Mahmud I

Mahmud I (2. elokuuta 1696 – 13. joulukuuta 1754) oli Osmanien valtakunnan sulttaani 1730–1754. Hän syntyi Istanbulissa sulttaani Mustafa II:n ja Valide Sultan Salihan pojaksi. Hän varttui isoäitinsä Gülnûşin huomassa ja opiskeli mm. historiaa, kirjallisuutta, runoutta ja musiikkia.[1]

Mahmud I
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi	20. syyskuuta 1730 – 13. joulukuuta 1754
Edeltäjä	Ahmed III
Seuraaja	Osman III
Syntynyt	2. elokuuta 1696 Adrianopoli, Osmanien valtakunta
Kuollut	13. joulukuuta 1754 (58 vuotta) Topkapın palatsi, Konstantinopoli
Suku	Osmani
Isä	Mustafa II
Äiti	Saliha Sultan
Uskonto	sunnalaisuus
Nimikirjoitus

Mahmud nousi Osmanien valtakunnan valtaistuimelle 35 vuoden iässä 1. marraskuuta 1730 ja kokosi hallintonsa virkamiehistä, jotka edustivat hänen omaa sukupolveaan.[2] Hän oli luonteeltaan hyväntahtoinen, päättäväinen, armelias ja kärsivällinen. Hallitsijana hän kiinnitti paljon huomiota kansan hyvinvointiin ja välttyi siten toistamasta isänsä ja enonsa Ahmed III:n tekemiä virheitä.[1] Mahmudin valtakaudella osmanit sotivat Itävallan ja Venäjän kanssa. Sodat päättäneiden rauhansopimusten seurauksena Turkki sai Belgradin takaisin Itävallalta ja Venäjä joutui käymään kauppaa Mustallamerellä osmanien laivoilla.[3] Mahmudin aikakaudella hovin sisällä ryhdyttiin käymään valtataistelua ja virkamisten korruptio lisääntyi.[2]

Mahmud sairasteli paljon viimeisen kahden elinvuotensa aikana ja kuoli 59 vuoden iässä 1754. Hänet haudattiin Mustafa II:n hautaan Yenin moskeijassa Istanbulissa.[1]