Madeleine Peyroux

Peyroux kasvoi akateemisessa perheessä; hän on myös itse kuvannut vanhempiaan hipeiksi. Perhe muutti Brooklyniin Peyroux’n ollessa kuusi­vuotias, koska hänen isänsä halusi tehdä uraa näyttelijänä. Peyroux kasvoi New Yorkissa. Kun hänen vanhempansa erosivat, hän muutti äitinsä kanssa Pariisiin.[2]

Peyroux alkoi laulaa 15-vuotiaana löydettyään Pariisin Latinalaiskorttelin katusoittajat. Hän liittyi Riverboat Shufflers -nimiseen ryhmään. 16-vuotiaana hän liittyi the Lost Wandering Blues and Jazz Band -yhtyeeseen, ja kiersi kaksi vuotta Eurooppaa esittäen jazz­standardeja. Nämä kokemukset loivat perustan hänen ensimmäiselle albumilleen Dream­landille. Levy julkaistiin vuonna 1996, ja se sai laajalti huomiota. Peyroux pääsi avaamaan konsertteja Sarah McLachlanille sekä Cesária Évoralle ja esiintyi jazz­festivaaleilla ja Lilith Fair -kiertueella.

Seuraavat kuusi vuotta Peyroux esiintyi usein katu­taiteilijana Pariisissa sekä toisinaan klubeilla Yhdysvalloissa, ja eli huomiota herättämättä. Hän työskenteli muiden artistien kanssa, mutta esiintyi klubeilla harvoin omalla nimellään.

Touko­kuussa 2002 Peyroux alkoi työskennellä moni-instrumentalisti William Galisonin kanssa. Vuonna 2003 duo julkaisi seitsemän kappaleen EP:n Got You on My Mind, jota he myivät konserteissaan ja internetissä. Galison julkaisi levyn uudestaan elokuussa 2004 neljän tekemänsä kappaleen lisäyksellä.

Peyroux julkaisi toisen soolo­albuminsa Careless Loven syyskuussa 2004, ja se sai pää­asiassa myönteisiä arvosteluja. Levyn aloittaa coverin Leonard Cohenin kappaleesta ”Dance Me to the End of Love”, ja siinä on laina­kappale­versiot myös muun muassa Bob Dylanin ”You’re Gonna Make Me Lone­some When You Go”, Elliott Smithin ”Between the Bars” ja Hank Williamsin ”Weary Blues” -kappaleista. Ainoa alku­peräis­kappale levyllä on ”Don’t Wait Too Long” yhteis­työssä Jesse Harrisin ja tuottaja Larry Kleinin kanssa.

3. syyskuuta 2006 Peyroux esiintyi Live from Abbey Road -ohjelmassa, joka kuvattiin Abbey Road Studios -äänitys­studiolla. Jaksossa esiintyivät myös Red Hot Chili Peppers ja Snow Patrol, ja se näytettiin brittiläisellä Channel 4 -televisio­kanavalla sekä yhdys­valtalaisella Sun­dance Channel -kaapeli­kanavalla.[3]

Peyroux’n kolmas soolo­albumi, Half the Perfect World, julkaistiin 12. syys­kuuta 2006. Hän teki yhteis­työtä muun muassa sellaisten artistien kanssa kuin Jesse Harris, Walter Becker, Larry Klein levyn tuottaja, ja K. D. Lang, jonka kanssa Peyroux esitti cover-version Joni Mitchellin kappaleesta ”River”. Muita cover-kappaleita levyllä ovat Leonard Cohenin ja Anjani Thomasin ”Blue Alert” ja ”Half the Perfect World” sekä Charlie Chaplinin, John Turnerin ja Geoffrey Parsonsin ”Smile”.[2]

Peyroux’lle myönnettiin 12. kesäkuuta 2007 parhaan kansain­välisen jazz­artistin palkinto (Best Inter­national Jazz Artist) BBC Jazz Awards -tapahtumassa.[4]

Peyroux’ta edustaa American Inter­national Artists.

Peyroux välttelee julkisuutta ja pitää matalaa profiilia. Hän on kadonnut julkisuudesta pitkiksi ajoiksi, kuten viettäessään useita vuosia katu­soittajana ensimmäisen levynsä julkaisun jälkeen.

Hänellä on ranskalainen nimi ja hän puhuu ranskaa sujuvasti, mutta hän on yhdys­valtalainen, jolla on ranskalaiset sukujuuret. Hän laulaa toisinaan ranskaksi, mutta suurin osa hänen kappaleistaan on englannin­kielisiä.

• Dreamland  (Atlantic, 1996)
• Got You on My Mind  (Waking Up, 2004) Williams Galisonin kanssa
• Careless Love  (Rounder, 2004)
• Half the Perfect World  (Rounder, 2006)
• Bare Bones  (Rounder, 2009)
• Standing on the Rooftop  (EmArcy / Decca, 2011)

• Kotisivut (englanniksi)
• The Lost Wandering Blues and Jazz Band (Arkistoitu – Internet Archive)
• Madeleine Peyroux Discogsissa. (englanniksi)
• Madeleine Peyroux – Madeleine Peyroux -fani­sivusto
• Collar, Matt: Madeleine Peyroux Biography Allmusic. (englanniksi)
• Madeleine Peyroux – Madeleine Peyroux’n Britannian levy-yhtiön sivusto