Macao

Macaon kartta.

Macao sijaitsee Helmijoen estuaarin kaakkoisosassa Etelä-Kiinassa. Macaota vastapäätä estuaarin toisella puolella sijaitsee Hongkong ja estuaarin suulla Kanton. Macao itsessään käsittää pienen ja kapean niemimaan sekä Taipan ja Coloanen saaret. Taipan ja Coloanen saaret yhdisti aikanaan vain pengertie.[4] Nykyisin saaria yhdistää merestä vallattu Cotai-niminen alue.[5] Macaon pinta-ala on kasvanut huomattavasti maan valtaamisen takia. Vuonna 1916 Macaon pinta-ala oli vain 11,6 km² ja vuoden 2016 lopussa 30,5 km². Macaon niemimaa on kooltaan 9,3 km², Taipa 7,6 km², Coloane 7,6 km² ja Cotain alue 6 km². Macaon aluevesiin kuuluu lisäksi 85 km².[6] Niemimaata ja saaria yhdistävät sillat. Macaon korkein kohta on 172-metrinen Coloane Alto. Alueella ei ole pysyviä makean veden lähteitä, vaan vettä tuodaan putkilla mantereelta tai sitä kerätään sadevedestä.[5]

Kiinan tiedeakatemian mukaan Macaolla tavataan 1 508 eri kasvilajia.[6] Alueen metsät hakattiin aikanaan rakennustarpeiksi[5] ja vuosien 1982 ja 1995 välillä istutettiin hieman yli neljä neliökilometriä uutta metsää. Eläinlajeja on alueen pienen koon takia suhteellisen vähän ja lajien määrä ja kannat ovat laskussa. Yleisiin nisäkkäisiin kuuluvat lepakot ja rotat. Tutkimuksissa alueella on havaittu yli 300 lintulajia, joista yleisimpiä ovat kiinanbulbuli ja silkkihaikara. Alueella tavataan myös noin 200 kalalajia, joista valtaosa on suolaisen- tai murtoveden kalalajeja.[6]

Macaossa vallitsee trooppinen monsuuni-ilmasto. Sadekausi kestää huhtikuusta syyskuuhun. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Talvet taas viileämpiä, kuivempia ja näin siedettävämpiä.[5]

Pääartikkeli: Macaon historia

Macaota piirroksessa vuodelta 1854. Taustalla Pyhän Paavalin kirkon rauniot.

Ensimmäiset viittaukset nykyisen Macaon alueeseen ovat historiallisista lähteistä vasta Song-dynastian kaudelta (960–1126) ja alueelle alkoi muodostua kiinalaisväestöä vasta eteläisen Song-dynastian kukistuttua. 1300-luvulla alueelle muutti hokloja ja myöhemmin muuta väestöä pohjoisesta. Ming-dynastian kaudella 1500-luvun alkupuolella ja ennen portugalilaisten saapumista alueella oli pari temppeliä ja kolme pientä kylää. Tuolloin Macaon niemimaan pohjoisosaa kutsuttiin nimellä Wangxia ja eteläistä Haojing, sekä myöhemmin Aomen. Paikalla pysähtyivät joskus Kantoniin matkalla olleet laivat.[8]

Portugalilaiset purjehtijat saapuivat 1550-luvun alussa ensimmäisinä länsimaalaisina Kiinan rannikolle.[9] He rakensivat nykyisen Macaon kohdalle hökkeleitä väittäen, että heidän oli rantauduttava lastin kuivattamiseksi. Vuonna 1557 portugalilaiset rakensivat paikalle pysyviä rakennuksia, ja niin ensimmäinen länsimainen siirtokunta Kiinassa oli saanut alkunsa.[10] Täytä varmuutta siitä, miksi kiinalaiset sallivat siirtokunnan perustamisen ei ole. Pientä aluetta pidettiin ehkä muuten merkityksettömänä ja portugalilaisten kanssa haluttiin käydä kauppaa ja heiltä toivottiin apua paikallisia merirosvoja vastaan. Portugalilaiset antoivat alun perin siirtokunnalleen nimen Provacão do Nome de Deos na China eli vapaasti käännettynä ”siirtokunta Kiinassa Jumalan nimeen”. Sittemmin nimeksi vakiintui Macao, jonka alkuperästä on kaksi teoriaa. Toisen mukaan se viittaa Macaolla sijainneeseen temppeliin nimeltä Ma Kwok ja toisen kantoninkiinalaiseen termiin Ama-ngao, joka tarkoittaa Ma-jumalattaren lahtea.[11]

