Maia Sandu

Ennen poliittista uraansa Sandu toimi ekonomistina Maailmanpankissa. Sandu valittiin Moldovan opetusministeriksi vuonna 2012 Moldovan liberaalidemokraattisen puolueen edustajana. Virassa hän uudisti maan koulutusjärjestelmää ja pyrki estämään rahalla ostettavia koesuorituksia. Vuonna 2015 hän aiheutti opetusministerinä kohun vaatiessaan poliisitutkintaa Moldovan silloista pääministeriä Chiril Gaburicia vastaan, kun kävi ilmi, että Gaburici oli väärentänyt lukio- ja yliopistotodistuksensa. Gaburici erosi kohun seurauksena kesäkuussa 2015.[6]

Moldovan Eurooppa-myönteinen hallituskoalitio nimitti Sandun pääministeriehdokkaaksi. Hän kuitenkin vaati kansallispankin pääjohtajan ja valtakunnansyyttäjän eroa ehtona, jotta suostuisi pääministeriksi. Vaatimus liittyi Moldovassa suuria mielenosoituksia aiheuttaneeseen petostapaukseen, jossa 900 miljoonan euron arvosta rahaa oli kadonnut maan suurimmista pankeista huhtikuussa 2015.[6][7] Sandun sijaan Valeriu Streleț nimitettiin Gaburicin seuraajaksi.[8]

Sandu oli ehdokkaana Moldovan presidentiksi vuoden 2016 vaaleissa, joissa hän edusti Toiminta- ja solidaarisuuspuolue ASP:tä. Vaalit olivat ensimmäiset suoralla kansanvaalilla järjestetyt presidentinvaalit Moldovassa 16 vuoteen.[9] Sandun mukaan kilpailevan Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajan Igor Dodonin valinta johtaisi Venäjän vaikutusvallan lisääntymiseen. Sandu itse on Eurooppa-myönteinen.[10]

Hän sai vaalin ensimmäisellä kierroksella noin 38 prosenttia äänistä ja siirtyi toiselle kierrokselle. Häntä vastaan toisella kierroksella oli Igor Dodon, joka sai yli 48 prosenttia äänistä.[10] 13. marraskuuta 2016 pidetyllä toisella kierroksella Sandu sai 47,7 prosenttia äänistä ja Dodon yli 52,3 prosenttia äänistä. Dodon valittiin Moldovan presidentiksi. Äänestystuloksen arvioitiin viittaavan kansalaisten pettymykseen Eurooppa-myönteisiin poliitikkoihin.[9]

Sandu ja Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence tapasivat Valkoisessa talossa 18. syyskuuta 2019.

Parlamenttivaaleissa vuonna 2019 Sandu johti Eurooppa-myönteisten puolueiden muodostamaa ACUM-liittoumaa.[11] Liittoumaa pidettiin valtapuolueiden tärkeimpänä haastajana vaaleissa, mutta esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Ryhor Nizhnikau arvioi ennen vaaleja, että liittouman suosio oli laskenut ennen vaaleja hallinnon painostuksen mukaan ja että hallinto pyrkisi estämään liittouman pääsyn valtaan, mikäli se saisi liian vahvan aseman vaaleissa.[12] Vaaleissa ACUM tuli kolmanneksi, kun Venäjä-mielisten sosialisti- ja demokraattipuolueiden saivat enemmän paikkoja. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJin mukaan vaaleissa ostettiin ääniä ja poliittisten tahojen omistama media esti muiden näkökulmien esittämisen. Sandu sanoi heti vaalien jälkeen, että ne olivat ”Moldovan historian epädemokraattisimmat” ja että ”[v]arasjengi on vallannut valtion instituutiot”.[11]

