Maiden England World Tour

Vuosien 2012–2013 kiertuejuliste.

Vuoden 2014 kiertuejuliste.

Iron Maidenin laulaja Bruce Dickinson kertoi The Sun -lehden haastattelussa yhtyeen olevan halukas palaamaan jälleen kiertueelle edellisen maailmankiertueensa, The Final Frontier World Tourin, päätyttyä. Dickinson lisäsi, että tuleva kiertue kattaisi settilistaltaan yhtyeen tunnetuimmat kappaleet. Tieto kiertueen järjestämisestä vahvistettiin vuoden 2012 maaliskuussa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, jossa myös kerrottiin, että kiertue tulisi keskittymään teemoiltaan yhtyeen vuonna 1988 julkaisemaan studioalbumiin Seventh Son of a Seventh Son ja vuonna 1989 julkaistuun konserttivideoon Maiden England.[2] Tämän ohella yhtye myös julkisti 29 ensimmäistä konserttipäivämäärää. Myöhemmin yhtyeen basisti ja perustaja Steve Harris kertoi, että Maiden England -konserttivideo julkaistaisiin uudelleen DVD-, CD- ja LP-formaateissa vuoden 2013 alussa. Helmikuussa yhtye julkisti tiedon, jonka mukaan tallenne julkaistaisiin nimellä Maiden England '88 maailmanlaajuisesti 25. maaliskuuta 2013.[3]

Vuoden 2012 helmikuussa julkistetut 29 konserttipäivämäärää saivat piakkoin jatkoa, kun yhtye ilmoitti kiertueen ulottuvan Milwaukeen Summerfest-tapahtumaan,[4] Cadottin Rock Fest-tapahtumaan,[5] Kalifornian Sacramentoon,[6] jo toisen kerran Kalifornian Irvineen[7] ja Ottawan Bluesfest-tapahtumaan.[8] Kiertueen ensimmäinen osio Pohjois-Amerikassa kattoi kaikkiaan 34 konserttia, minkä johdosta kiertueesta tuli Iron Maidenin mittavin Pohjois-Amerikassa sitten vuosina 2000-2001 järjestetyn Brave New World Tour-kiertueen.[9]

Steve Harris vahvisti Kerrang!-lehden haastattelussa, että kiertue jatkuisi vuoden 2013 kuluessa myös Eurooppaan, jossa yhtye esiintyisi myös festivaalitapahtumissa. Syyskuussa yhtye vahvisti esiintyvänsä vuoden 2013 kesäkuussa Download Festival-tapahtumassa kotimaassaan Britanniassa. Tämän johdosta yhtye esiintyy ennätyksellistä viidettä kertaa Download Festivalin tapahtumapaikkana toimivassa Donington Parkissa, jossa he esiintyivät ensimmäistä kertaa vuonna 1988 Monsters of Rock-festivaalilla.[10]

Pohjois-Amerikassa järjestettyjen konserttien jälkeen yhtye siirtyikin Eurooppaan, jossa ensimmäinen konsertti järjestettiin Espanjassa. Syyskuussa Iron Maidenista tuli ensimmäinen rock- tai metallimusiikkia esittävä yhtye, joka vahvisti esiintyvänsä Ruotsin Solnaan valmistuneella Friends Arena-stadionilla.[11] Konsertti myytiin loppuun ennätyksellisessä ajassa,[12] sillä konsertin 50 000 lippua myytiin loppuun 49 minuutissa.[13] Ruotsin-konsertin ohella yhtye ilmoitti kiertueen rantautuvan myös Ranskaan, Saksaan, Alankomaihin, Sveitsiin, Puolaan, Venäjälle, Portugaliin, Suomeen, Tšekkiin, Slovakiaan, Kroatiaan ja Turkkiin.

Vuoden 2012 lokakuussa yhtye kertoi kiertueen jatkuvan Euroopasta Etelä-Amerikkaan, jossa yhtye muun muassa konsertoisi Rio de Janeiron massiivisessa Rock in Rio-festivaalitapahtumassa Brasiliassa.[14] Toukokuussa kiertueen ilmoitettiin päättyvän Santiago de Chileen vuoden 2013 lokakuussa.[15] Chilessä Iron Maiden esiintyi 60 105 hengen yleisölle, mikä on kaikkien aikojen ennätys brittiläiselle yhtyeelle tai artistille Chilessä.[16] Yhtye oli edellä mainitun Chilen-konsertin päätyttyä tehnyt 46 esiintymistä yhteensä 1 175 714 katsojalle 44 kaupungissa yhteensä 25 eri maassa ja muun muassa esiintynyt pelkästään Rock in Rio-festivaaleilla 90 000-henkiselle yleisölle,[16]

