Machine Head

Machine Head perustettiin 12. lokakuuta 1991 Kalifornian Oaklandissa laulaja-kitaristi Robb Flynnin toimesta. Flynn oli hiljattain eronnut thrash metal -yhtye Vio-Lencesta paikallisen rikollisjengin ja bändin tappelun johdosta. Flynnillä oli palava tarve saada tehdä musiikkia ja hän värväsi yhtyeeseensä mukaan basisti Adam Ducen, kitaristi Logan Maderin sekä rumpali Tony Costanzan. Vuosien aikana on ollut paljon spekulaatiota saiko yhtyeen nimi alkunsa Deep Purplen samannimisestä albumista vuodelta 1972, mutta Flynn on haastatteluissa kertonut valitsenneen nimensä vain sen takia, koska se kuulosti hyvältä.[2] Yhtye alkoi harjoittelemaan paikallisessa varastotilassa jakaen sen neljän muun punk -bändin kanssa.[3] Machine Head äänitti ensimmäisen demonsa makuuhuoneessa ja lähetti sen levy-yhtiö Roadrunner Recordsille. Levy-yhtiö kiinnostui demosta ja teki levytyssopimuksen yhtyeen kanssa.[4]

Machine Head levytti Burn My Eyes -nimeä kantavan debyyttialbuminsa Kalifornian Berkeleyssä Fantasy Studiosilla. Rumpali Tony Costanza lähti yhtyeestä ennen kuin levy oli valmis, ja hänen tilalleen tuli Chris Kontos. Suurin osa kappaleista käsittelee Flynnin vaikeuksia ja vihaa Vio-Lencen ajoilta sekä myös Flynnin että Ducen taistelua huumeiden kanssa. Burn My Eyesin tuotti Colin Richardson, ja se julkaistiin 9. elokuuta 1994. Burn My Eyesia on myyty maailmanlaajuisesti melkein 400 tuhatta kappaletta ja siitä tulikin Roadrunner Recordsin parhaiten myynyt debyyttialbumi.[4]

Dave McClain liittyi Machine Headiin 1995.

Machine Head alkoi keikkailemaan aktiivisesti debyyttialbumin myötä. He pääsivät vuoden 1994 loppupuolella mukaan Slayerin Euroopan kiertueelle lämmittelybändin roolissa, joka huipentui heidän omaan pääesiintyjän keikkaan Lontoon Astoria -klubilla. Ison suosion saattelemana yhtye palasi vuonna 1995 Eurooppaan kiertämään samoja paikkoja, joissa he esiintyivät Slayerin lämmittelijänä.[5] Yhtye oli palaamassa Eurooppaan kesäfestivaaleille, mutta Chris Kontos ei suostunut lähtemään kiertueelle, joten he palkkasivat kesän keikoille tuuraajaksi Walter Ryanin.[6] Chris Kontos erotettiin kesän jälkeen yhtyeen palattua kotimaahansa, koska Kontos ei sitoutunut kiertueille. Kontos siirtyi thrash metal -yhtye Testamentiin ja hänen tuuraajakseen valittiin Dave McClain.

Logan Mader lähti yhtyeestä 1997.

Vuonna 1996, Burn My Eyesin jälkeisten kiertueiden jälkeen, yhtye palasi studioon uuden albumin levytystä varten. Tuottajaksi valittiin tuttu mies, debyyttialbuminkin tuottanut Colin Richardson. Toinen albumi julkaistiin 26. maaliskuuta 1997. Machine Head kiersi levyn myötä Euroopassa Napalm Deathin, Coal Chamberin sekä Skinlabin kanssa. Yhtye pääsi soittamaan myös ensi kertaa Ozzfest- festivaaleilla.[7] Logan Mader lähti yhtyeestä kesken kiertueen johtuen bänditreeneistä joihin hän tuli myöhässä sekä ilkkui ja haukkui bänditovereitaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Ahrue Luster tuli hänen tilalleen soittamaan loppukiertueen ja Mader liittyi Soulflyhin.[4][8]

Yhtye valitsi kolmannelle albumilleen tuottajaksi Ross Robinsonin. The Burning Red -nimeä kantava albumi julkaistiin 27. heinäkuuta 1999. Albumilla oli musiikkielementtejä rap-musiikista sekä nu metalista, jonka johdosta levy sai paljon kritiikkiä sekä kriitikoilta että faneilta.[4] McClain kommentoi, että he eivät halunneet kuulostaa miltään pop-bändiltä, mutta halusivat kokeilla tällä kertaa jotain uutta. Kritiikistä huolimatta The Burning Red oli pitkään Machine Headin parhaiten myynyt albumi sekä nousi parhaimmillaan Billboard 200 -listauksessa sijalle 88.[9][10]

