Magnus Alopaeus (diplomaatti)

Magnus (Maximilian) Alopeus[1] (11. tammikuuta 1748 Viipuri – 16. toukokuuta 1821 Frankfurt am Main), oli suomalais-venäläinen Venäjää palvellut diplomaatti ja todellinen salaneuvos.[2][3]

Maximilian Alopaeuksen muotokuva.

Viipurissa syntynyt Alopeus oli papin poika. Hänen nuorempi veljensä, kreivi David Alopeus, toimi niin ikään diplomaattina. Vuonna 1766 Alopeus lähti opiskelemaan matematiikkaa Göttingenin yliopistoon, ja siellä hankittu Saksan asioiden tuntemus oli hyvänä pohjana hänen myöhemmälle diplomaattiuralleen. Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen hän pääsi 1770. Alopeus palveli diplomaattiuransa aikana kolmea Venäjän hallitsijaa: Katariina Suurta, Paavali I:tä ja Aleksanteri I:tä. Venäjän Berliinin-lähettiläänä toimiessaan hän pääsi Preussin kuninkaiden Fredrik Vilhelm II:n ja Fredrik Vilhelm III:n suosioon. Hän yritti neuvoa Preussin hallitsijaa muun muassa suhteissa Ranskaan, jonka johtoon vuosisadan vaihteessa noussut Napoleon pyrki saavuttamaan Euroopan herruuden. Sittemmin Alopeus neuvotteli tsaarin asiamiehenä itse Napoleonin kanssa osallistuessaan Ranskan ja Englannin välisiin rauhanneuvotteluihin.[4][5]

Alopeus toimi Venäjän lähettiläänä sekä Berliinissä (1802–1806) että Lontoossa (1806–1808). Hänen Lontoon-komennuksensa päättyi Tilsitin sopimuksen jälkeen, kun hänet asetettiin luottamuspulan takia disponibiliteettiin ja määrättiin palaamaan Saksaan.[3][6] Ennen sinne siirtymistään hän kuitenkin vietti vielä koko kevään 1808 Pariisissa ja tapasi sekä Napoleonin että muuta Ranskan ulkopoliittista johtoa.[6] Hän toimi vuosina 1813–1815 Mecklenburgin, Lyypekin ja Hampurin kuvernöörinä[7].

Vuonna 1818 Alopeus osallistui vielä merkittävään Aachenin kongressiin, jossa Britannia, Itävalta, Preussi ja Venäjä keskustelivat erityisesti Ranskaan liittyvistä asioista.[6] Vuonna 1820 Alopeus jäi eläkkeelle ja asettui asumaan Frankfurtiin.[6] Hän kuoli vuonna 1821, ja hänet haudattiin Frankfurt am Mainin Sachsenhausenin hautausmaalle.