Magadha

Pääartikkeli: Magadhan legendaariset kuninkaat

Brihadratha-dynastiasta ei ole varmoja historiallisia tietoja. Purana-tekstien mukaan Magadha-valtion perusti Brihadratha-dynastia, joka hallitsi noin 1000 vuotta. Voidaan olettaa, että Puranoiden tiedot ovat ainakin osin historialliset, sillä kreikkalainen historioitsija Megasthenes (n. 350 eaa. - 290 eaa.) mainitsee magadhalaisten hallitsijalistojen olevan niissä.[4] Ensimmäinen hallitsija oli Brihadratha. Hänen poikansa Jarasandha esiintyy myös Mahabharathassa.[3]

Pääartikkeli: Pradyota-dynastia

Myös pradyota-dynastiasta kertovat tiedot ovat epätarkkoja. Vayu Puranan mukaan Pradyota-dynastia oli vallassa 138 vuotta. Sen valta loppui kansan noustua kapinaan. Uudeksi kuninkaaksi nousi Shishunaga, joka aloitti uuden nimeään kantavan dynastian.[6], [7]

Pääartikkeli: Haryanka-dynastia

Sri Lankan buddhalaisten kronikoiden mukaan Pradyota-dynastiaa seurasi Haryanka-dynastia, johon kuuluivat Magadhan tämän ajan merkittävimmät hallitsijat Bimbisara ja Ajatashatru. Tämän lähteen mukaan Shishunaga-dynastia olisi ollut melko merkityksetön ja vain välivaihe Haryanka- ja Nanda-dynastioiden välillä. Bimbisaran ja Ajatashatrun hallintokausi käsitellään kuitenkin tässä artikkelissa Puranoiden mukaisesti Shishunaga-dynastian osana, sillä Puranoita voidaan pitää luotettavampina niiden tarkkuuden vuoksi.[7] Molemmat lähteet kertovat näistä hallitsijoista samat asiat, vaikka sijoittavatkin heidät eri dynastioihin.

Pääartikkeli: Shishunaga-dynastia

Purana-eeposten mukaan Shishunaga-dynastia ryhtyi hallitsemaan Magadhaa 684 eaa. Pääkaupunki oli aluksi Rajagriha, myöhemmin Pataliputra (nykyinen Patna). Tällä kaudella kehittyivät kaksi Intian pääuskonnoista, jotka ovat lähtöisin Magadhasta. Gautama Buddha 500- tai 400-luvulla eaa. perusti buddhalaisuuden, joka myöhemmin levisi Itä- ja Kaakkois-Aasiaan, kun taas Mahavira perusti jainalaisuuden.

Shishunaga-dynastia oli tehnyt vuoteen 540 eaa. mennessä Magadhasta Gangesin suiston voimakkaimman valtion. Kuningas Bimbisara (543–491 eaa.) liitti Magadhaan naapurimaa Angan ja aloitti siten Magadhan voimakkaan laajentumisen. [4] Bimbisara oli naimisissa kovimman kilpailijavaltion, Kosalan prinsessan kanssa. Bimbisaran poika Ajatashatru (hallitsijana 491–461 eaa.) tappoi isänsä, ja seurauksena Kosalan ja Magadhan välille syttyi sota. Rauhansopimuksessa Ajatashatru meni Kosalan nuoremman prinsessan kanssa naimisiin ja sai liitettyä Kosalan Magadhaan. [6], [1]

Ajatashatrun aikana alkoi uuden pääkaupungin Pataliputran rakentaminen. [1] Pääkaupungin vaihtoon vaikutti Pataliputran parempi sijainti Licchavia vastaan käytävän sodan kannalta. Jainalaiset tekstit kertovat, kuinka Ajatashatru käytti tässä sodassa kahta uutta asetta: katapulttia ja suojattua hevosvetoista sotavaunua, jossa oli heiluva nuija. Jälkimmäistä on verrattu moderneihin tankkeihin. [6]

Ajatashatrun jälkeen valtakuntaa hallitsi joukko heikompia kuninkaita, joita buddhalaiset kronikat pitävät varsinaisena Shishunaga-dynastiana. Historiallisesti varmaa on, että tämä dynastia kesti vuoteen 424 eaa., jolloin sen kumosi Nanda-dynastia. [7] Tästä eteenpäin historialliset lähteet ovat yksimielisiä.