The Burning Redin kiertueen jälkeen Machine Head palasi studioon uuden tuottajan, Jon Karkaziksen, kanssa. Supercharger -nimeä kantava uusi albumi julkaistiin 2. lokakuuta 2001.[11] Vastaanotto oli vastaavaa edeltäjänsä kanssa ja albumi saikin paljon kritiikkiä isoissa määrin esiintyvästä rap -tyylisestä laulamisesta.[12]

Pari viikkoa syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen julkaistu single "Crashing Around You" ja sen musiikkivideo aiheuttivat paljon närää mediassa. MTV lopetti musiikkivideon näyttämisen, koska siinä oli esillä palavia rakennuksia. Silloinen levy-yhtiö Roadrunner Records lopetti yhtyeen rahallisen tukemisen tämän johdosta ja yhtye päättikin tämän vuoksi erota kyseisestä levy-yhtiöstä.[13] Roadrunner Recordsista eroamisen aikoihin Luster päätti myös lähteä yhtyeestä musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten. Vuoteen 2002 mennessä Machine Head oli myynyt maailmanlaajuisesti yli 1,3 miljoonaa albumia. Supercharger myi 250 tuhatta kappaletta, mistä tulikin heidän siihenastisen uransa heikoiten menestynyt levy. Yhtyeen ensimmäinen live-albumi, Hellalive, äänitettiin albumia seuranneella kiertueella Lontoon Brixton Academyssa.

Phil Demmel liittyi yhtyeeseen vuonna 2003.

Flynnin vanha tuttu Vio-Lencen ajoilta, Phil Demmel, värvättiin Lusterin tilalle yhtyeeseen muutamaa vuoden 2002 festivaali-keikkaa varten. Demmelin ja Machine Headin tiet kuitenkin erkanivat pian tämän jälkeen ja yhtye aloitti etsimään uutta levy-yhtiötä sekä kirjoittamaan uusia kappaleita. Yhtye nauhoitti lyhyen demon, sisältäen mm. kappaleen Pins and Needles, mutta kaikki levy-yhtiöt hylkäsivät neljän kappaleen demon.

Euroopan kiertueen jälkeen Flynn, Duce sekä McClain jatkoivat uusien kappaleiden kirjoittamista tarjoten samalla Demmelille mahdollisuutta liittyä yhtyeeseen. Vuoden 2003 maaliskuussa Demmel liittyi yhtyeeseen ja aloitti muiden jäsenten kanssa kirjoittamaan uusia kappaleita. Kesäkuussa 2003 yhtye aloitti uuden albumin äänitykset Flynnin tuottaessa.[14] Yhtye julkaisi uuden albumin, Through the Ashes of Empires, 31. lokakuuta 2003 Euroopassa, Iso-Britanniassa sekä Australiassa.

Yhtye ei onnistunut saamaan Yhdysvalloissa levytyssopimusta, kunnes Roadrunner USA, kiinnostui uudesta albumista ja tarjosi uutta sopimusta. Yhtye hyväksyi Roadrunnerin tarjouksen sillä ehdolla, että yhtye omistaisi 100% musiikista. Through the Ashes of Empires julkaistiin Yhdysvalloissa 20. huhtikuuta 2004 yhden bonus-kappaleen kera.[14]

Albumia seuranneella kiertueella yhtye pääsi esiintymään Wackenissa True Metal Stagella yli 40 tuhannelle katsojalle.[15] Yhtye julkaisi DVD-taltioinnin, Elegies, vuoden 2004 loppuunmyydystä Lontoon Brixton Academyn keikasta. Yhtye soitti myös Dubaissa Desert Rock Festivaleilla vuonna 2005. Tämä oli heidän ensimmäinen keikka Lähi-idässä.

Kuudes studioalbumi, The Blackening, julkaistiin Yhdysvalloissa 27. maaliskuuta 2007. Albumi myi julkaisuviikollaan yli 15 tuhatta kappaletta ja nousi Billboard 200 -listalla sijalle 53.[16] Flynn kertoi haastattelussa yhtyeen olevan Rush -faneja ja A Farewell to Kingsin olleen suuri inspiraation lähde The Blackeningia tehdessä.

Machine Head lämmittelemässä Metallicaa Rotterdamissa vuonna 2009.

