Maasilta
Maasilta (myös viadukti) tarkoittaa siltaa, joka ei ylitä vesistöä eikä ole vesijohtosilta eli akvedukti[1], vaan se ylittää maastoesteen kuten esimerkiksi laakson tai muun maaston syvänteen[2]. Euroopassa on useita maasiltoja, joiden avulla vilkasliikenteiset valtatiet on linjattu muun muassa laaksoissa sijaitsevien asutuskeskusten ohitse.

Maasilta Argentiinassa.

Maasilta Ranskassa.
Muita maan yläpuolella olevia siltoja
Rautatieliikenteen käyttämää siltaa kutsutaan yleisnimellä ratasilta.[3] Kahden tien eritasoristeyksessä yli menevän tien siltaa kutsutaan risteyssillaksi.[3][4]
Jos tiesilta ylittää rautatien, metroradan tai raitiotien, kyseessä on ylikulkusilta.[3][4] Jos rautatiesilta ylittää ajoneuvoliikenteelle tarkoitetun kadun tai tien, kyseessä on alikulkusilta.[3][4]
Maasiltoja
- Danyang–Kunshan-silta Kiinassa Nanjingin ja Shanghain välillä, vuonna 2011 avattu 164,8 kilometriä pitkä rautatiesilta, joka on maailman pisin silta
- Millaun maasilta, Tarn-joen laakson ylittävä vinoköysisilta lähellä Millauta eteläisessä Ranskassa. Sillan suunnitteli Norman Foster yhteistyössä ranskalaisen siltainsinöörin Michel Virlogeuxin kanssa.
- Joutsensilta, Oulussa sijaitseva tavararatapihan ylittävä Suomen pisin maasilta, jolla on pituutta 560 metriä.
- Markkulan alikulkusilta Jyväskylässä (432 m). Siltaa pitkin kulkee Orivesi–Jyväskylä-rata, ja sen ali kulkee Valtatie 9.
Lähteet
- Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja, s. 352. Hakusana ”maasilta”. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-18264-8.
- Eskola, Matti & Kaurinkoski, Tuula & Turtia, Kaarina (toimitus): Sivistyssanakirja (8. painos), s. 764. Hakusana ”viadukti”. Savonlinna: Osuuskunta Informaatiokirjakauppa, 1998 (1. päinos 1988). ISBN 952-90-1706-5.
- Aitta, Seppo (vast. toim.): ”Liite: Siltoihin liittyviä erityistermejä määritelmineen”, Siltojemme historia, s. 492–495. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
- Lyly, Sulevi (vast. toim. ): ”10, Väyliin liittyvät laitteet ja erikoisrakenteet”, Liikenne ja väylät (RIL 94), s. 281. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 1975. ISBN 951-758-005-3.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.