Pääartikkeli: Nanda-dynastia

Nanda-dynastian perusti edeltävän Shishunga-dynastian kuningas Mahanandinin avioton poika. Mahapadma Nanda kuoli 88-vuotiaana, halliten pääosan tämän 100-vuotiaan dynastian ajasta. Mahapadma palautti Magadhan Shishunga-dynastian loppuvaiheiden heikkouden jälkeen Ajatashatrun aikaiselle tasolle ja teki valtion merkittäväksi voimatekijäksi koko Pohjois-Intiassa. Hänen jälkeensä hallitsivat peräkkäin hänen kahdeksan poikaansa. Tämä sekava kausi antoi mahdollisuuden Maurya-suvun valtaannousulle. [1]

Pääartikkeli: Maurya-valtakunta

Maurya-valtakunta suurimmillaan

Chandragupta Maurya hyödynsi Magadhan sekavaa tilaa ja Syrjäytti hallitsevan Nandakuninkaan Dhana Nandan. Asiaa auttoi kansan tyytymättömyys Nandoihin. [1] Aleksanteri Suuren Intian-retken luoman hajaannuksen turvin Chandragupta alkoi laajentaa Magadhaa ja hänen kuollessaan 301 eaa. Maurya-valtakunta oli koko Pohjois-Intian valtias.

Chandraguptan poika Bindusara laajensi valtakuntaa edelleen lounaaseen, ja hänen kuollessaan Intian niemimaan eteläkärjen lisäksi ainoastaan nykyisen Orissan alueella sijainnut Kalinga vastusti Mauryan valtaa. Bindusaran poika Ašoka valloitti Kalingan. Tuloksena oli niin suuri verilöyly, että sotimispolitiikkaa ajanut Ašoka kääntyi buddhalaisuuteen ja julistautui ahimsan, väkivallattomuuden kannattajaksi.

Maurya-dynastian hallitessa Intian talous kukoisti ja kauppa ja maanviljely kehittyivät yhtenäisen hallinnon suojeluksessa. Tänä aikana myös Pataliputra kasvoi voimakkaasti ja siitä tuli yksi Intian loistokkaimmista kaupungeista. [5] Kalinga-sodan jälkeen maassa oli puoli vuosisataa kestänyt rauha. Chandragupta Mauryan viehtymys jainalaisuuteen[8] edesauttoi sosiaalisia ja uskonnollisia uudistuksia, kun taas Ašokan buddhalaisuus toi väkivallattomuuden ja sosiaalisen ja poliittisen sovun kansallisiksi ihanteiksi.

Ašokan kuoltua etäisimmät maakunnat julistautuivat itsenäisiksi. Maurya-suku hallitsi kuitenkin vuoteen 184 eaa. asti keski-Intiaa ja Gangesin laaksoa. Tuolloin sotilaskomentaja Pusyamitra Sunga kaappasi vallan.

Sunga-valtion laajuus

Pääartikkeli: Sunga-dynastia

Sunga-dynastia perustettiin 184 eaa., noin 50 vuotta Ašokan kuoleman jälkeen, kun silloinen Mauryan armeijan ylipäällikkö, Pusyamitra Sunga salamurhasi kuningas Brihadrathan, viimeisen Maurya-hallitsijan. Sunga-dynastia kesti vuoteen 72 eaa., jolloin pääministeri Vasudeva Kanva murhautti kuningas Devabhimin. Sunga-dynastian kausi oli Intian hajaannuksen alun aikaa, eivätkä heikot hallitsijat kyenneet muuttamaan tilannetta [5]

Pääartikkeli: Kanva-dynastia

Kanva-dynastia korvasi Sunga-dynastian ja hallitsi Intian itäosaa vuosina 71–30 eaa. Ensimmäinen kuningas Vasudeva salli Sunga-dynastian kuninkaiden jatkaa hallitsijoina entisen valtakuntansa nurkkauksessa.[6] Magadhaa hallitsi neljä Kanvahallitsijaa. 30-luvulla eaa. uudelleen voimistunut Kalinga hyökkäsi etelästä entisen valloittajansa kimppuun ja lopetti Kanva-dynastian ajan. Magadhan romahduksen jälkeen eteläiset Andhra- ja Sātavāhana-kuningaskunnat korvasivat Magadhan voimakkaimpana Intian valtiona. Intiaan ei kuitenkaan syntynyt koko niemimaan yhdistävää voimakasta valtiota, vaan hajaannuksen ja ulkomaisten valloittajien aika jatkui 300-luvulle jaa. asti.

Gupta-valtakunta noin vuonna 500

Pääartikkeli: Gupta-valtakunta

Gupta-dynastia nousi valtaan Magadhan ydinalueilla noin vuonna 240. Vuonna 305[6] valtaan noussut Chandragupta I alkoi laajentaa pikkuvaltiotaan, ja vuonna 320 hän kruunautti itsensä Magadhan vanhassa pääkaupungissa Pataliputrassa. Sittemmin hän ja hänen poikansa laajensivat valtakunnan käsittämään koko Pohjois-Intian ja Induksen suiston. Monista, muun muassa Samudraguptan (hallitsi 335–370) yrityksistä huolimatta valtakuntaa ei saatu laajennettua käsittämään etelässä Mauryan aikaisia alueita, joskin nämä tunnustivat Guptan yliherruuden.