The Blackening sai paljon kehuja kriitikoilta, joiden jopa kehuessa sitä vuoden metallialbumiksi. Blabbermouth.net -sivuston Don Kaye antoi levylle arvosanaksi 9.5/10 kehuen sitä "yhdeksi aidoimmaksi, laadukkaimmaksi ja voimakkaimmaksi nykymetallin albumiksi" sekä vertasi sitä Metallican klassikkoalbumi Master of Puppetsiin.[17] Pääsääntöisesti albumi sai todella hyviä arvosanoja, mutta mm. Rolling Stone -lehden Andy Greene antoi levylle arvosanaksi 2/5, vedoten kappaleiden pituuksiin.[18]

Yhtye kiersi 2007 alkuvuodesta Pohjois-Amerikkaa Lamb of Godin, Triviumin sekä Gojiran kanssa ja huhtikuussa yhtye toimi Megadethin lämmittelijänä. Yhtye soitti kesällä mm. Donington Parkissa järjestettävillä Download Festivaleilla ja lokakuussa he aloittivat Japanin, Euroopan sekä Australian kattavan yhteiskiertueen Triviumin kanssa. Yhtye voitti parhaan albumin palkinnon sekä Metal Hammerin sekä Kerrang!:n vuosittaisissa palkintogaaloissa ja Flynn palkittiin vielä Metal Hammerin gaalassa "Golden God" -palkinnolla, joka likimain kääntyy muotoon paras keulahahmo. Metal Hammer myös valitsi The Blackeningin vuosikymmenen metallialbumiksi.[19] Bullet for my Valentinen laulaja-kitaristi Matt Tuckin jouduttua nielurisaleikkaukseen, Machine Head valittiin Bullet for My Valentinen tilalle lämmittelemään Metallicaa Wembley Stadiumille.

Loppuvuodesta 2008 yhtye kiersi Australiassa sekä Euroopassa Slipknotin kanssa. Euroopan kiertueelle mukaan tuli Slipknotin lisäksi myös Children of Bodom.[20] Machine Head esiintyi Helsingin jäähallissa marraskuun 7. päivä 2008 sekä Tampereen jäähallissa seuraavana päivänä. Yhtyettä pyydettiin mukaan Iron Maiden -tribuuttialbumille, jolle yhtye äänetti klassikkokappaleen Hallowed Be Thy Name. Muita albumilla esiintyviä bändejä ovat mm. Metallica, Dream Theater sekä Avenged Sevenfold.

Phil Demmel ja Robb Flynn vuonna 2012.

Yhtye kiersi Metallican mukana Death Magnetic -albumin kiertueella lämmittelijänä vuonna 2008 sekä 2009. Tämän jälkeen yhtye kiersi vuoden 2009 kesäkuussa Kanadaa yhdessä Megadethin, Slayerin sekä Suicide Silencen kanssa.[21] Yhtyeen piti alun perin soittaa Sonisphere -festivaaleilla Iso-Britanniassa, mutta erimielisyyksien takia yhtye ennätti perua esiintymisensä. Yhtye perui Sonisphere -esiintymisensä, koska rap-metal -yhtye Limb Bizkit oli laitettu soittamaan Machine Headin jälkeen, vaikka Machine Headin mielestä heidän olisi kuulunut soittaa Limb Bizkitin jälkeen. Heinäkuun loppupuolella, noin viikko ennen Sonispheren alkua, yhtye suostui kuitenkin soittamaan ennen Limb Bizkitia ja näin ollen esiintyi festivaaleilla. Yhtyeen paluu festivaalin kokoonpanoon pidettiin salassa esiintymispäivään asti. Yhtye kiersi vielä Euroopassa loppuvuodesta 2010 Hatebreedin, Bleedin Throughin sekä All Shall Perishin kanssa ja vuoden 2011 alkupuolella Australiassa.[22]

Marraskuussa 2010 yhtye aloitti kirjoittamaan uutta materiaalia seitsemännelle studioalbumille, Unto the Locustille. Äänitykset aloitettiin 16. huhtikuuta 2011 Green Dayn Jingletown Studiosilla Kalifornian Oaklandissa. Vuoden 2011 kesällä yhtye kiersi yhtenä Rockstar Mayhem Festivalin yhtyeistä. Kiertueen aikana yhtye debytoi tulevalta albumilta Locust -nimeä kantavan kappaleen.[23] Unto the Locust julkaistiin 27. syyskuuta 2011 saaden paljon kehuja etenkin kriitikoilta.[24]

Yhtye aloitti pian levyn julkaisun jälkeen The Eighth Plague -nimeä kantavan kiertueen. Euroopassa yhtyeen mukana kiersivät Bring Me the Horizon, DevilDriver sekä Darkest Hour.[25]

