Mafekingin piiritys

Mafeking oli perustettu vuonna 1885 ja se sijaitsi joitakin satoja kilometrejä Kimberleyn kaupungista pohjoiseen lähellä buurien Transvaalin eli Etelä-Afrikan tasavallan valtion rajaa. Kaupungin asukasluku oli vuonna 1899 noin 1 500. Mustien oma kaupunki sen vieressä oli Mafikeng. Sen asukasluku oli noin 7 000. Joukossa oli myös monia pakolaisia muilta alueilta.[1]

Mafekingin lähes 700 sotilaan vahvuista brittiläistä varuskuntaa komensi eversti Robert Baden-Powell. Hän oli astunut tehtäväänsä lokakuussa 1899. Toinen buurisota oli syttynyt 11. lokakuuta. Hänen tehtävänantonsa oli suojella Kapmaan rajaa, sitoa buurijoukkoja ja mahdollisuuksien mukaan tehdä hävitysretkiä Transvaalin puolelle.[1]

Buurit olivat aikaisemmin kukistaneet brittien niin sanotun Jamesonin hyökkäyksen Mafekingista Transvaaliin. Buureille kaupungilla oli näin symbolista arvoa, mikä lienee vaikuttanut sittemmin piirityksen aloittamiseen enemmän kuin sen varsinainen strateginen merkitys.[1]

Buurien tykki Mafekingissä.

Buurit aloittivat Mafekingin piirityksen 13. lokakuuta 1899. Buureja oli noin 6 000 ja heitä johti kenraali Piet A. Cronje. Varuskunta oli huomattavasti piirittävää joukkoa pienempi, mutta buurit luulivat sitä paljon todellista vahvemmaksi. Baden-Powell piti yllä tätä harhaa jatkuvilla iskuilla, tekotykeillä ja muin harhautuskeinoin. Myöhemmin lokakuussa buurit toivat lähistölle tykin, jolla he alkoivat tulittaa kaupunkia. Cronje vei marraskuun puolella suurimman osan joukoistaan muualle, mutta Mafekingia piirittämään jätettiin noin 1 500:n miehen buurijoukko kenraali J. P. Snymanin alaisuudessa.[1]

26. joulukuuta britit tekivät epäonnistuneen hyökkäyksen buureja vastaan. Hyökkäys torjuttiin brittien kärsiessä huomattavia tappioita. Hieman myöhemmin buurit tekivät vastaavan hyökkäyksen, joka sekin puolestaan torjuttiin. Lopulta 17. toukokuuta 1900 paikalle saapui brittien avustusarmeija, jonka onnistui murtaa 217 päivää kestänyt piiritys.[1]

Mafekingin voiton juhlintaa Britanniassa.

Piiritys oli viimein kukistettu. Britit olivat kärsineet tappioina kaikkiaan 813 miestä.[1]

Mafekingin tilannetta oli seurattu tarkasti mediassa ympäri maailmaa piirityksen vielä kuluessa. Kun uutinen piirityksen murtamisesta saapui viimein Britanniaan, maassa syttyi suuria juhlia, joita on verrattu esimerkiksi sittempien maailmansotien loppumista seuranneisiin juhlintoihin.[1] Englannin kielessä sana mafficking on sittemmin viitannut joskus vastaavaan juhlintaan.[2] Sinänsä sivunäyttämönä olleesta piirityksestä tuli yksi sodan keskeisistä tapahtumista.[1]

Brittien voitosta on usein kiitetty Baden-Powellin kykyjä komentajana. Toisaalta häntä kohtaan on esitetty myös kritiikkiä. Hänen sanotaan esimerkiksi olleen kohtuuton ruuan säännöstelyssä piiritetyn kaupungin mustille asukkaille.[1]

Buurien kannalta epäonnistunut piiritys sitoi huomattavan määrän heidän joukkojaan, joita olisi voinut muuten käyttää muualla. Piirityksen aikana tuli myös esiin buurien yleinen haluttomuus tehdä todennäköisesti suuria omia tappioita aiheuttavia hyökkäyksiä hyvin puolustettuja asemia vastaan.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mafekingin piiritys Wikimedia Commonsissa