Macaosta tuli tärkeä portugalilaisten kauppiaiden tukikohta Itä-Aasiassa. Kauppiaiden ohella sitä pitivät tukikohtanaan jesuiitat. Siirtokunta toimi Portugalin Intiassa sijainneen Goan siirtokunnan viranomaisten alaisuudessa. Muut eurooppalaiset siirtomaavallat kilpailivat alueella kaupasta Portugalin kanssa. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania hyökkäsikin useasti Macaoon, mutta Portugali säilytti asemansa alueella. Macaon arvoa kaupan keskuksena nostatti entisestään ulkomaalaisten karkottaminen Japanista vuonna 1635. Se alkoi menettää asemaansa, kun Kiina avasi omia satamiaan ulkomaankaupalle ensimmäisen oopiumisodan seurauksena vuonna 1842. Suuri osa kaupasta siirtyi tällöin muihin kaupunkeihin, kuten Hongkongiin ja Shanghaihin. Vuonna 1845 Macaon silloinen kuvernööri João Ferreira do Amaral lakkautti Portugalin pitkään Kiinalle vuokrana Macaosta maksaman 500 hopeataelin maksamisen ja karkotti kiinalaiset tullivirkailijat siirtokunnasta. Vuonna 1887 Kiinan ja Portugalin välillä solmittiin sopimus, jolla Kiina tunnusti Portugalin suvereniteetin Macaolla.[11] Ennen sopimusta alue oli virallisesti Kiinan ja Portugalin yhteishallintoalue ja sen jälkeen siitä tuli Portugalin siirtomaa.[12]

Japani ei miehittänyt Macaota toisen maailmansodan aikana, ja alue oli liittoutuneiden vakoilun tärkeä tukikohta. Japanin päätökseen olla miehittämättä aluetta vaikuttivat Portugalin liittolaismaa Brasilian suuri japanilaistaustainen väestönosa, joita olisi voitu käyttää panttivankeina. Toisen maailmansodan ja Kiinan sisällissodan jälkeen paikalliset jakaantuivat Taiwanin Kiinan tasavaltaa ja manteretta hallinneen kansantasavallan kannattajiin. Kulttuurivallankumouksen aikana 3. joulukuuta 1966 kommunistien tukijat järjestivät mellakoita, jotka lamauttivat alueen talouden. Portugalilaiset karkottivat tilanteen rauhoittamiseksi tuhansia kansallismielisiä ja ottivat kommunisteja aluehallintoon. 1970-luvusta lähtien Macao hyötyi huomattavasti Hongkongin taloudellisesta kasvusta. Hongkong kielsi kasinot, mikä teki Macaosta uhkapelien keskuksen. Hongkongilaiset siirsivät myös tuotantoa halvemman työvoiman Macaolle, mikä johti taas puolestaan tuhansiin laittomiin siirtolaisiin mantereelta.[12]

Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen vuonna 1974 maassa nousivat valtaan sosialistit, jotka olivat valmiita palauttamaan alueen Kiinalle. Kulttuurivallankumouksen pyörteissä oleva Kiina ei kuitenkaan ollut valmis liitokseen, jonka pelättiin johtavan epäjärjestykseen ja uhkaavan näin lopullista tavoitetta liittää myös Hongkong ja Taiwan Kiinaan. Kiina pyysikin Portugalia pitämään yllä vallinnutta tilannetta. Macaolla toteutettiin joitakin poliittisia uudistuksia, kuten kuvernöörin neuvoa-antavan komitean muodostaminen ja vaaliuudistus, jonka myötä paikalliset pääsivät ensi kertaa äänestämään lakia säätävän kokouksen jäsenistä. Uudistusten myötä kommunistien kannattajat saivat entistä enemmän valtaa, mikä teki myös myöhemmän vallan siirron sujuvammaksi.[12]

