Maastopuku
Maastopuku on asukokonaisuus, joka pyrkii sulauttamaan kantajansa ympäristöön. Näin maastopukua käyttävä henkilö on vaikeampi havaita. Maastopukuja valmistetaan erilaisia eri armeijojen tarpeiden mukaan ja erilaisissa ympäristöissä käytettäväksi (metsä, aavikko, asutuskeskukset).
Historiaa
Maastopuku ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella laajassa käytössä. 1800-luvulla armeijoilla oli käytössä niin kirkkaita värejä kuin rohkeita ja mahtipontisia kuvioitakin. Niiden tarkoitus oli säikäyttää vihollinen, houkutella uusia alokkaita joukkoihin, lisätä joukkojen yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä mahdollistaa henkilöiden helppo tunnistaminen huonolla säällä.
Pienet järjestäytymättömät joukot ottivat ensimmäisinä vähitellen käyttöön ruskea- ja vihreäkuvioisia pukuja. Pääjoukoilla oli edelleen käytössä vanhat värikkäät asut, kunnes ne vakuuttuivat uusien pukujen hyödyistä. Miestappioiden vuoksi britit joutuivat värjäämään punaiset tunikansa neutraalimmiksi, lopulta khakin värisiksi. Muutos vakiintui Intiassa palvelleilla 1880-luvulla. Vuonna 1902 koko Britannian armeijan univormut vaihdettiin harmaanruskeisiin maastopukuihin.
Yhdysvallat vaihtoi brittien esimerkin mukaan khakiväriin vielä samana vuonna. Venäjä liittyi ketjuun vuonna 1908. Italian armeija otti käyttöön grigio-verde-nimisen (harmaa-vihreä-) asusteen Alpeilla vuonna 1906 ja vuonna 1909 koko armeijalla. Saksalaiset omaksuivat kenttävihreän vuonna 1910.
Muut armeijat pitäytyivät kirkkaammissa väreissä. Ensimmäisen maailmansodan alussa ranskalaiset kärsivät raskaita tappioita, sillä heidän joukkojensa punaiset (garance) housut näkyivät maastossa helposti. Asia korjattiin vuonna 1915, osittain tappioiden vuoksi, osittain siksi, että punainen väriaine oli valmistettu Saksassa.lähde? Ranskan asevoimat otti pian värikseen horisontinsinisen takin. Belgian armeija alkoi käyttää khakiväriä vuonna 1915. Ranskalaiset perustivat myös vuonna 1915 naamiointiosasto Section de Camouflagen. Osaston asiantuntijat olivat enimmäkseen maalareita, kuvanveistäjiä, teatterin lavastajia ja muita alalle hyvin soveltuvia. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiointiosastolla oli neljä pajaa: yksi Pariisissa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa.
Teknologian kankeus ei mahdollistanut maastopukujen massatuotantoa toisessa maailmansodassakaan. Jokainen kuvioitu puku oli käsin maalattu, ja ensisijaisesti pukuja saivat tarkka-ampujat, tiedustelijat ja muut havaitsemiselle alttiit yksiköt. Enin tarmo pantiin kuitenkin suurempien kalustoyksiköiden ja rakenteiden kätkemiseen. Toisessa maailmansodassa maastopukuja käyttivät sodan alussa saksalaiset laskuvarjojääkärit ja SS-osastot.
Modernit maastopuvut
Modernit maastopuvut ovat yleisiä kaikissa armeijoissa. Nykyisin tunnetuimpia maastopukuja ovat luultavimmin Yhdysvaltain ennen käyttämät BDU ja DCU. BDU on kehitetty 1980-luvulla, ja siihen pohjautuu myös aavikkomaastopuku DCU.
1990-luvun loppupuolella Kanadan puolustusvoimat kehitti CADPAT-kuvioon perustuvan puvun, joka koostui pikseleistä perinteisten väriläiskien ja pisteiden sijaan. 2000-luvulla Yhdysvaltain asevoimat kehitti merijalkaväelle uuden CADPATista kopioidun MARPAT-kuvion, ja tätä seurasi ACUPAT (ACU), joka on nykyään koko armeijan käytössä lukuun ottamatta merijalkaväkeä. ACUPAT hämmästytti aluksi yleisöä, sillä se on harmahtava, paikoin jopa valkoinen entisten vihreän ja ruskean eri sävyjen sijaan. ACUPAT suunniteltiin toimimaan kaikenlaisessa maastossa, niin metsässä kuin aavikollakin. Niin sanotulle ”Foliage Green” -värille pohjautuvan maastokuvion tarkoituksena on, että sen päälle kertyy operoitavassa maastossa olevaa maa-ainesta kuten pölyä, jolloin se sävyttyy tälle alueelle sopivaksi. Tässä se on onnistunut melko hyvin, sillä se sulautuu erilaisiin maastoihin hyvin, mutta ei niin hyvin kuin juuri tiettyyn maastoon suunniteltu kuvio. Pikselimäisyyden tarkoitus on häivyttää kuvion eri värien rajat ja näin lisätä naamiointiarvoa. Yhdysvaltain merijalkaväki otti vuonna 2002 käyttöönsä MCCUU-kuvioisen taisteluasun. Yhdysvaltain ilmavoimat käyttää ABU-maastoasua.
Suomen Puolustusvoimien ensimmäinen maastopuku oli puuvillainen maastopuku malli 62, joka on edelleen käytössä jossain määrin. Vuonna 1991 M/62:n korvasi M/91, joka oli edeltäjäänsä selvästi tummempi. Pukukankaassa oli puuvillan lisäksi 35 prosenttia polyesteriä, jolloin siitä tuli kestävämpi ja paremmin vettä hylkivä. Puuvillan kastuttua ja imettyä vettä sisäänsä sen kuivuminen kestää pitkään ja siihen pukeutunut saattaa kylmettyä kosteuden höyrystyessä. M/91:n kangas on erikoiskäsitelty infrapunalaitteilla havaitsemisen vaikeuttamiseksi. Vetoketjulla varustetut rintataskut ovat pystysuorassa, jotta niitä voi hyödyntää taisteluvyö M/85:n kanssa.
Uusin maastopuku M/05 on toteutettu pikselitekniikalla, mutta useimmista pikselikuvioista poiketen pikselit ovat neliöiden sijaan pyöristetympiä.
