Maatalouden historia

Maatalouden historia kattaa maatalouden kehityksen maanviljelyn synnystä nykyaikaan. Maanviljely sai alkunsa useassa paikassa eri puolilla maapalloa toisistaan riippumatta. Eräs näistä oli muinainen Lähi-itä. Tämän ohella maanviljely kehittyi samaan aikaan myös Kiinassa, Väli-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikan itäisissä osissa ja Uudessa-Guineassa.[1] Maatalousyhteiskunta levisi ympäri maailmaa. Teollisen vallankumouksen jälkeen alkoi kehitys kohti teollisuusyhteiskuntaa. Maatalous on joutunut väestönkasvun seurauksena tehostumaan ja laajenemaan valtavasti. Tehostumisesta uusin tekniikoin kutsutaan vihreäksi vallankumoukseksi.

Maanviljelyn syntypaikkoja: oransseilla alueilla 8000-6000 eaa. ja vihreillä alueilla vuosina 6000-4000 eaa.

Maatalouden varhaiset vaiheet
Maataloutta kuvattuna hautakammiossa muinaisessa Egyptissä.
Pääartikkeli: Maanviljelyn synty Lähi-idässä

Lähi-idän ylängöillä ohra- ja vehnäheinät osoittautuivat helposti suojattavaksi kasveiksi ja kun tiettyjä lajeja suosittiin, ne yleistyivät vähitellen ja sitten sopeutuivat biologisesti ihmisen haluamalla tavalla.[2] Samantapainen kehitys tapahtui hyödyllisten eläinlajien kanssa: lammas ja vuohi kotiutettiin ensimmäiseksi, sitten sika ja nauta.[3] Nämä prosessit tapahtuivat Lähi-idässä ja Turkissa noin vuosina 9000–7000 eaa.[4]

Maatalouden aiheuttama kehityskulku tunnetaan parhaiten Lähi-idästä ja pitkään luultiin tuotantotalouden syntyneen siellä. Nykyään arvellaan, että samantapaiset ravinnon tuotantoon johtaneet prosessit ovat olleet käynnissä itsenäisesti myös Kaakkois-Aasiassa ja Amerikassa.[5] On esitetty, että nauta olisi otettu Pohjois-Afrikassa kotieläimeksi ilman Lähi-idästä saatua esimerkkiä ja tämä keksintö on ajoitettu keramiikkalöytöjen perusteella suunnilleen samaan aikaan kuin Lähi-idässä.[5]

Kaukoidässä tapahtui viimeistään 5000 eaa. paikallisten kasvilajien, kuten riisin ja hirssin domestikaatio sekä eläinlajien osalta kesytettiin sika, nauta ja vesipuhveli.[5] Amerikassa ensimmäisinä maatalouteen siirtyivät maissia ja papua viljelevät Keski-Amerikan intiaaniheimot noin vuonna 5000 eaa., mutta mm. kotieläinten pitäminen alkoi vasta tuhatkunta vuotta myöhemmin.[5]

Eurooppaan maanviljely ja karjanhoito alkoivat levitä Lähi-idästä kahta reittiä: Välimeren rannikkoa pitkin 4500–5000 eaa. ja Balkanin kautta Tonavan varsia pitkin Ukrainaan ja Reinin laaksoon päin, Länsi-Eurooppaan ehdittiin viimeistään 4000 eaa.[5]

Varhaiset viljelykasvit

Varhaisimpia Lähi-idässä viljeltyjä viljakasveja ovat olleet emmervehnä, yksijyvävehnä ja ohra.

Viikuna on kaikkein vanhin viljelykasvi. Jordaniasta on löydetty arkeologisilta kaivauksilta todisteita, että niitä olisi viljelty ihmisravinnoksi 11 400 vuotta sitten eli tuhat vuotta aikaisemmin kuin esimerkiksi hirssiä, vehnää tai hernekasveja.[6] Usein kaivauksilta löytyneitä kasveja on vaikeaa yhdistää maanviljelyn kehitykseen, mutta viikunoiden tapauksessa se on helpompaa: tietyt yleisesti syötäväksi kasvatetut viikunat eivät pysty lisääntymään ilman ihmisen apua ja siten voidaan olla arkeologisesti lähes varmoja, että niitä on kasvatettu tarkoituksella.[6]

Uusi-Guinea oli todennäköisesti ensimmäinen banaanin viljelypaikka.[1] Siellä aloitettiin banaanien lisäksi myös taro-juurikkaiden viljely noin 10 220 – 9 910 vuotta sitten.[1]