Vallanvaihdos päätettiin toteuttaa vuonna 1999. 20. joulukuuta Macaosta tuli Hongkongin ohella toinen Kiinan kahdesta erityishallintoalueesta. Yksi maa, kaksi järjestelmää -politiikka mahdollisti kapitalismin harjoittamisen ja takasi alueille huomattavan sisäpoliittisen autonomian. Huomattava muutos oli myös vuonna 2002 toteutettu uhkapelaamisen vapauttaminen. Aiemmin alaa oli hallinnut hongkongilaisen liikemiehen Stanley Hon hallinnoima Sociedade de Turismo e Diversões de Macau, mutta nyt alalle pääsivät myös muut yrittäjät. Kiina löyhensi vuonna 2003 myös Kiinasta matkaavien turistien säännöksiä, mikä toi suuria investointeja ja turisteja Macaolle. Taloudellinen kasvu on taas johtanut lisääntyneeseen siirtolaisuuteen.[12] Uudistusten vaatiminen on Macaolla ollut sen naapuria Hongkongia vähäisempää. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2014 aktivistit järjestivät epävirallisen mielipidemittauksen demokratian lisäämisestä. Turvallisuusjoukot häiritsivät äänestystä, mutta noin 89 % yhteensä 9 000 äänestäjästä äänesti yleisen äänioikeuden puolesta.[13]

Macao on Hongkongin tavoin Kiinan erityishallintoalue periaatteella ”yksi maa, kaksi järjestelmää” eli autonominen alue, jonka turvallisuus- ja ulkopolitiikasta vastaa Kiinan kansantasavalta.[5]

Erityishallintoalueen johtaja on Fernando Chui. Hänet valittiin Edmund Hon seuraajaksi 2009 ja toiselle viisivuotiskaudelle 2014. Valinnan tekee Kiinan keskusjohdon nimittänä 300-jäseninen komitea.[1] Johtaja nimittää hallintoneuvoston 7-11 jäsentä. Lainsäädännöstä vastaa 33-jäseninen lainsäädäntöneuvosto, jonka jäsenistä 14 valitaan yleisillä vaaleilla, 12 erilaisten ryhmien edustajina ja 7 suoraan johtajan nimityksellä.[5]

Näkymä Nam Van -järveltä Macaon keskustaan.

Vuonna 2017 Macaon bruttokansantuote oli 404,2 miljoonaa patacaa ja asukasta kohden 622,803 patacaa. Vuonna 2017 vaihtokurssi USD/MOP oli 8,026 patacaa dollaria kohden. Alueen taloutta hallitsee uhkapelisektori, joka tuotti vuonna 2016 47 prosenttia sen koko bruttokansantuotteesta.[14] Uhkapelien tuotoissa Macao ohitti esimerkiksi Las Vegasin jo vuonna 2006, ja jotkin asiantuntijat ovat varoittaneet sen olevan liian riippuvainen yhdestä tulonlähteestä. Uhkapelien tuottoihin ovat vaikuttaneett esimerkiksi korruption vastaiset toimet mantereelta, joita pidettiin syynä Macaon tulojen vähenemiseen ensi kertaa 12 vuoteen vuonna 2014.[13] Macao pyrkiikin kasvattamaan muiden talouden osa-alueiden osuutta kokonaistuotoista. Viisivuotissuunnitelma 2016–2020 on keskittynyt talouden monimuotoistamiseen. Uhkapelisektori on kuitenkin edelleen taloutta ajava tekijä, mistä hyötyvät myös muut palvelut, kuten hotellit.[14]

Turismin kehittäminen on yksi viisivuotissuunnitelman aloista, ja Macaosta pyritään tekemään ”maailmanluokan matkailukohde”. Vuonna 2017 Macaolla vieraili 32,6 miljoonaa turistia. Erityishallintoalueena Macao muodostaa oman tullialueensa, ja sillä on suhteellisen pieni veroaste. Alueen suurimmat kauppakumppanit ovat manner-Kiina, Hongkong ja Taiwan.[14]

