja jälleenrakentamisesta').[1]

Proosatuotannossaan Johansen käyttää vieraantumista ja sävyttää sitä huumorilla. Proosateoksista kiinnostavin on kokeellinen romaani Podorož doktora Leonardo po Slobožanski Švaitsari (1928, 'Tohtori Leonardon matka halki Sloboda-Ukrainan Sveitsin'), jossa maisema on tekstin päähenkilö ja ihmishahmot toissijaisia. Välttääkseen painostuksen sosialistisen realismin tuottamiseen hän kirjoitti kahden seuraavan kirjan jälkeen lastenkirjoja ja huumoria. Matkusteltuaan eri puolilla Ukrainaa ja Neuvostoliittoa hän kirjoitti matkakirjoja.[1]

Vasemmalta oikealle: Petro Pantš, Maik Johansen, Vasyl Vražlyvyi, Hryhoriy Epik. Harkova, 1926.

Johansen kirjoitti myös elokuvakäsikirjoituksia ja tekstejä teatterille. Yhdessä Juri Tjutjunnykin kanssa hän laati käsikirjoituksen Oleksander Dovženkon mykkäelokuvaklassikkoon Zvenyhora (1927), jota on pidetty ukrainalaisen elokuvan alkuna. Johansen työskenteli muutamissa tuotannoissa myös Les Kurbasin ja tämän teatterin Berezilin kanssa. Hän teki ukrainankielisen sovituksen Gilbertin ja Sullivanin operetista Mikado.[1]

Johansen kirjoitti teoksia kirjallisuus- ja kielitieteestä ja teki sanakirjoja. Hän osallistui ukrainan kielen 1928 hyväksytyn oikeinkirjoituksen laatimiseen ja oli mukana hankkeessa, jossa suunniteltiin ukrainan siirtämistä latinalaisten kirjainten käyttöön.[1]

Johansen pidätettiin elokuussa 1937 Stalinin vainojen aikana, ja hänet tuomittiin kuolemaan ja tapettiin kuulumisesta sepitteelliseen porvarillis-nationalistiseen terroristijärjestöön. Hänen maineensa puhdistettiin Stalinin kuoleman jälkeisen suojasään aikana.[1]