Maatalouden tehostuminen ja koneellistuminen uudella ajalla

Maatalouden kumous aiheutti vuosien 1690 ja 1800 välillä ennennäkemättömän maatalouden tuotannon kasvun Englannissa, kun sekä maanviljelyn että muun maataloustyön tuottavuus kasvoi.[7] Nopean muutoksen taustalla olivat 1600-luvulla alkanut kehitys, jonka juuret olivat Flanderissa. Alankomaat olivat maatalouden mallimaa 1600-luvulla, mutta sodilta säästyneessä Englannissa taloudellinen toimeliaisuus näkyi jo 1600-luvun lopulla maatalouden tehostumisena, mitä voidaan sanoa maatalouden vallankumoukseksi, vaikka kehitystä jarrutti vuosien 1650-1750 välillä alhaisena pysynyt viljan hinta.[7] 1700-luvulla maatalouden arvostus nousi. Fysiokraatit korostivat maatalouden asemaa todellisena tuotantona.[7] Tämä propaganda sai sivistyneistön kiinnostumaan maataloudesta ja sen harrastamisesta tuli heidän huvitus.[7]

Niittokoneita museossa

Jethro Tullin (1674–1741) mukaan multa oli kasvien ravinnon lähde ja hänen kehittämänsä rivikylvökoneen tarkoitus oli säästää multaa. Kylvökoneesta tuli tärkeä kehitykselle, vaikka ei ihan Tullin perusteiden mukaan.[7] Valurautainen kääntöaura, jonka kehitti James Small 1770, oli tärkeä askel satojen parantamiseen.[7] Aiemmin kaksivuoroviljelyssä toinen pelto oli ollut kesantona, mutta nyt kesantoalalla alettiin viljellä papuja, herneitä ja sinimailasta ja teollisuuden tarvitsemia kasveja kuten pellavaa, hamppua ja humalaa. Samalla karjan rehun määrä kasvoi, ja karja taas tuotti enemmän lantaa lannoitteeksi. Toimivan puimakoneen rakensi Andrew Meikle 1786 ja niittokoneen Patrick Bell 1826.[7] Väestönkasvun ja rehun kasvattamisen lisääntyessä viljanhinta nousi 1700-luvun lopulla yli työläisten maksukyvyn. Tällöin aikaisemmin vain rehuksi kelvanneen perunan viljely lisääntyi nopeasti. Englannissa maatalouden koneellistaminen oli osa teollista vallankumousta ja muu Eurooppa tuli jäljessä. Saksalainen Justus von Liebig selitti 1840-luvulla kirjassaan kasvien fysiologian, ja tämä johti nopeasti keinolannoitetehtaan rakentamiseen 1847 Englantiin.[8] Maatalouden uudet koneet olivat suurtilojen käytössä, ja pientilat jatkoivat pääosin vanhoilla menetelmillä.[8] Koneellistaminen tuli myös vaatimaan tilakoon kasvattamista. [8]

Pyörillä olevia moottoreita ja lokomobiili, joita on käytetty esimerkiksi puimakoneiden voimanlähteenä

Maatalouden voimakas koneellistuminen alkoi 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa vallitsi pula työvoimasta.[9] Siellä esiteltiin 1819 valurautainen aura, jonka osat oli standardisoitu ja varaosia oli siten saatavissa.[9] Niitä valmistettiin 1850-luvulla John Deeren tehtaissa 15 000 kappaletta vuodessa.[8] Viljan maailmankauppa laajeni 1800-luvun lopulla junien ja höyrylaivojen ansiosta.[10] Yhdysvalloissa pystyttiin ennen lannoitteitakin tuottamaan viljaa niin halvalla, että entuudestaan omavarainen Eurooppa joutui painottamaan enemmän lihan tuotantoa.[10] Lyhteiden tekeminen oli käsityötä kunnes Cyrus McCormick 1870 teki koneen, joka leikkasi viljan ja sitoi sen rautalangoilla lyhteiksi.[10] 1890-luvulla Kaliforniassa ilmestyivät hevosvetoiset leikkuupuimurit, joita saattoi vetää 24–36 hevosta.[10] 1860-luvulla yhdysvaltalaiset maatalouskoneet olivat ylivoimaisia Euroopankin markkinoilla.[10] Kuljetusvälineiden kehityksen ja maatalouden koneellistumisen vuoksi hevosten määrä alkoi Englannissa ja Ranskassa vähetä 1900-luvun alkupuolella.[10] Ensimmäinen polttomoottorilla toimiva traktori nähtiin pellolla 1904, ja Winnipegissä 1908 ollut näytöstilaisuus sai monet vakuuttuneeksi traktorin tulevaisuudesta.[10] Traktori oli yleinen Yhdysvalloissa jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta Euroopassa laajempi käyttö alkoi 1930-luvulla.[10] Polttomoottoritoimisen itseliikuvan leikkuupuimurin esitteli Holt Caterpillar company vuonna 1911.[11] Koneellistuminen laajeni myös voin valmistukseen. Wilhelm Lefeldt teki Saksassa ensimmäisen separaattorin 1876, ja ruotsalainen Gustaf de Laval teki siitä hyvin toimivan version 1879.[10]