Macaon väkiluku vuoden 2016 lopussa oli arviolta 644 900, hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna.[6] Vuonna 2016 Macaon asukkaista 88,4 % oli Kiinan kansalaisia. Suurimmat ulkomaalaisryhmät olivat filippiiniläiset (4,6 %), vietnamilaiset (2,4 %) ja portugalilaiset (1,4 %). 40,7 % paikallisista oli syntynyt Macaolla ja 43,6 % Kiinan mannermaalla. Kiinan mannermaalla syntyneistä 73,3 % oli syntynyt Guangdongissa ja 13,5 % Fujianissa.[15] Kiinalaista ja portugalilaista sekoittunutta alkuperää olevaa väestönosaa kutsutaan joskus macaolaisiksi.[16] Macaolaisuutta ei ole määritelty tarkasti ja eri arvioiden mukaan he muodostavat noin 1–3 % Macaon väestöstä.[17]

Macaon viralliset kielet ovat kiina ja portugali. Julkiset tiedonannot, hallintoon liittyvät verkkosivut ja muut vastaavat tiedot tai julkaisut pyritään tarjoamaan molemmilla kielillä. Historiallisesti alueen kiinalaisten suuri valtaosa ei puhunut portugalia, vaan se oli yksinomaan Portugalin siirtomaahallinnon kieli.[18] Yli 80 % paikallisista puhuu äidinkielenään kantoninkiinaa ja suurin osa osaa myös mandariinikiinaa. Vähemmän puhuttuja kieliä ovat myös hakka- ja min-kiina.[19] Aikanaan Macaolla puhuttiin Macaon patuáa, joka oli kiinasta, portugalista ja malaijista muodostunut kreolikieli. Nykyisin patuá on kuitenkin käytännössä kadonnut käytöstä.[17]

Macaolla harjoitettuja uskontoja ovat buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus sekä kristityistä kirkoista katolilainen kirkko ja eri protestanttiset kirkot. Katolilaisuus on peräisin Portugalin siirtomaa-ajoilta ja vuoden 2016 lopussa Macaolla oli 14 797 alueella vakituisesti asuvaa katolilaista ja väliaikaisesti alueella olevat mukaan laskettuna heitä oli 30 617. Pienempiä ryhmiä ovat lisäksi muslimit ja bahai-uskoiset.[20]

Macaolainen kulttuuri on omaleimainen sekoitus portugalilaisia ja kiinalaisia perinteitä ja modernia kaupunkikulttuuria. Macaon epävirallisina tunnusmerkkeinä voidaan pitää kasinorakennusta ja portugalilaisten rakennuttamaa Pyhän Paavalin katedraalia.[21]

Myös Macaolainen keittiö on saanut vaikutteita portugalilaisesta ja kiinalaisesta keittiöstä. Macaolaisessa keittiössä käytetään kiinalaisia, eteläaasialaisia ja portugalilaisia raaka-aineita. Aasialaisia vaikutteita ovat esimerkiksi soijakastike, kurkuma ja tamarindi. Portugalista ovat lähtöisin puolestaan esimerkiksi sipuli, valkosipuli ja pippuri. Joitakin paikallisia ruokalajeja ovat esimerkiksi macaolainen kana, porco bafassa ja tacho.[22]

Macaon historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2005.[23] Macaon suurin vuosittainen juhlapäivä on kiinalainen uusi vuosi, jota juhlistetaan paraatein ja ilotulituksin.[24]

Macaon Grand Prix on Guia Circuitin radalla vuodesta 1954 järjestetty moottoriurheilukilpailutapahtuma, jonka osana on Formula 3 -kilpailu.

• Sivonen, Seppo: Aasian kaupunkivaltioiden historia. Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-968-X.

• Cultural Affairs Bureau of the Macao Special Administrative Region
  • English version (englanniksi)
• Portal of the government of Macau (kiinaksi) (portugaliksi) (englanniksi)
• Profile of Macau on BBC News

Macau The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)