Vuoden 2013 joulukuussa yhtye vahvisti kiertueen jatkuvan myös vuonna 2014 Euroopassa valikoitujen festivaali- ja konserttiesiintymisten merkeissä.[1]

Bruce Dickinson mainitsi ennen kiertueen alkua, että yhtyeen tarkoituksena on kiertueen konserteissa esittää "noin kaksi kolmasosaa alkuperäisen Maiden Englandin kappaleista".[17] Settilistaan valittiin myös materiaalia muilta yhtyeen julkaisuilta; esimerkiksi debyyttialbumilla Iron Maiden julkaistu "Phantom of the Opera" ja Fear of the Dark -albumin "Afraid to Shoot Strangers", jota yhtye oli viimeksi esittänyt konsertissaan Virtual XI World Tour -kiertueella vuonna 1998.[18] "Afraid to Shoot Strangersin" palattua yhtyeen ohjelmistoon kitaristi Adrian Smith pääsi soittamaan kappaletta ensimmäistä kertaa, sillä hän ei ollut levyttämässä kappaleen alkuperäistä studioversiota tai esittämässä sitä konserteissa koska hän erosi yhtyeestä väliaikaisesti 1990-luvulla.

Myös The Number of the Beast-albumin "The Prisoner" teki paluun yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, ja Seventh Son of a Seventh Son-albumin nimikkokappaletta yhtye ei ollut esittänyt kertaakaan vuoden 1988 jälkeen.[19] Huomionarvoista on kuitenkin myös se, että Maiden England World Tour on yhtyeelle sen historian ensimmäinen konserttikiertue, jolla vuonna 1982 julkaistua kappaletta "Hallowed Be Thy Name" ei ole valittu kiertueen settilistaan.[20]

Iron Maidenin maskotti Eddie the Head esiintyy kiertueella osana yhtyeen show'ta; kuvan Eddie pohjautuu Iron Maidenin Seventh Son of a Seventh Son-studioalbumin kansitaiteeseen.

Eddie esiintyy Kenraali Custerina osana kappaletta "Run to the Hills".

Maiden England World Tourin lavarakennelma pohjautuu vuoden 1988 Seventh Tour of a Seventh Tourin vastaavaan.[17] Lavasteisiin tehtiin myös viittauksia yhtyeen 1980-luvun studioalbumien kuvitukseen.[21] Kiertueella käytetään myös tavallista enemmän pyrotekniikkaa, jota yhtye ei edellisellä kiertueellaan käyttänyt lainkaan.

Yhtyeen maskotti Eddie the Head esiintyy kiertueella tavalliseen tapaan osana yhtyeen konsertteja, tällä kiertueella poikkeuksellisesti kolmeen otteeseen. Kappaleen "Run to the Hills" aikana lavalla esiintyy George Armstrong Custerista mallinnettu Eddie,[21] ja kaksi muuta lavalla nähtävää Eddietä pohjautuvat Seventh Son of a Seventh Son-albumin kuvitukseen.

Kiertueen aikana Iron Maidenin kanssa esiintyivät muun muassa Megadeth Yhdysvalloissa, Slayer ja Ghost sekä Voodoo Six, Bullet for My Valentine ja Sabaton Euroopassa.[16]

Maiden England World Tourin vastaanotto on ollut ympäri maailman positiivinen. Verkkosivusto Loudwiren arviossa kiertuetta kehuttiin vuolaasti tapahtumana "jota ei kannatta jättää mistään syystä väliin",[22] Myös laulaja Bruce Dickinsonin esiintyminen kiertueella herätti positiivisia tunteita ja muun muassa Creative Loafing Charlotten verkkosivustolla julkaistussa arviossa 54-vuotiaan Dickinsonin äänen ylistettiin olevan jopa paremmassa kunnossa kuin yhtyeen 1980-luvun klassikkoalbumeilla.[23] The Dallas Morning News kehui Dickinsonin erottuvan edukseen muista musiikkityylinsä laulajista nuorekkaalla ja energialla esiintymisellään,[21] ja Edmonton Journal kirjoitti Dickinsonin energisyyden olevan hurjan vakuuttavaa.

Myös yhtyeen valitsema settilista kiertueelle sai osakseen paljon positiivista palautetta,[24] ja muun muassa Loudwire kehui yhtyeen päätöstä antaa sekä nuoremmille että vanhemmille kuulijoilleen mahdollisuuden todistaa uransa merkittävimpiä kappaleita jälleen kerran konserttien muodossa.[22]

• Bruce Dickinson – laulu
• Steve Harris – bassokitara ja taustalaulu
• Adrian Smith – soolo- ja rytmikitara, taustalaulu
• Dave Murray – soolo- ja rytmikitara
• Janick Gers – soolo- ja rytmikitara
• Nicko McBrain – rummut