Mahmud Sami al-Barudi

Mahmud Sami al-Barudi syntyi 6. lokakuuta 1839 Radjabissa Egyptissä.[1] Sukutaustaltaan hänen äitinsä oli kreikkalainen ja isä turkkilais–tšerkessi[2], joka toimi viranomaistehtävissä Dongolassa.[1] Perhe kuului egyptiläisen yhteiskunnan yläluokkaan ja etenkin perheen isä kannatti perinteisiä etuoikeuksiaan maan tuolloin kasvavaa arabiankielistä keskiluokkaa vastaan.[2] Perheen isä kuoli al-Barudin ollessa 7-vuotias. Myöhemmin al-Barudi opiskeli ja valmistui kairolaisesta sotilaskoulusta upseeriksi. Sotilasuransa ohella al-Barudi kiinnostui runoudesta ja kirjallisuudesta tutustuen aikansa johtaviin eyptiläisiin kirjailijoihin ja runoilijoihin.[1]

Al-Barudi tapasi Egyptin Saidia kuvernöörinä hiljattain seuranneen Ismailin työskennellessään jonkin aikaa Konstantinopolissa ulkopoliittisissa tehtävissä. Said palkkasi al-Barudin omaan armeijaansa ja hänestä tuli pataljoonankomentaja ja henkivartioston päällikkö vuonna 1863. Hän oli myös egyptiläisten sotilaslähetystöjen mukana Camp de Châlonsilla Ranskassa ja Ison-Britannian Lontoossa. Palatessaan vuonna 1864 hänet ylennettiin ensin everstiluutnantiksi ja hieman myöhemmin everstiksi edelleen henkivartioston palveluksessa. Hän otti osaa sotatoimiin Kreetalla vuonna 1865 ja vuonna 1877 syttyneen Turkin sodan aikana. Turkin sodassa al-Barudi yleni prikaatinkenraaliksi ja sodan jälkeen kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1881 hänet nimitettiin Eyptin sotaministeriksi.[1]

Egyptin ulkomaalaiset velkojat Iso-Britannia ja Ranska olivat ottaneet maan käytännössä holhoukseensa vuonna 1876 ja khediivi Ismail menetti valtansa säilyttäen asemansa vain muodollisesti. Maan johtoasemiin nimitettiin eurooppalaisia ministerejä. Egyptiläisissä kehitys herätti vastustusta, joka näkyi ensimmäiseksi armeijassa. Syntyi mellakoita ja Ismail vaati takaisin valtaoikeuksiaan. Ulkovallat vastasivat hankkiutumalla tästä eroon. Uudeksi khediiviksi nousi Tawfiq ja pääministeriksi nimitettiin ulkovaltojen suosikki Mustafa Rijad Paša. Tilanne johti lopulta arabitaustaisen upseerin Ahmad Urabin johtamaan Urabi-kapinaan. 1. syyskuuta 1881 Tawfiq pakotettiin suostumaan uuden parlamentin valintaan ja Rijad Paša erotettiin.[2]

Mahmud Sami al-Barudi kuului Urabin vastustamaan yläluokkaan, mutta al-Barudi ei ollut omaksunut oman sukunsa vanhoillista asennetta. Näkemyksiltään hän kannatti parlamentarismia ja perustuslaillisuutta. Hän johti ensimmäistä kertaa arabienemmistöisen uuden hallituksen muodostamista helmikuussa 1882. Pääministerinä al-Barudi osallistui myös maan uuden perustuslain laatimiseen. Ulkovallat olivat kuitenkin päättäneet pistää lopun Urabin vallalle. Brittilaivasto ryhtyi pommittamaan Aleksandriaa heinäkuussa ja maihinnoussut brittiarmeija voitti egyptiläisen armeijan Tall al-Kabirin taistelussa 13. syyskuuta. Urabi antautui briteille ja urabistien johtohenkilöitä karkotettiin brittien järjestämien oikeudenkäyntien jälkeen.[2] Al-Barudi karkotettiin vuoden 1882 lopussa Ceylonille. Ceylonilla al-Barudi käytti aikansa opiskellen englantia ja arabialaista runoutta. Al-Barudi armahdettiin 18. toukokuuta 1900 ja hän saattoi palata Egyptiin.[1] Tuolloin al-Barudi oli jo vanha ja sokea.[2] Egyptissä hän laati vielä abbasidien aikaisen runouden kokoelman, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Al-Barudi kuoli Kairossa vuonna 1904.[1]