Mahmud Abbas

Alkuvuodesta 2003 sekä Israel että Yhdysvallat kieltäytyivät neuvottelemasta Jasser Arafatin kanssa, jolloin Abbas sai näkyvämmän aseman PLO:n johdossa. Yhtenä viimeisistä Fatahin perustajajäsenistä hänellä on uskottavuutta palestiinalaisten asian puolesta, kun osa johtajistosta on estynyt (kuten Marwan al-Barghuthi, joka on vankilassa Israelissa tuomittuna viidestä murhasta). Abbasin maine pragmaatikkona toi hänelle arvovaltaa kansainvälisissä yhteyksissä ja osassa palestiinalaishallintoa, ja Arafat nimitti hänet pääministeriksi maaliskuussa 2003.

Abbasin kausi pääministerinä johti lukuisiin vallanjakokonflikteihin Arafatin kanssa. Abbas vihjasi useita kertoja eroavansa, mikäli ei saisi lisää valtaa palestiinalaishallinnossa. Syyskuussa 2003 hän vaati parlamentilta lausuntoa tästä.

Abbas ajautui myös ristiriitoihin terroriryhmien, etupäässä Islamilaisen Jihadin ja Hamasin kanssa. Hänen käytännöllinen suhtautumisensa oli täysin ristiriidassa niiden ryhmien tavoitteiden kanssa. Aluksi hän vannoi olevansa käyttämättä väkivaltaa sisällissodan estämiseksi, ja yritti neuvotteluratkaisua. Hän saikin aikaan palestiinalaisten yksipuolisen tulitauon. Jatkuva kansannousu kuitenkin pakotti Abbasin pyrkimään militanttien ryhmien aseistariisuntaan, johon taas Arafat ei ollut valmis.

Mielenosoitukset saavuttivat huippunsa 4. syyskuuta 2003. Abbas sai tappouhkauksia. Hän kutsui koolle lakiasäätävän neuvoston istunnon ja jätti eronpyyntönsä 6. syyskuuta. Hänen seuraajakseen nimitettiin 10. syyskuuta Ahmad Qurai’.[2] Abbas jatkoi toimessa, kunnes Qurai’ vannoi virkavalansa 7. lokakuuta. Tämän jälkeen Abbasia ei nähty julkisuudessa ennen tammikuuta 2004, jolloin hän neuvotteli eri ryhmittymien kanssa Gazassa. Jasser Arafatin kuoleman jälkeen Abbas valittiin PLO:n puheenjohtajaksi.

Fatahin vallankumousneuvosto nimitti 25. marraskuuta 2004 Abbasin pääehdokkaakseen palestiinalaishallinnon presidentinvaaleihin 9. tammikuuta 2005. Hän oli selvä ennakkosuosikki, ja ovensuukyselyt ennustivat hänelle 66–70 % kannatusta, kun hänen vahvin kilpailijansa, Mustafa al-Barghuthi, jäi noin 20 % kannatukseen. Abbas sai vaaleissa 62 % äänistä.

Mahmud Abbasista tuli järjestyksessä palestiinalaisten toinen presidentti, kun hän vannoi 15. tammikuuta 2005 virkavalansa. Edesmenneen Jasser Arafatin seuraajana hän astui virkaansa palestiinalaisten parlamentin erityisistunnossa. Pääministeri Ariel Sharon ilmoitti 14. tammikuuta, että Israel katkaisee kaikki suhteet vasta valittuun palestiinalaisten presidenttiin, kunnes tämä on pannut palestiinalaisten aseryhmät kuriin ja äärijärjestöjen itsemurhaiskut loppuvat.

Tammikuussa 2006 islamistinen Hamas voitti vaalit ja vie suurimman puolueen aseman Abbasin Fatahilta. Fatahin pääministeri Ahmad Qurai’ joutui luovuttamaan paikkansa Hamasin Isma’il Haniyyalle, joka johti kansainväliseen tuomioon Israelin, Yhdysvaltain ja Euroopan unionin luokiteltua Hamasin terroristijärjestöksi. Israel jäädytti palestiinalaishallinnolle menevät tulli- ja verotulot ja Euroopan unioni ja Yhdysvallat palestiinalaishallinnon palkkamenoiksi tarkoitetut avustukset. Jotkin valtiot antoivat kuitenkin apua palestiinalaisille presidentti Abbasin kautta. Tämä vahvisti presidentin asemaa suhteessa pääministeriin ja parlamenttiin, vaikka sitä oli pitänyt vähentää Jasser Arafatin pitkän hallintokauden jälkeen.

Kesäkuussa 2007 Hamas valtasi koko Gazan kaistan Fatahia vastaa käymänsä taisteluiden jälkeen. Tuon jälkeen Abbas erotti pääministeri Haniyyan ja nimitti tilalle taloustieteilijä Salam Fayyadin.

Abbas valittiin tammikuussa 2005 nelivuotiskaudelle, jonka piti päättyä 9. tammikuuta 2009. Palestiinalaishallinnon perustuslain mukaan hänen seuraajakseen tulisi 60 päivän ajaksi ennen vaalien järjestämistä parlamentin puhemies, joka on Hamasia edustava Abdel Aziz Dweik, jonka Israel pidätti ja tuomitsi 36 kuukaudeksi vankeuteen terroristiseen ryhmään kuulumisesta. Abbas sanoi kuitenkin jäävänsä presidentiksi vielä vuoden ajaksi, koska lain mukaan presidentin- ja parlamenttivaalit on järjestettävä samaan aikaan, jälkimmäiset tammikuussa 2010. Hamas ja osa lakiasiantuntijoista kiistivät Abbasin perustelut.[3] PLO:n keskuskomitea päätti edelleen siirtää vaaleja 28. päiväksi kesäkuuta 2010 ja jatkaa Abbasin ja parlamentin toimikautta siihen asti.[4] Vaaleja ei silloinkaan järjestetty, vaan Abbas on jatkanut presidenttinä ilman vaaleja.