Maija Larmola

Maija-Riitta Larmola (o.s. Turunen; 1. maaliskuuta 1942 Riihimäki – 21. syyskuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän oli oppiarvoltaan filosofian tohtori.[1]

Larmola muutti vuonna 1953 perheineen Helsinkiin. Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarusta. Häneltä julkaistiin runoja kokoelmissa Pyykkipäivä (1961) ja Huvila (1964). Larmola harrasti läpi elämän maalaamista ja taideaskartelua, mutta päätti suuntautua ammatillisesti suomen kieleen ja kotimaiseen kirjallisuuteen. Opiskellessaan Bloomingtonissa Indianassa hän toimi suomen kielen assistenttina. Helsingin yliopistossa Larmola oli aktiivinen opiskelijajärjestössään. Opiskelijapiireissä hän myös tutustui päätoimittaja, kulttuurijohtaja Yrjö Larmolaan, jonka kanssa oli naimisissa tämän kuolemaan (2021) saakka. Pariskunnalle syntyi kolme poikaa.[1]

Larmola aloitti työskentelyn äidinkielen opettajana vuonna 1965 Arkadian yhteislyseossa, mutta siirtyi sitten opettajakorkeakouluun. Vuonna 1974 hänestä tuli Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan äidinkielen didaktiikan lehtori. Lisäksi hän hoiti viransijaisuuksia kotimaisen kirjallisuuden laitoksella. Vuonna 1984 Larmola aloitti toimimisen ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä ja sensorina.[1]

Larmolan väitöskirjan aiheena oli P. Mustapään runokuvien kehitys.[1] Larmolan tuotantoon kirjailijana kuuluu kuunnelmia, lastenkirjoja[1], runokokoelmia, näytelmiä sekä lukuisia äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoja.[2] Hänen äidinkielen oppikirjansa nousivat Suomen suosituimmiksi.[1] Larmolalle ja kuvittaja Leena Lumpeelle myönnettiin vuonna 1999 Suomen tietokirjailijat ry:n ensimmäinen Tietopöllö-palkinto neliosaisesta kirjasarjasta Kukkulan kortteli. Palkinto myönnetään lapsille ja nuorille suunnatusta tietokirjallisuudesta, ja sen perusteluina Kukkulan korttelin tapauksessa käytettiin kirjasarjan antamaa "monipuolista kuvaa helsinkiläisen asumisen ja elämisen historiasta".[2] Tietopöllö-palkinnon lisäksi Larmolalle myönnettiin Arvid Lydecken -palkinto (1988) ja Valtion nuorisokirjallisuuspalkinto (1991).[3]