Vaalivoiton saanut sosialistipuolue ei kuitenkaan onnistunut saamaan enemmistöä eikä se onnistunut kokoamaan hallitusta. Oikeus määräsi, että hallitus on muodostettava viimeistään 7. kesäkuuta.[13] Takarajaksi asetettuna päivänä hallitusta ei oltu saatu kokoon, joten oikeus määräsi uudet vaalit pidettäväksi. Sosialistipuoluetta johtanut presidentti Igor Dodon kieltäytyi kuitenkin allekirjoittamasta määräystä, koska toisen tulkinnan mukaan määräaika koittaisi vasta 9. kesäkuuta. Seuraavana päivänä, 8. kesäkuuta sosialistipuolue ilmoitti muodostavansa hallituksen yhdessä Sandun johtaman ACUMin kanssa demokraattipuolueen ja tuomioistuimen vastustuksesta huolimatta. Puolueet sopivat Sandun nimittämisestä pääministeriksi. Puolueiden yhteistyötä pidettiin odottamattomana, koska niillä on hyvin vähän yhteistä. Sandu kommentoi liitoa myöhemmin: ”Tämä ei ole luonnollinen liitto. Siitä ei ole epäilystäkään, ja varmaan puoli vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut tämän toteutumiseen."[14] Tuomioistuin määräsi presidentti Dodonin viralta 9. kesäkuuta, ja väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin hallituskoalition ulkopuolelle jätetyn demokraattipuolueen Pavel Filip, joka määräsi uudet vaalit pidettäväksi.[13][15][16]

Sandu ja Ukrainan pääministeri Volodymyr Hroisman tapasivat 11. heinäkuuta 2019.

Perustuslakituomioistuin piti Sandun hallitusta laittomana, mutta viikon päästä se muutti kantaansa ja salli hallituksen jäädä voimaan. Tuomioistuimen kaikki tuomarit erosivat tämän jälkeen, ja demokraattipuoluetta johtanut oligarkki Vladimir Plahotniuc pakeni maasta. Muun muassa Yhdysvallat, Venäjä ja Euroopan unioni ilmaisivat tukensa Sandun hallitukselle. Sandu otti politiikakseen korruption vähentämisen ja hallintoelinten puolueettomuuden vahvistamisen.[14]

Pääministerinä Sandu muun muassa esitti, että Moldova alkaisi viettää Euroopan parlamentin julistamaa Stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää 23. elokuuta. Päivä on Moldovassa ollut Neuvostoliiton ajoista lähtien voitonpäivä, johon liittyvät Neuvostoliiton puna-armeijan saavutusten juhlistaminen. Sandun hallituskumppanipuolueen, sosialistien johtaja presidentti Dodon kieltäytyi Sandun aloitteesta ja ilmoitti juhlistavansa päivää perinteisesti, mikä herätti kiistaa hallituksessa.[17]

Sosialistipuolueelle ja Sandun ACUM-liitoumalle syntyi riitaa valtakunnansyyttäjän nimittämisestä. Sandu vaati, että saisi nimittää syyttäjän itse selvittämään aiemmin tapahtunutta suurta petostapausta, kun taas sosialistipuolue vaati työryhmän perustamista oikeusministerin alaisuuteen syyttäjän nimittämistä varten. Sosialistipuolue esitti Sandun hallitusta vastaan epäluottamuslauseen, josta järjestettiin äänestys 12. marraskuuta 2019. Äänestys päättyi Sandun hallituksen tappioon, ja Sandu erosi virastaan. Komissaari Johannes Hahn varoitti, että jos Sandun toimia peruutetaan, sillä on vaikutuksia Euroopan unionin Moldovalle maksamaan tukeen.[4]

Sandun vaalikampanjan aloitus lokakuussa 2020.

Sandu asettui ehdolle vuonna 2020 pidetyissä presidentinvaaleissa. Venäjän presidentti Vladimir Putin kehotti moldovalaisia äänestämään ehdolla ollutta istuvaa presidenttiä Igor Dodonia. Marraskuussa 2020 pidettyjen vaalien ensimmäisellä kierroksella Sandu sai eniten ääniä, 36,1 prosenttia, ja eteni toiselle kierrokselle 32,6 prosenttia äänistä saaneen Igor Dodonin kanssa. Kaksi viikkoa myöhemmin pidetyllä toisella kierroksella Sandu sai 57,75 prosenttia äänistä ja voitti siten vaalit. Dodon sai äänistä 42,25 prosenttia. Sandu sai erityisen paljon tukea ulkomailla asuvilta siirtolaisilta. Dodon ilmoitti tunnustavansa vaalien tuloksen, jos tuomioistuin vahvistaa, ettei vaaleissa ollut epäselvyyksiä, ja että hän onnittelee Sandua ”varmuuden vuoksi”. Dodon oli ennen toista kierrosta kehottanut ihmisiä osoittamaan mieltä, jos hän olisi kokenut vaalit varastetuiksi, mutta päätyi pyytämään kaikkia pysymään rauhallisina tuloksesta riippumatta.[18][19][20]