Magdalena Kopp

Magdalena Kopp vietti lapsuutensa Neu-Ulmissa,[4] ja koulun jälkeen hän opiskeli valokuvaajaksi. Hän muutti 1967 Frankfurtiin, jossa hän tutustui 1970-luvun alun vasemmistolaisiin opiskelijapiireihin ja asui yhteisasuntolassa. Hän työskenteli vallankumouksellisen Johannes Weinrichin Verlag Roter Stern -nimisessä jyrkän vasemmistolaisessa kustantamossa[5] ja oli Vallankumoussolu-nimisen ryhmittymän perustajia. Ryhmän jäseniä olivat hänen poikaystävänsä Johannes Weinrichin[3] lisäksi Hans-Joachim Klein, Wilfried Böse ja Brigitte Kuhlmann. He osallistuivat 1975 OPECin kokoukseen tehtyyn hyökkäykseen, jossa muutamia ministereitä otettiin vangiksi, ja 1976 Ugandassa Entebbessä tehtyyn Air Francen koneen kaappausyritykseen.

Weinrichin kautta hän tutustui etsintäkuulutettuun terroristiin Ilich Ramírez Sáncheziin eli Carlosin. Hän muutti myöhemmin Ranskaan ja liittyi Carlosin johtamaan ryhmään "Boudia". Hänestä tuli Carlosin rakastajatar ja myöhemmin vaimo.[4] Pian hän oli mukana tämän sisäpiirissä.

Ranskan poliisi pidätti Koppin 16. helmikuuta 1982 Pariisissa. Toinen pidätetty oli Sveitsin kansalainen Bruno Bréguet, joka oli kärsinyt Israelissa vankeustuomion räjähteiden hallussapidosta. Pysäköintipaikan valvoja havaitsi heidän valkoisen Peugeotinsa pysäköitynä väärään paikkaan ja pyysi heidän henkilöpapereitaan, jolloin Breguet yritti ampua hänet, mutta ase ei toiminut. Molemmat lähtivät pakoon, mutta heidät saatiin kiinni vähän matkan päästä. Autosta löytyi viisi kiloa Penthrit-nimistä räjähdettä (pentaerytritolitetranitraatti) sekä väärennettyjä passeja ja muita asiakirjoja, kuten erilaisten paikkojen pohjapiirroksia.[4] Kuulusteluissa varmistui, että heidän oli ollut tarkoitus räjäyttää arabialaisen poliittisen maanpakolaislehden Al Watan Al Arabin toimitus[4], koska se oli ärsyttänyt Syyrian presidenttiä Hafez al-Assadia, joka oli myöntänyt Damaskoksessa turvapaikan Koppille, Carlosille ja muutamille muille terroristeille.

Kopp tuomittiin 24. toukokuuta 1982 neljän vuoden vankeuteen.[3] Boudia Command teki muutamia terroristihyökkäyksiä painostaakseen Ranskaa vapauttamaan Koppin ja Breguetin.[3] Kopp vapautui 4. toukokuuta 1985 seitsemän kuukautta etuajassa hyvän käytöksen vuoksi, ja sitten hänet kuljetettiin Saksaan, jossa Saksan poliisi pidätti hänet uudestaan ja kuulusteli. Hän pääsi vapaaksi, ja vajaan kuulauden kuluttua hän muutti Damaskokseen, jossa tapasi jälleen Ilich Ramirezin (Carlos). He avioituivat 1985.

Koppilla oli kaksi tytärtä, Anna aiemmasta suhteesta[4] ja Carlosin kanssa toinen tytär Rosa[3]. Nuorempi tytär Elba Rosa Ramirez Kopp syntyi 17. elokuuta 1986. Kopp ja Carlos viettivät hiljaista elämää vuoteen 1990, jolloin Yhdysvaltojen liittolaisena Persianlahden sodassa ollut Syyria pyysi heitä poistumaan maasta. He lähtivät Libyaan, mutta eivät saaneet oleskelulupaa vaan joutuivat palaamaan Syyriaan, jonne jäivät lyhyeksi aikaa. Sen jälkeen Kopp ja Carlos päättivät lähteä eri teille. Kopp siirtyi Venezuelaan Carlosin äidin hoiviin, ja Carlos matkusti diplomaattipassilla Sudaniin. Kopp asui Venezuelassa Valenciassa muutamia kuukausia, kunnes paikallinen lehdistö sai tietää hänestä ja paljasti hänen menneisyytensä Carlosin kanssa. Kopp halusi palata Saksaan, ja kun häntä ei siellä odottanut syytteitä, hän palasi kotiseudulleen,^lähde? jossa hän asui tyttärensä kanssa kuolemaansa saakka[2]. Hän ei enää osallistunut poliittiseen toimintaan.

Kopp julkaisi vuonna 2007 muistelmansa Die Terrorjahre. Mein Leben an der Seite von Carlos elämästään Carlosin kanssa.

ranskalais-saksalaisessa television minisarjassa Carlos vuonna 2010 Koppia näyttelee Nora von Waldstätten.

Nadav Schirmanin dokumentti The Dark Room (2012)[3] on esitetty Yle Tv1:ssä tammikuussa 2014[6]. Dokumentin teossa on ollut mukana suomalaisia, muun muassa kuvaaja Tuomo Hutri ja säveltäjä Lasse Enersen[7].

• Spiegel-Interview mit Magdalena Kopp vom 29. August 2007: “Ich bin kein Mensch, der andere töten kann.“ (saksaksi)
• Die Welt vom 3. September 2007: Die Frau des Terroristen (saksaksi)