Maciste kauhujen maassa

Vapautuakseen Kirken kirouksesta kuningatar Capysin on murhattava Odysseuksen viimeinen perillinen ja uhrattava tämän poika kykloopille. Lapsi pelastuu verilöylystä ja Maciste jättää hänet lammaspaimenen hoiviin. Matkalla vapauttamaan pojan äitiä Maciste pelastaa Capysin sibyllan temppelissä. Kapysiin rakastuneen Iphitosin sotilaat ottavat Macisten vangiksi, mutta kuningatar vapauttaa hänet ja osoittaa vieraanvaraisuuttaan. Iphitosin mustaihoinen apuri Mumba huumaa Macisten, joka paljastaa lapsen olinpaikan. Iphitos kaappaa lapsen ja tämän äidin ja lähtee viemään heitä kyklooppisaarelle. Julmuuksiin kyllästynyt Capys päättää todistaa Macistelle rakkautensa ja pelastaa pojan. Saarella Iphitos surmaa vahingossa Capysin, ja Maciste heittää hänet kykloopin raadeltavaksi. Maciste tappaa kykloopin ja pelastaa pojan, joka kruunataan kuninkaaksi. Lopuksi sankari lähtee kohti uusia seikkailuja.[1]

Maciste kauhujen maassa on kuvattu Dyaliscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Luce-instituutin studiossa. Se on ohjaaja Antonio Leonviolan ja pääosaa esittävän Gordon Mitchellin ensimmäinen peplum-elokuva. Näyttelijän taiteilijanimi kirjoitettiin tuolloin vielä Mitchell Gordon. Leonviola oli haluton ohjaamaan elokuvaa, mutta tarvitsi rahaa, eikä välittänyt juonen epäjohdonmukaisuuksista tai muista turhista pikkuseikoista.[1]

Elokuva on yksi peplumin merkkiteoksista, joka heijastaa tyylilajin siirtymistä valtavirrasta b-elokuvan piiriin. Sen sarjakuvamaisessa rakenteessa ja estetiikassa tiivistyvät genren erityispiirteet. Lihaksikas sankari käy läpi toinen toistaan hämmästyttävämpiä voimainkoetuksia, mutta ainoan kunnon vastuksen hänelle antaa seksikäs paha kuningatar, joka samalla on elokuvan ainoa psykologisesti motivoitu ja sisäisesti ristiriitainen henkilöhahmo. Molempien rintavarustukset näyttelevät pääosia.[1][3][4] Leonviolalle tyypillisesti elokuvassa on myös tummaihoisia näyttelijöitä[1] kuten kehonrakentaja Paul Wynter, jonka tehtävä on roiston tahdottomana apurina korostaa valkoisen rodun ylivaltaa[5].

Maciste kauhujen maassa tuotti Italiassa huomattavat 655 miljoonan liiran pääsylipputulot[6]. Se julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä Atlas in the Land of the Cyclops, vaikka Atlasta ei mainita edes englanninkielisessä jälkiäänityksessä[7]. Elokuva on saanut eräänlaista kulttimainetta tyylilajin harrastajien keskuudessa,[1] joskin eräät arvostelijat ovat kiinnittäneet huomiota sen huolimattomasti ohjattuihin toimintakohtauksiin. Leonviola teki samana vuonna myös toisen Maciste-elokuvan Maciste ja manalan valtiatar.[4]

• Maciste kauhujen maassa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Maciste kauhujen maassa Elonetissä.