Guptavaltio oli Mauryan jälkeen suurin poliittisista ja sotilaallisista valtakunnista antiikin Intiassa. Guptavaltion aika oli Intian "kulta-aikaa" matematiikassa, tähtitieteessä ja filosofiassa. Sen aikana buddhalaisuuden merkitys Intiassa väheni ja alueen valtauskonnoksi tuli hindulaisuus. Viimeinen merkittävä Guptahallitsija oli Skandagupta (vallassa 454–467). Hänen jälkeensä valtakunta alkoi nopeasti luhistua heikkojen hallitsijoiden ja hunnien hyökkäysten takia. 500-luvun loppupuolella Guptavaltakunta oli lopullisesti tuhoutunut, ja Intia jakaantui uudelleen pikkuvaltioihin.

• Brihadratha
• Jarasandha
• Sahadeva
• Somapi (1678–1618 eaa.)
• Srutasravas (1618–1551 eaa.)
• Ayutayus (1551–1515 eaa.)
• Niramitra (1515–1415 eaa.)
• Sukshatra (1415–1407 eaa.)
• Brihatkarman (1407–1384 eaa.)
• Senajit (1384–1361 eaa.)
• Srutanjaya (1361–1321 eaa.)
• Vipra (1321–1296 eaa.)
• Suchi (1296–1238 eaa.)
• Kshemya (1238–1210 eaa.)
• Subrata (1210–1150 eaa.)
• Dharma (1150–1145 eaa.)
• Susuma (1145–1107 eaa.)
• Dridhasena (1107–1059 eaa.)
• Sumati (1059–1026 eaa.)
• Subhala (1026–1004 eaa.)
• Sunita (1004–964 eaa.)
• Satyajit (964–884 eaa.)
• Biswajit (884–849 eaa.)
• Ripunjaya (849–799 eaa.)

• Pradyota
• Palaka
• Visakhayupa
• Ajaka
• Varttivarddhana

• Shishunaga (684–644 eaa.)
• Kakavarna (644–618 eaa.)
• Kshemadharman (618–582 eaa.)
• Kshatraujas (582–558 eaa.)
• Bimbisara (543–491 eaa.)
• Ajatashatru (491–461 eaa.)
• Darshaka (vuodesta 461 eaa.)
• Udayin
• Nandivardhana
• Mahanandin (vuoteen 424 eaa.)

• Bimbisara (684–632 eaa.)
• Ajatashatru (632–600 eaa.)
• Udaybhadda (600–584 eaa.)
• Anuruddha (vuodesta 584 eaa.)
• Munda (vuoteen 576 eaa.)
• Nagadasaka (576–552 eaa.)

• Shishunaga (552–520 eaa.)
• Kalasoka (520–492 eaa.)
• Kalasokan 10 poikaa (vuoteen 424 eaa.)

• Mahapadma Nanda (vuodesta 424 eaa.)
• Pandhuka
• Panghupati
• Bhutapala
• Rashtrapala
• Govishanaka
• Dashasidkhaka
• Kaivarta
• Dhana Nanda (vuoteen 321 eaa.)

• Chandragupta Maurya (kreik. Sandrakottos) (324–301 eaa.)
• Bindusara Amitraghata (301–273 eaa.)
• Ašoka Vardhana (Ašoka Suuri) (273–232 eaa.)
• Dasaratha (232–224 eaa.)
• Samprati (224–215 eaa.)
• Salisuka (215–202 eaa.)
• Devavarman (202–195 eaa.)
• Satadhanvan (195–187 eaa.)
• Brhadrata (187–184 eaa.)

• Pusyamitra Sunga (185–149 eaa.)
• Agnimitra (149–141 eaa.)
• Vasujyeshtha (141–131 eaa.)
• Vasumitra (131–124 eaa.)
• Andhraka (124–122 eaa.)
• Pulindaka (122–119 eaa.)
• Ghosha
• Vajramitra
• Bhagabhadra
• Devabhuti (83–72 eaa.)

• Vasudeva (vuodesta 71 eaa.)
• Vasudevan seuraajat (vuoteen 30 eaa.)

• Sri-Gupta I (240–280)
• Ghatotkacha (280–305 tai 319)
• Chandragupta I (305 tai 319–335)
• Samudragupta (335–370)
• Ramagupta (370–375)
• Chandragupta II (Chandragupta Vikramaditya) (375–415)
• Kumaragupta I (415–454)
• Skandagupta (454–467)
• Purugupta 467?
• Narasimhagupta 467?-473
• Kumaragupta II (473–475)
• Buddhagupta (475–495)
• Vainyagupta (495–508?)
•  ?
• Kumaragupta III (535–550?)
• Vishnugupta (550–570?)

• Sinharaja Tammita-Delgoda: Matkaopas historiaan: Intia. Gummerus Oy, 1996. ISBN 951-579-031-X.
• Asko Parpola (toimittaja): Intian kulttuuri. Otava Oy, 2005. ISBN 951-1-18365-6.
• Jukka O. Miettinen: Intia: Kaupunkeja, kulttuuria, historiaa. Otava Oy, 1999. ISBN 951-1-16234-9.