Syyskuun 14. päivä vuonna 2012 yhtye voitti parhaan kansainvälisen yhtyeen palkinnon Metal Hammerin palkintotilaisuudessa Berliinissä.[26] Lokakuun 1.päivä yhtye ilmoitti julkaisevansa uuden livetaltioinnin nimeltään Machine Fucking Head Live. Albumi julkaistiin marraskuun 13. päivä ja se sisältää 15 kappaletta, jotka on äänitetty eri kiertueilta vuosien 2011 ja 2012 aikana sekä ennakkotilaajat saivat mukana vielä kuusi kappaletta sisältävän EP:n.[27]

Marraskuussa 2012 Phil Demmel kertoi, että yhtye aikoo aloittaa alkuvuodesta 2013 kirjoittamaan uutta materiaalia ja toivoo yhtyeen aloittavan äänitykset vuoden 2013 loppupuolella.[28]

Jared MacEachern liittyi Machine Headiin vuonna 2013.

Robb Flynn vuonna 2015.

Yhtye ilmoitti helmikuun 22.päivä vuonna 2013, että basisti Adam Duce on lähtenyt bändistä. Neljä päivää myöhemmin Flynn kertoi blogissaan erottaneensa Ducen erimielisyyksien takia. Ducen lähdettyä Flynn oli ainut alkuperäisistä jäsenistä.[29] Yhtye aloitti etsimään korvaajaa Ducelle mm. YouTubeen ladattujen koesoittovideoiden kautta.[30] Kesäkuun 24. päivä yhtye ilmoitti Sanctityn perustajajäsenen Jared MacEachernin liittyneen yhtyeeseen.[30]

Lokakuun 2. päivä yhtye ilmoitti tehneensä sopimuksen Nuclear Blastin kanssa.[31] Helmikuussa 2014 yhtye ilmoitti siirtyneensä studioon äänittämään uutta albumia toiveissa julkaista albumi loppukesästä.[32]

Vuoden 2014 alkupuolella yhtyeen entinen basisti Adam Duce haastoi yhtyeen sekä managerin oikeuteen kunnianloukkauksesta, sekä tavaramerkin ja kumppanuussopimuksen rikkomisesta.[33] 7. heinäkuuta 2014 Machine Headin Facebook -sivuilla ilmoitettiin, että oikeusjuttu on ratkennut.[34]

Bloodstone & Diamonds julkaistiin 7. marraskuuta 2014 saaden positiivisia arvosteluita sekä faneilta että kriitikoilta. Uusi basisti toi monen mukaan yhtyeeseen paljon kaivattua piristystä. Yhtye teki albumin myötä suuren maailmankiertueen, joka sisälsi Euroopan ja Aasian maiden lisäksi kaksi Yhdysvaltain kiertuetta.

Kesäkuun 1. päivä 2016 yhtye julkaisi yksittäisen "Is There Anybody Out There?" -nimeä kantavan singlen. Kesäkuussa 2017 yhtye aloitti uuden albumin äänitykset ja syyskuussa yhtye ilmoitti uuden albumin julkaistavaksi tammikuussa 2018.[35][36]

Phil Demmel lähti yhtyeestä vuonna 2019.

Marraskuussa 2017 Flynn kommentoi tulevaa levyä edeltäjiään kevyemmäksi ja kappaleiden olevan "groovaavampia" sekä melodisempia. Tämän johdosta kappaleet ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia sekä lyhyempiä. Flynn kertoi myös hip-hopin sekä hardcore punkin olleen inspiraationa osassa kappaleista.[37]

Catharsis julkaistiin tammikuun 26. päivä 2018. Albumi sai pitkälti negatiivisia arvosteluita, mm. albumin pituuden sekä kappaleiden epätasaisuuden takia.[38][39]

Kappale Beyond the Pale nousi puheenaiheeksi siinä esiintyneen pääriffin takia. Strapping Young Lad -yhtyeen kappale "Love?" sisältää samankaltaisen riffin ja jotkut jopa syyttivät yhtyettä plagioinnista.[40] Strapping Yound Ladin nokkamies Devin Townsend kommentoi huomanneensä kyllä samankaltaisuudet, mutta kertoi myös Strapping Yound Ladin "varastaneen" kyseisen kappaleen kertosäkeen Yesin "City of Love" -kappaleesta. Flynn vitsaili "riffipoliisin" saaneensa hänet kiinni ja vertaillessaan kappaleita sanoi, että kyseessä on hauska yhteensattuma.[40]

Dave McClain lähti yhtyeestä vuonna 2019.

