Maija Isola

Isolan Lokki Aarno Ruusuvuoren ja Armi Ratian suunnitteleman Marisaunan seinässä vuonna 1968.

Isolan kankaat Meloni, Unikko ja Joonas liikkeessä näytteillä (kuvan yläosa).

Isola piirsi ensimmäiset kuvionsa Printex Oy:lle, Marimekon edeltäjälle, vuonna 1949. Hän toimi Marimekon sisustuskankaiden pääsuunnittelijana vuoteen 1987 asti. Virikkeitä malleihinsa Isola sai kansantaiteesta, modernista kuvataiteesta, luonnosta ja matkoiltaan eri puolille maailmaa.

Isola tulkitsi omaperäisesti ja rohkeasti kullekin ajalle ominaisia teemoja ja tyylejä. Unikko-kuosi lanseerattiin 1964, vaikka Marimekon perustaja Armi Ratia ei halunnut yrityksensä tuottavan kukkakuoseja. 1990–2000-luvulla Kirsti Paakkasen johtama Marimekko valmisti monenlaisia tuotteita, jotka perustuivat Unikko-kuosin erilaisiin väri- ja kokovaihtoehtoihin. Kuviota myös lisensioitiin muiden yritysten valmistamiin tuotteisiin, kuten kävelysauvoihin ja televisioihin.

Ensimmäisiä Isolan suunnittelemia malleja oli omana aikanaan suosittu Amfora (1949), yksi oslolaisen museon kokoelmien innoittamista malleista.[5][6] Jatkossa suosittuja malleja olivat Appelsiinivuodelta 1950 ja Kivet, jonka Isola suunnitteli väripaperista saksilla leikatuista ympyröitä vuonna 1956.[7]

Eniten tunnettuja kankaita on 1960-luvulta. Isolan kuosi Satula vuodelta 1960 toi kansantaidevaikutteet, perinteiset kirjontamallit ja pitsimäiset kuviot kankaisiin. Se oli osa Ornamentti-sarjaa. Vuonna 1961 Isola suunnitteli kolme suosittua kuosia. Lokki sovelsi suuria aaltomaisia poimuihin viittaavia kuvioita. Silkkikuikka ja Joonas taas leikittelivät rennoilla viivoilla. Suurikuvioinen Melooni vuodelta 1963 kuvasti 1960-luvun henkeä pelkistetyssä kontrastisuudessaan. Yhä Marimekon ehkä tunnetuimpiin kuvioihin kuuluva Unikko vuodelta 1964 päätyi vaatteisiin vasta 2000-luvulla. Saman vuoden mallit Kaivo ja Seireeni olivat Meloonin tapaan pelkistettyjä suuria kuvioita. Molempien lähtökohtana oli veden pinnan liikkeet ja kuviot. Isolan 1970-luvun kankaat olivat vähemmän pelkistettyjä. Rakastaa, ei rakasta vuodelta 1972[7] kuvaa päivänkakkaroita.

Maija Isolan kuoseja

Maija Isolan suunnittelema Unikko-kuosi (1964).

Amfora 1949 Appelsiini 1950 Pariisin portit 1952 Kivet 1956 Auringonkukka 1959 Sarafan 1960 Satula 1960 Tantsu 1960 Tulipunainen 1960

Joonas 1961 Lokki 1961 Silkkikuikka 1961 Ananas 1962 Praliini 1962 Melooni 1963 Kaivo 1964 Seireeni 1964 Unikko 1964

Husaari 1967 Härkä 1967 Taifuuni 1968 Hevosvaras 1968 Pepe 1970 Tuuli 1971 Primavera 1972 Rakastaa, ei rakasta 1972 Puuska 1984

Isola teki taidemaalarina lähes 50-vuotisen uran, mutta hänen maalauksensa ovat paljon tuntemattomampia kuin tekstiilit. Itse Isola oli sitä mieltä, että hän on ennen kaikkea taidemaalari. Hänen maalauksensa olivat 1950-luvulla abstrakteja sommitelmia, joiden värit olivat murrettuja. Kuvissa havaitsee myös ulkomailta vähän aiemmin Suomeen saapuneiden vaikutteiden, kuten konkretismin ja informalismin jäljen. Kirkkaat värit ja paljaat väripinnat tulevat Isolan maalauksiin 1960-luvulta alkaen ja kuva-aiheet ovat usein pelkistettyjä yksityiskohtia ympäristöstä. Isola matkusteli paljon asuen muun muassa Yhdysvalloissa ja 1970-luvun alussa Algeriassa, jossa tehdyt maalaukset uhkuvat elinvoimaa, mikä näkyy esimerkiksi kukka-asetelmissa.[8]

Maija Isolan vanhemmat olivat maanviljelijät Mauno Isola ja Toini Esteri Pätiälä. Maija Isola oli avioliitossa ja erosi kolmesti. Ensimmäinen puoliso oli henkilökuntapäällikkö Georg Leander 1945–1948. Tästä avioliitosta syntyi Maija Isolan ainoa lapsi Kristina Isola 1946. Toinen puoliso oli taidemaalari Jaakko Somersalo 1952–1955 ja kolmas puoliso oli varatuomari Jorma Tissari 1959–1971.[2]

Maija Isola oli maalaistalon tytär Riihimäeltä ja asui myöhempinäkin vuosinaan ateljeeasunnossa lapsuudenkotinsa lähellä. Tytär Kristina työskenteli 1980-luvulta lähtien äitinsä henkilökohtaisena apulaisena ja suunnitteluparina. Maija Isolan kuoltua Kristina Isola jatkoi äitinsä työtä suunnittelemalla uusia värityksiä Maija Isolan kuoseihin.[9]

• Maija Isola, ohjaaja Leena Kilpeläinen, 2021[10]

• Aav, Marianne – Kivilinna, Harri – Viljanen, Eeva (toim.): Maija Isola: Elämä, taide, Marimekko. Näyttely 25.5.–4.9.2005. Helsinki: Designmuseo & Marimekko, 2005. ISBN 952-9878-41-9.
• Karjalainen, Tuula: ”Isola, Maija (1927–2001)”, Suomen kansallisbiografia, hakemisto, s. 43–44. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-746-452-9. / Teoksen verkkoversio.
• Shimatsuka, Eri ym.: Maija Isola: Art, Fabric, Marimekko: The Story of a Legendary Designer of Marimekko. Tokyo: PIE International, 2012. ISBN 978-4-7562-4366-9.

• Marimekko-verkkonäyttely Designmuseo. Viitattu 2.2.2012.
• Isola, Maija hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Maija Isola Kansallisgallerian kokoelmissa
• Maija Isola kuvataiteilijamatrikkelissa