Kasvien ja karjan jalostus sai teoreettisen taustan Charles Darwinin ja Gregor Mendelin töistä. Keinosiemennys oli kehitetty Venajällä 1910-luvulla, ja se levisi Eurooppaan 1930-luvulla.[12] Siemennesteen pakastaminen kehitettiin 1949.[12] Jalostuksella saatiin maatalouden tuotanto kasvamaan.[12] Ennen keinolannoitteita peltoja oli lannoitettu navetan tuotolla, Perun guanolla tai Chilen salpietarilla.[12] Nämä kuitenkin alkoivat ehtyä 1800-luvun lopulla. 1900-luvun alussa onnistuttiin eristämään ilmakehästä typpeä, joka on lisännyt todella paljon elintarvikkeiden tuotantoa.[12] Sen käyttö lannoitteena on kasvanut nopeasti, vuonna 1938 2,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 1970 jo 30 miljoonaa tonnia.[12] 1960-luvulla alkanut vihreä vallankumous vei 1700-luvulta asti tapahtuneen maatalouden kehityksen tulokset käytäntöön kehitysmaissa.[12] Ilman elintarvikkeiden tuotannon kasvua ei ihmiskunnan koko olisi voinut kasvaa nykyiselle tasolle. Thomas Malthusin ennusteet elintarviketuotannon ja väestönkasvun ristiriidasta jäi toteutumatta. [12]

Vilja

Ajan myötä viljan käsittely koki uudistuksia. Sen käsittely tehostui ja koneellistui moneen kertaan. Maatalousalalla Viskuri oli ensimmäinen innovaatio ja siitä tuli erittäin yleinen kone maatiloilla. Seuraava kehitysaskel koettiin 1920-luvulla, kun Viskuria alkoivat vaiheittain korvata viljanlajittelijat ja toisen maailmansodan aikana puimakone alkoi tehdä riittävän puhdasta jälkeä ilman viskuutakin.[13]

Uusien menetelmien tehokkuus ilmenee seuraavalla vertailulla[13]

Päivätyönä 1000 viljakilon korjuuseen, kuivaukseen ja puintiin käytetty aika (päivätyö á 10 h)
Sirpillä ja varstalla 28
Varstalla ja viikatteella 9
Elonleikkuukoneella ja puimakoneella 5-9
Itsesitovalla leikkuukoneella ja puimakoneella 1,3-1,6
Hinattavalla säkkipuimurilla n. 0,25
Itsekulkevalla säiliöpuimurilla 0,1

Katso myös

Lähteet
  • Ari Siiriäinen: Esihistoria. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen, WSOY 2002.
  • Kero, Reino ja Kujanen, Hannu (toim.): Kivikirveestä tietotekniikkaan, tekniikan sosiaalihistoriaa kivikaudesta nykypäivään. Turku: Turun yliopiston historian laitos, 1989. ISBN 951-880-296-3.
  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4.

Viitteet
  1. Tiede.fi: Maanviljelyn kuudes koti Uudessa Guineassa[vanhentunut linkki] (20.7.2003)
  2. Siiriäinen 2002, s. 17.
  3. Siiriäinen 2002, s. 17–18.
  4. Siiriäinen 2002, s. 18.
  5. Siiriäinen 2002, s. 19.
  6. Tiede.fi: Vanhin viljelykasvi löytyi[vanhentunut linkki] (8.6.2006)
  7. Kivikirveestä tietotekniikkaan, Heikkonen, Esko Maatalouden tuotantotekniikan kehitys keskiajalta 1800-luvun puoliväliin sivu 182
  8. Kivikirveestä tietotekniikkaan sivut 186–187
  9. Kivikirveestä tietotekniikkaan sivut 187–189
  10. Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden koneellistuminen 1850-luvulta nykypäiviin, s. 239–245.
  11. Chaline, sivu 114–117
  12. Kivikirveestä tietotekniikkaan, Esko Heikkonen: Maatalouden koneellistuminen 1850-luvulta nykypäiviin, s. 246–250.
  13. Historiallinen maatalous www.helsinki.fi. Viitattu 11.10.2019.

    Kirjallisuutta
    • Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen. Ravintokasvit. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.