Syyskuun 28. päivä 2018 Flynn kertoi Facebookissa pidetyssä livessä sekä Phil Demmelin että Dave McClainin lähteneen yhtyeestä ja tulevan kiertueen olevan viimeinen tällä kokoonpanolla. Tämä uutinen oli muutamalla sivustolla uutisoitu väärin koko yhtyeen jäähyväiskiertueena, johon Flynn kommentoikin, että kyseessä on vain tämän kokoonpanon jäähyväiskiertue hänen ja MacEachernin vielä jatkaessa Machine Headia.[41][42]

Phil Demmel kertoi myöhemmin haastattelussa lähteneensä yhtyeestä, koska ei tykännyt suunnasta, johon Flynn oli yhtyettä ohjannut viimeiset kolme vuotta.[43] Helmikuussa 2019 Demmel kertoi Talk Toomey -nimisessä podcastissa vihanneensa Catharsiksen tyyliä ja kommentoi levyllä olevan hetkiä, joista hän tykkää. Demmel kertoi myös kirjoittaneensa California Bleedingin ajatelleen sen olevan loistokappale, mutta kun Flynn sanoitti sen, niin Demmel toivoi, että olisi pitänyt kappaleen itsellään. Yhtyeestä tuli Demmelin sanojen mukaan Robb Flynnin sooloprojekti.[44]

25. maaliskuuta 2019 yhtye ilmoitti Chris Kontoksen sekä Logan Maderin palaavan väliaikaisesti yhtyeeseen debyyttialbumi Burn My Eyesin 25-vuotisjuhlakiertuetta varten.[45] Yhtye äänitti debyyttialbumin uudelleen ja julkaisi kappaleita yksi kerrallaan ennen kiertuetta.[46]

Tasan vuosi Demmelin ja McClainin lähdön jälkeen yhtye ilmoitti Decapitatedin kitaristin Wacław Kiełtykan sekä Devilmentin rumpalin Matt Alstonin liittyneen yhtyeeseen.[47] Kuukausi myöhemmin yhtye julkaisi digitaalisena singlen "Do or Die".[48] Helmikuussa 2020 yhtye julkaisi toisen singlen nimeltään "Circle the Drain". Neljä kuukautta myöhemmin yhtye julkaisi tuplasinglen "Civil Unrest". Killswitch Engage -solisti Jesse Leachia kuullaan kappaleessa "Stop the Bleeding", joka kertoo George Floydin kuoleman jälkeisistä protesteista.[49] Kappale "Bulletproof" kertoo myös näistä protesteista. Viisi kuukautta myöhemmin yhtye julkaisi uuden singlen "My Hands Are Empty".[50]

Kesäkuun 11. päivä 2021 yhtye julkaisi kolme kappaletta sisältävän singlen Arrows in Words from the Sky.[51] Nimikkokappaleen lisäksi singlellä on kappaleet "Become the Firestorm" sekä "Rotten". Huhtikuun 12. päivä 2022 yhtye julkaisi uuden singlen nimeltään "Choke on the Ashes of Your Hate" musiikkivideon kera. Yhtye ilmoitti samalla seuraavan albumin julkaisuajankohdan olevan 26. elokuuta 2022.

Of Kingdom and Crown julkaistiin 26. elokuuta 2022. Albumi on yhtyeen ensimmäinen kitaristi Wacław "Vogg" Kiełtykan kanssa, joka liittyi yhtyeeseen vuoden 2019 loppupuolella. Rumpali Matt Alston, joka liittyi samoihin aikoihin, ei kuitenkaan soita levyllä, vaan rumpuja levyllä soittaa mm. Animals as Leadersista tuttu Navene Koperweis sessiomuusikon roolissa.[52]

Of Kingdom and Crown on konseptialbumi.

• Tony Costanza – rummut (1991–1993)
• Ahrue Luster – kitara (1999–2001)
• Adam Duce – basso (1991–2013)
• Phil Demmel – kitara, taustalaulu (2004–2018)
• Dave McClain – rummut (1995–2018)
• Logan Mader – kitara (1991–1997, kiertuejäsenenä 2019–2020)
• Chris Kontos – rummut (1993–1995, kiertuejäsenenä 2019–2020)

Kiertuejäsenet

• Walter Ryan – rummut (1995)

• Burn My Eyes  (1994)
• The More Things Change  (1997)
• The Burning Red  (1999)
• Supercharger  (2001)
• Through the Ashes of Empires  (2003)
• The Blackening  (2007)
• Unto the Locust  (2011)
• Bloodstone & Diamonds  (2014)
• Catharsis  (2018)
• Of Kingdom and Crown  (2022)